Harbinder Kaur muuttaa Lontooseen – arviossa Särkyneen sydämen murhat

Kuva: Sara Reeve / Tammi

Elly Griffithsin toinen dekkaritähti arkeologi Ruth Gallowayn ohella, intialaistaustainen poliisi Harbinder Kaur on päässyt viimein muuttamaan pois vanhempiensa nurkista Shorehamista Lontooseen ja pääsee rikoskomisariona tutkimaan varmasti otsikoihin päätyvää murhaa. Tunnettu konservatiivipoliitikko on murhattu Chelsean alueen julkkiskoulun luokkakokouksessa. Onko surman taustalla luokan kaveriporukan kouluaikoinaan tekemä rikos? Ja miten uhrin saamat nimettömät Särkyneen sydämen kortit liittyvät asiaan?

Luokkakokouksessa murhattu Gary oli takavuosien surman silminnäkijä ja oli alkanut viime aikoina puhua tietävänsä syyllisen. Oliko siinä syy murhaan? Ja kenen etuja Garyn hiljentäminen palvelee? Kun toinenkin vanhan kaveriporukan jäsen kuolee ja löytyy vielä Särkyneen sydämen pihasta, jossa Garyn vaikutusvaltaisella lounaskerholla oli tapana kokoontua, alkaa vyyhti kiristyä.

Viimeinkin itsenäisesti kimppakämpässä asuva Kaur joutuu Särkyneen sydämen murhissa (suom. Riina Vuokko; Tammi, 2024) hiukan kuin sivurooliin, kun kouluaikaisen kaveriporukan naiset Cassie ja Anna saavat paljon palstatilaa. Anna alkka selvittää mitä nyt ja varsinkin silloin 21 vuotta sitten oikein tapahtui. Cassie, joka vaikuttaa syylliseltä nuoruusaikojen tragediaan, puolestaan painii syyllisyytensä kanssa. Cassien asema Kaurin ryhmään kuuluvana poliisina on muutenkin ristiriitainen.

Griffiths loi kahdessa ensimmäisessä Harbinder Kaur -kirjassaan päähenkilölleen omalaatuisen ystävysporukan, jonka avulla sankari onnistui ratkaisemaan ensimmäiset mysteerinsä. Edwinin, Benedictin ja Natalkan poissaolo antaa toisaalta tilaa Kaurin tutkimustyölle oman poliisiryhmänsä kesken, mutta kirjasarja menettää paljon, jos kotikulmien herkulliset sivuhahmot jäävät pysyvästi pois kokonaisuudesta.

Itsenäisyys ja ammatillinen kasvaminen tekee Kaurille hyvää. Rohkea ja taitava intialaistaustainen lesbokomisario saa keskellä rikoksista rikasta Lontoota viimeinkin suitset irti, siinä missä vanhoillinen perhe ei ehkä uskonut tyttärensä poliisiuraan ja aiemmat kollegat eivät antaneet Kaurille vapautta toteuttaa luontaisia taitojaan ratkoa rikoksia. Nyt pöytä on tyhjä ja vastuuta tarjolla.

Griffiths osaa jälleen taiten luoda jännitystä ja erilaisia motiiveja murhille. Se, että mysteeri ratkeaa vasta viime sivuilla odottamattomien käänteiden jälkeen, ei ole taitavan dekkaristin kohdalla enää mikään yllätys. Tekijä todistaa jälleen osaavansa luoda hahmoja, joiden ääreen kelpaa palata kerta toisensa jälkeen.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua