Kuvat: Aviador / Ari Haimi
KIRJAT | Kaustion esikoisteoksessa käydään dialogia leveästi Pohjois-Karjalan murteella ja tehdään tarkkoja havaintoja pääkaupunkiseudun lähijunassa.
”Elämän nurjaa puolta Kaustio sanoittaa oivaltavasti. Isä teki pojan perusturvallisuuteen ensimmäisen ison reiän.”
ARVOSTELU

Anne Kaustio: Kaurapuurojättiläinen ja muita novelleja
- Aviador, 2025.
- 145 sivua.
Anne Kaustion novellikokoelman niminovellissa Kaurapuurojättiläinen varhaisteinitytön äiti ja isäpuoli hermostuvat, kun heidän mielestään tytöllä on ylipainoa. Isäpuoli on kuntosaliyrittäjä, ja hän päättää koulia tytöstä bikini fitness -tähden. Tytöltä evätään pääsy luokkakaverin syntymäpäiville. Isäpuolen sanojen mukaan syntymäpäivillä tarjotaan kakkua, sipsejä ja muuta paskaa.
”Luuletko sitä paitsi, että sinua kohta edes kutsutaan minnekään, jos näytät joltain kaurapuurojättiläiseltä? Äitiä naurattaa Petterin sanavalinta, mutta Petteri ei enää edes muista, missä sen on kuullut.”
Kaurapuurojättiläinen on Annikki Setälän (1900–1970) satu, jossa lapsille ei maistu kaurapuuro. Opettavaisen sadun sanoma on se, että lasten kannattaa syödä kiltisti puuroa, jotta kasvaa isoksi. Sen sijaan Kaustion novellin kritiikin kohteena on lasten kehon kommentointi ja kasvurauhan rikkominen.
Ajankohtaista aihetta on käsitelty mediassa laajemminkin Katariina Havukaisen, Inkeri Hyvösen ja Ella Lahdenmäen näytelmän Jumppatytöt tiimoilta. Näytelmässä pohditaan joukkuevoimistelun arveluttavia puolia tyttöjen kehosuhteen näkökulmasta.
Useissa Kaurapuurojättiläinen ja muita novelleja -kokoelman (Aviador, 2025) novelleissa liikutaan lapsuuden ja nuoruuden rajamailla, ja osa sijoittuu nykypäivän tylyyn koulumaailmaan. Kokoelman suurin yhdistävä tekijä on kuitenkin Joensuu. Tarinoiden tapahtumat on sijoitettu Joensuuhun, tai henkilöhahmoilla on jokin kytkös kaupunkiin.
Pohjois-Karjala näyttäytyy ankeana. Alkoholi kurittaa ihmisiä, ja elämän rujous ilmenee pahimmillaan insestinä. Kaustio kuvaa henkilöhahmoja lämpimän humoristisella otteella, ja kovan maailman vastapainona on myös satumaisia sattumuksia. Absurdit tapahtumat muistuttavat hetkittäin Reetta Huttusen Katsastusaseman (Enostone, 2023) novellien maailmaa.
Kaustio vetää mutkat suoriksi, ja hetkittäin kompastutaan alleviivatun mustavalkoisiin loppuratkaisuihin. Alkoholisti-isän poika on älykäs, mutta kotitaustansa tähden varsin vaatimaton. Aikuisena hän menestyy työelämässä ja palaa varakkaana miehenä kotikonnuilleen palauttamaan perheen maineen. Hän toimii leveäkätisenä maksumiehenä kylän bingossa, jossa isälle aikanaan naureskeltiin.
Headhunting-novellissa menestyvä liikemies kohtaa lähijunassa vanhan koulukaverinsa, joka on pahasti syrjäytynyt. Liikemies päätyy kaikkien rekrytointisääntöjen vastaisesti järjestämään päihderiippuvaiselle sankarille työpaikan ja työsuhdeasunnon. Nykypäivän organisaatioiden rekrytoinnit eivät ole ihan niin yksinkertaisia prosesseja. Toisaalta naiiveissa loppuratkaisuissa on juuri tarvittava valon häivähdys, joka tuo toivoa elämään.
* *
Teoksen novellien aikajänne asettuu 1970-luvun alkupuoliskolta nykypäivään. Nostalgiaa ja viatonta nuoruutta henkivässä novellissa poika rassaa kuplavolkkaria peruskoulun päätyttyä. Taustalla soi Hurriganes, ja haaveen kohteena on Helena, luokan kaunotar ja priimus. Ihastus tuntuu etäiseltä, mutta siitä huolimatta nuorten tiet kohtaavat.
Dialogia käydään leveästi Pohjois-Karjalan murteella. Kaustio asettuu Orvokki Aution, Sirkka Laineen ja Rosa Liksomin tavoin murteilla kirjoittavien kirjailijoiden jatkumoon. Kaustiolla on omanlaistaan vahvaa kirjallista ilmaisuvoimaa, jolla hän kuvaa arkisia havaintoja.
”Kävelen katettua laituria kohti asemarakennusta, jossa tuoksuu tuoreet, rasvaiset leivonnaiset. Hedelmäkojuja pystytetään ja telttakatoksia viritetään. Pitkät ohuet putket löytävät vastinkappaleensa. Aamu on valmis.”
Elämän nurjaa puolta Kaustio sanoittaa oivaltavasti. Isä teki pojan perusturvallisuuteen ensimmäisen ison reiän. Aikuisena samainen poika elää tukien ja avustusten varassa, mutta lopulta tipahtaa turvaverkkoon ja pieniluisena miehenä solahtaa verkon läpi.
Kaustio hallitsee novellin tiiviin muodon. Nopeatempoisuutta korostavassa ajassa kompakti ja lyhyt novelli on lukijaystävällinen. Kirjailijalle novelli taas on vaativa. Yhden tarinan sijaan on luotava monta tarinaa. Kaustion esikoisteos on osoitus hänen kyvystään luoda tarinoita, jotka kytkeytyvät sujuvaksi kokonaisuudeksi.
Larissa Raudas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







