Elly Griffithsin arkeologisankari Ruth Galloway ei pääse murhista eroon edes lomalla – arviossa Musta enkeli

Kuvat: Sara Reeve / Tammi

Maanläheinen norfolkilainen arkeologi Ruth Galloway päätyy ruumiiden äärelle työkseen. Paikallisen poliisin luottoluuasiantuntijaksi profiloitunut Galloway tekee niin muinaisista kuin tuoreista jäämistöistä sen verran teräviä huomioita, että niistä on ollut apua myös tuoreempien henkirikosten selvittämisissä arkeologisten arvoitusten ohella. Samalla Ruth joutuu kerta kerran jälkeen nokikkain murhaajien kanssa.

Paikalliset poliisit ovat hekin ihan teräviä kavereita, jotka ovat kasvaneet osaksi Elly Griffithsin luomaa hahmoperhettä. Harvinaisen aktiivisen rikosrintaman ohella lukijoita koukuttavat henkilöhahmojen keskinäiset kemiat ja kuviot, jossa keskiössä on Ruthin suhde naimisissa olevaan vanhan koulun etsivään, rikoskomisario Harry Nelsoniin. Molemminpuolinen ihastuminen on jo heti alkuvaiheessa johtanut heidän yhteisen lapsensa Katen syntymään, jonka yksinhuoltaja Ruth on, mutta jonka Nelsonin vaimo Michellekin on onnistunut vuosien saatossa hyväksymään. Ainakin päällisin puolin.

Elly Griffithsin dekkarisarja on edennyt jo kymmenenteen osaansa, joten on aikakin ottaa vähän lomaa ihan Brittein saarten ulkopuolella. Mustassa enkelissä (Tammi, 2021) Ruth oireilee sekä hänen ja Nelsonin suhteen hetkellistä lähentymistä ja taas etääntymistä, kun Michelle-vaimo on odottamatta raskaana, sekä äitinsä kuolemaa. Tarjous lähteä vanhan arkeologitutun avuksi pariksi viikoksi Italiaan selvittelemään paikallista mysteeriä tarjoaa hyvän hengähdystauon henkisesti raskaaksi käyville kotikylän kuvioille.

Jotain on silti pielessä myös pienessä italialaisessa kaupungissa Lazion lähettyvillä, ja pian Ruth ja hänen ystävänsä Shona lastensa Katen ja Louisin kanssa ovat keskellä hämäräperäisiä tapahtumia, jopa tulilinjalla. Paikallisille melko normaali maanjäristys saa Nelsoninkin lentämään Italiaan ja kohta löytyy paikallinen pappi murhattuna. Samaan aikaan vuosikymmenen takaiset rikokset nousevat uhkaamaan Nelsonin perhettä kotosalla, kun isäntä itse on poissa.

Elly Griffiths onnistuu tekemään rikosten selvittelyhommista arkista ja siitä arjesta kiehtovaa. Vaikka itse teot ovat monesti karmivia, ei varsinaisella sadismilla tai ihmisen pimeillä puolilla mässäillä. Vaikka Ruth monesti joutuu kasvokkain murhaajien kanssa, hän ei ole avuton uhri vaikkei mikään teräsnainenkaan. Sankarin hiukan homssuinen yksinhuoltajan arki, kimurantit ihmissuhdekuviot ja päivä kerrallaan -mentaliteetti pitävät jalat maassa myös lukijalla ja vaikka naisen päättelykyky on terävä kuin neiti Marplella, ei rikosten ratkaisuilla hekumoida vaan ikään kuin helpotuksesta huokaisten siirrytään eteenpäin ilman sen kummempia selkääntaputteluja.

Musta enkelikin ratkeaa Italian osalta hiukan kuin sivulauseessa, ilman varsinaista dramatiikkaa. Toki sankarillista uhrautumista tapahtuu samaan aikaan kotikulmilla, ja seuraava seikkailukin nostaa jo päätään.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua