Kuvat: Perry Ogden / Tammi
KIRJAT | Irlantilaiskirjailijan palkitun romaanin jatko-osassa päähenkilö Eilis palaa kotimaahansa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.
”Lukija joutuu raivoihinsa: lopettakaa nyt se piilottelu ja salailu!”
ARVOSTELU
Colm Tóibin: Long Island
- Suomentanut Kaijamari Sivill.
- Tammi, 2024.
- 352 sivua.
Long Island (Tammi, 2024) tapahtuu nimestään huolimatta suurelta osin Irlannissa, pienessä Enniscorthyssä. Päähenkilö Eilis, joka on tuttu Colm Tóibinin Brooklyn-romaanista (Tammi 2011), palaa nyt kotimaahansa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Virallinen syy on äidin juhlapäivä, mutta yllätyskäänne avioliitossa heti romaanin alkusivuilla on vähintään yhtä suuri syy.
Edellisellä käynnillään Eilis seurusteli tiiviisti Enniscorthyn nykyisen pubinpitäjän Jim Farrellin kanssa, mutta jätti Jimin rumasti ja selittelemättä palatessaan yllättäen Amerikkaan. Jimille ei koskaan selvinnyt, miksi Eilis lähti.
Eilis ei ole myöskään pitänyt yhteyttä parhaaseen ystävättäreensä Nancyyn, joka on tässä välillä jäänyt leskeksi – ja löytänyt rakkauden uudelleen.
Long Island on kauniisti kerrottu tarina salaisuuksista ja unelmista sekä niiden heräämisestä uudelleen henkiin. Pohditaan mahdollisuuksia, mutta pelataan myös varman päälle.
Yhdessä hetkessä ihminen on valmis luopumaan kaikesta saavuttaakseen unelmansa, toisessa petaa vaihtoehtoa sille, jos kaikki menisikin mönkään. Se lienee hyvin inhimillistä, ja inhimillisiä tunteita Tóibin kuvaakin mestarillisesti.
Long Islandin kerronta on pehmeän suloista, jollakin tavoin ystävällismielistä ja tarkkaa – kaikki kerrottu on helppo kuvitella todeksi. Tekstissä on menneiden vuosikymmenien tunnelma: pariskunnat seurustelevat hyvin siveellisesti, pienessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asioista kaiken.
Erityisesti naisilta odotetaan tottelevaisuutta ja säädyllisyyttä. Eilis miettii, miten soittaa puhelinkioskista niin, ettei kukaan huomaa. Nancy tekee kaikkensa, jotta hänen ei nähdä viettävän öitä miehen luona ennen avioliittoa. Kirjailija osaa viedä roolihahmojensa epävarmuudet ja pelot niin pitkälle, että lukija joutuu raivoihinsa: lopettakaa nyt se piilottelu ja salailu, aikuiset naiset!
Kaijamari Sivillin suomennos on sujuvaa ja nautittavaa. Myös Brooklyn on hänen suomentamansa, mikä lisännee tuttuuden tunnetta ja uskottavuutta tämän kirjan henkilöhahmoissa.
Tarinan loppu yhtäältä yllättää, toisaalta ei lainkaan. Sekin pistää miettimään – ja niinhän hyvät romaanit tekevät.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.