Kuvat: Maija Astikainen / Gummerus
KIRJAT | Emmi Pesosen Kuvittelin tuntevani -romaani tarjoilee sen tavallisen tarinan hyvin kirjoitettuna ja nopeasti luettuna.
”Keski-ikäisyys on outoa aikaa, ajatellaan elämää, mutta myös kuolemaa.”
ARVOSTELU

Emmi Pesonen: Kuvittelin tuntevani
- Gummerus, 2025.
- 250 sivua.
Avioliitto on kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin yllätyksiä täynnä, eikä pelkästään hyvässä. Pariskunnan juhlat päättyvät nopeasti Lotta-vaimon tunnistaessa kahden kaverinsa puheista, että aviomies pettää häntä. Eikä mies kysyttäessä kiellä asiaa.
Tästä lähdetään. Onko kysymyksessä kuitenkaan se tavallinen tarina vai sittenkin epätavallinen tarina tutusta aiheesta?
Lotta on naimisissa Leon kanssa. Heillä on kaksi jo kotoa pois muuttanutta poikaa, Samuel ja Alex.
Pettynyt ja loukkaantunut Lotta lähtee Mauno-koiransa kanssa mökille miettimään mitä pitäisi tehdä. Lotta on äkkipikainen, muttei yllättäen tunne raivoa eikä hetkeen edes katkeruutta.
Keski-ikäisyys on outoa aikaa, ajatellaan elämää, mutta myös kuolemaa. Lapset ovat lähteneet kotoa ja pitäisi aloittaa uusi kahden aikuisen elämä. Tasapaino pariskunnan välillä ei aivan löydy ja aikaa vietetään yhä enemmän erillään.
Avioliitto on tila, jossa ollaan enimmäkseen yhdessä. Jos asioita selittää itselleen toisin kuin ne ovat, voi tehdä mitä haluaa.
Romaanissa käydään läpi avioliitto, lasten syntymät, elämän yllätysten ja suurten muutosten aika. Lottaa kiinnostavat myös hänen äitinsä Ingridin touhut uusien parisuhteiden parissa Tinderin ihmeellisessä maailmassa.
Mökillä ollessaan Lotta kohtaa paitsi itsensä myös vanhoja tuttuja, joilla on erilainen asenne elämään. Se ei auta häntä tekemään päätöksiä. Vanhoja muistellessaan Lotta ajattelee yhä enemmän sitä millainen hän itse on. Pärjääkö hän yksin, voiko hän antaa itselleen anteeksi, toisita puhumattakaan. Suuria päätöksiä voi tehdä joko nopeasti tai pitkän mietinnän jälkeen. Lopputulos on joko hyvä tai sitten ei.
Mitään kovin erilaista ja uutta tarinoissa ei ole, mutta avioliitoista onkin kaikki jo kirjoitettu. Emmi Pesonen osaa kuitenkin kirjoittaa. Kuvittelin tuntevani (Gummerus, 2025) on hänen kolmas romaani. Aiemmat ovat olleet hyvin kirjoitettuja ja uskottavia tarinoita naisten ja lasten maailmasta.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.







