Eroperheen lapsilla on vanhemmilleen muutama toive – arviossa selviytymisopas Kaksi kotia

Yksityiskohta kirjan kannesta. Kuva: Vastapaino

Hyvät eroavat vanhemmat. Lapsillanne on teille pyyntö: älkää riidelkö. Tätä ohjetta kun noudatatte, niin pääsette jo pitkälle. Lisää voi lukea kirjasta Kaksi kotia – Selviytymisopas vuoroasumiseen (Vastapaino, 2021).

Kirja on tehty eroaville tai sitä suunnitteleville. Kirja käy varmasti myös ammattilaisille. Kirjan kirjoittaneet eron ammattilaiset suosittelevat sitä myös lapsille itselleen. Kirjan kieli on kohtuullisen akateeminen, mutta sitä keventävät huoneentaulut iskulauseineen ja nuorten haastattelut.

Nimi viittaa suosittuun asumismuotoon, eli että lapset asuvat molempien vanhempiensa luona vuorotellen. Suomessa arviolta jo 30 prosenttia järjestelee elämän eron jälkeen siten ja syy on hyvä. Kumpikin vanhempi saa mahdollisuuden säilyttää suhteen jälkikasvuunsa.

Vuoroasumisen lisäksi kirjassa on eväitä eroon ylipäätään, kuten myös bonusperheen iloihin ja haasteisiin.

Siinä on paitsi tutkimustietoa, myös lasten ja nuorten ääni. Heitä on haastateltu kirjaa varten useampaan otteeseen.

Ongelma vanhemmissa, ei erossa

Haastatellut lapset ovat olleet tyytyväisiä vuoroasumisjärjestelyyn. Jopa silloin, kun vanhemmat ovat riitaisia. Ongelma ei silloin ole ollut järjestelyssä, vaan vanhemmissa. Näissä tapauksissa elämä eron jälkeen on hankalaa, olipa muoto mikä tahansa.

Joskus vuoroasuminen ei käy. Väkivaltainen tai päihdeongelmainen vanhempi ei pysty hoitamaan vanhemman virkaansa. Joskus voi myös käydä niin, että lapset aloittavat vuoroasumisen, mutta sitten murrosiän tai muun vuoksi jäävät toisen vanhemman luo.

Kirjan kirjoittajat neuvovat ottamaan lapset tulevan elämän suunnitteluun mukaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapset päättäisivät mitä tehdään. Sitä vastuuta ei voi laittaa heidän harteilleen. Kirjassa on hyvä vinkki. Jos vuoroasuminen arveluttaa, niin sen voi aloittaa määräaikaisena kokeiluna.

Mitä se riitely on?

Eräässä perheessä lapset eivät uskaltaneet kommentoida mitään kahden kotinsa välillä, sillä vanhemmat käyttivät lasten sanomisia aseena sodassaan. Jos tytär koetti sanoa, että ei tehdä sitä ruokaa, jota isällä syötiin, niin äiti nosti asiasta riidan. Ahaa, lapset eivät saa syödä kunnolla sinun luonasi.

Ei kai se haittaa, vaikka vähän moittii toista vanhempaa? Paitsi että sinulla on edessäsi lapsi, josta on puolet tuota haukuttua vanhempaa. Lisäksi lapset rakastavat kumpaakin vanhempaansa, ainakin periaatteessa, elleivät nämä pilaa tätä luonnonlahjaa.

Vanhempien yhteistyö on tarpeen myös, kun iskee ikävä ja täytyy voida soittaa toiselle. Joku pukeutui äidillä isän paitaan ja isällä äidin paitaan. Näin molempien tuoksu pysyi mukana.

Lapsi tosin voi olla niin lojaali, että ei näytä ikäväänsä, kun pitää vaihtaa kotia. Yhdessä esimerkissä ovella vanhempaa oli vastassa iloinen lapsi, joka oli juuri itkenyt salaa vessassa.

Toinen ohje: asukaa lähekkäin

Olemme nyt siis täyttäneet ensimmäisen ohjeen, emmekä riitele? Lasten ja varsinkin murrosikäisten seuraava toive on, että vanhempien uudet kodit ovat järkevän matkan päässä toisistaan. Vähintään samassa kaupungissa, mutta mieluummin alle kymmenen kilometrin säteellä toisistaan.

Silloin koulu ja kaverit pysyvät kivuttomasti kuviossa mukana ja molemmissa kodeissa voi tarvittaessa pistäytyä. Niin, siinä on jo kolmas toive. Että kotiin saa mennä, oli se kumpi koti vain.

Sen jälkeen täytyisi olla johdonmukainen.

Murrosikäinen ja jo nuorempikin osaa hyödyntää vanhempien erilaisia sääntöjä. Kun toinen vanhempi on tiukempi, niin pelata voi toisen luona. Kun aikoja ei sovita tarkasti, voi toisen tyhjässä kotona järjestää juhlat.

Iloksenne kerrottakoon, että haastatellut nuoret arvostivat vanhempien sääntöjä ja pitivät sitä välittämisenä. Toki säännöt pitää perustella ja niistä keskustella.

Riitely on joskus ymmärrettävää. Kuinka niin, eikö se juuri ollut pahinta kaikesta?

Kirjoittajat muistuttavat, että yhteisasumisessa vanhemmat joutuvat sopimaan asioista yhdessä, jolloin voi syntyä kitkaa. Osa onnistuu hoitamaan asiat pelkin tekstiviestein tai lasten välityksellä. Se käy, jos se vähentää riitoja.

Ole oikeudenmukainen

Epäoikeudenmukaisuudella saa aikaan ongelmia.

Vai mitä sanotte siitä isästä, joka kustansi luokseen jääneelle tyttärelle suurieleisesti kaiken, mutta äidin kanssa pois muuttanut poika kitkutti köyhyydessä. Siitä seurasi kovaa kapinointia. Poika varasti isältään ja kieltäytyi koulunkäynnistä.

Tasapuolisuus täytyisi löytyä myös omien lasten ja bonuslasten välillä.

Uusperheiden muodostuminen tuo yhtälöön lisää muuttujia. Joillekin lapsille uusi perhe on helpotus. Rahatilanne ehkä paranee ja uudet sisarukset ovat jännittäviä ystäviä.

Toiset kipuilevat sen kanssa, että he joutuvat yhtäkkiä yhteen ihmisten kanssa, joita he itse eivät ole valinneet eivätkä halunneet. Uusi vauva voi olla kova paikka ja ensilapset pitäisikin ottaa odotukseen mukaan.

Lapsi tarvitsee tunteen, että hän kuuluu johonkin. Hän on osa perhettä. Se perhe voi olla hyvinkin monimuotoinen. Siinä voi olla ensivanhempi ja bonusvanhempi, sisarpuoli tai sisarukset.

Mainitsinko jo, että välttäkää riitelyä? Joku onnistuu astumaan askeleen pidemmälle.

Yksi nuorista kertoi, kuinka hän on ylpeä siitä kuinka bonusvanhemmat ja ensivanhemmat osallistuvat juhliin ja tapahtumiin kaikki perheet sulassa sovussa.

Siinä tavoitetta!

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua