Barack Obaman ja Joe Bidenin välille muodostui hyvin läheinen suhde. Kuvat: Penguin Random House

Tämä kirja on varmasti kaivettu jouluna monesta lahjakontista ja -paketista. Kyllä kannattikin kaivaa. Barack Obaman muistelmat, Luvattu maa (Otava, 2020), hänen ensimmäiseltä presidenttikaudeltaan ovat kauttaaltaan harvinaisen sujuvasti, avoimesti, puhuttelevasti ja jopa hauskastikin kirjoitettua ja kerrottua poliittista historiaa.

Tässä kohtaa on pakko antaa sisältövaroitus. Pidän Barack Obamaa yhtenä viime vuosikymmenien terävimmistä ja valovoimaisimmista demokraattisesti valituista johtajista.

Hän oli ja on valovuoden edellä (lähes) kaikkia aikalaisiaan ja varsinkin seuraajaansa – häntä-jonka-nimeä-ei-saa-lausua-ääneen.

Juuri tällaista otetta itseensä ja ympäröivään maailmaan Obamalta odotinkin, joten hänen kanssaan on harvinaisen helppoa olla samaa mieltä ainakin niistä asioista, jotka tunnen jollakin tasolla hallitsevani.

Kyky nähdä toisenkin silmin

Tietenkin Obama selittää asiat omasta näkökulmastaan ja parhain päin. Siitä huolimatta hänellä on oivaltava kyky asettua toisen asemaan ja miettiä, mitä Valkoisen talon ovaalihuoneessa tehdyt päätökset todella merkitsevät keskivertoamerikkalaiselle ja jopa ihmisille maailman toisella laidalla.

Obama on koskettavimmillaan kertoessaan tuntemuksistaan, kun kädessä on pinkka allekirjoitettaviksi tuotuja lohdutuskirjeitä Irakin tai Afganistanin sodissa kaatuneiden sotilaiden omaisille tai hän joutuu kohtaamaan presidenttinä käsittämättömien joukkoampumisten seuraukset.

Näkökulma on tähtilipun sävyinen ja taatun amerikkalainen, mutta toteamus yleisinhimillinen: käsissäsi on suunnaton valta, mutta sen mukana seuraa ankara vastuu.

Ennen kaikkea tekstistä välittyy kuva päättäjästä, joka vielä tuntee ja välittää.

Presidentti ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä seurasi 1. toukokuuta 2011 reaaliajassa, kun merivoimien SEAL-erikoisjoukot hyökkäsivät Osama bin Ladenin taloon.

”Obama myy huumeita”

Jo Obaman astuessa virkaansa 2008 Yhdysvaltain jakolinjat oli kynnetty syviksi. Sittemmin ne ovat levenneet kanjoniksi – syistä joita Obama osuvasti esittelee ja analysoi moneen otteeseen – eikä sen ylittäminen ole helppoa eikä kenties edes enää mahdollista taitavimmallekaan sillanrakentajalle.

Tämä ei lupaa hyvää Yhdysvaltain demokraattiselle järjestelmälle ja kansalaisten uskolle sen oikeutukseen.

Vuoden 2008 kampanjan infosodissa Obaman muun muassa väitettiin myyneen huumeita, työskennelleen homoprostituoituna ja jättäneen jälkeensä liudan aviottomia lapsia.

Sitä kirja kerro, että elokuussa 2009 ja Obaman jo ollessa presidentti arizonalainen baptistipastori Steven L. Anderson ilmoitti: ”En aio rukoilla hänen puolestaan, aion rukoilla että hän kuolee ja joutuu helvettiin… haluan nähdä hänen kuolevan aivosyöpään kuten Ted Kennedy.”

Kun väärät profeetat pauhaavat, normaali ihminen jää lähinnä sanattomaksi.

Republikaanien alamäki kiihtyi

Barack Obaman kunniaksi on sanottava, ettei hän missään kohdin kirjassaan pyydä sääliä tai kaipaa silittelyä. Hän tiesi, mihin ryhtyi, ja mitä virka toisi tullessaan.

Tärkeintä oli yrittää palvella kaikkia kansalaisia mahdollisimman hyvin, ei nillittää turhista.

Eikä ole Obaman vika, jos fiksut, järkevät ja yhteistyökykyiset henkilöt löytyvät lähinnä demokraattien riveistä. Hän näki kirkkaasti, mihin tilaan republikaanit olivat ajautumassa. Sen jälkeen vauhti on vain kiihtynyt.

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että huomattava osa Yhdysvaltain toisen pääpuolueen johtohahmoista ja kannattajista voi asettaa oman maansa vaalien rehellisyyden kyseenalaiseksi ja leikitellä sotilasvallankaappauksen ja/tai sisällissodan kaltaisilla ajatuksilla – vaikka heidänkin pitäisi itse asiassa tuntea suurta ylpeyttä siitä, että vaaliprosessi toteutui rehellisesti poikkeusoloista huolimatta.

Jotenkin sitä toivoisi, että asiat muuttuvat edes vähän terveempään suuntaan 20.1.2021 jälkeen. Se toisi toivoa Yhdysvalloille ja koko maailmalle.

Kari Pitkänen

Presidentti tapasi entisen tuttunsa vääpeli Cory Remsburgin sattumalta uudelleen Bethesdan sotilassairaalassa vääpelin haavoituttua vakavasti tienvarsipommin räjähdyksessä Afganistanissa. Miehet pitivät yhteyttä myöhemminkin. Kuva: Pete Souza

* *

Sanottua

Näin Barack Obama arvioi Luvattu maa -muistelmissaan uransa aikana kohtaamiaan ihmisiä.

Joe Biden

varapresidentti ja tuleva Yhdysvaltain 46. presidentti

”Minuun vetosi se, että olimme niin vahvasti toistemme vastakohdat. Pidin siitä tosiasiasta, että Joe olisi enemmän kuin valmis toimimaan presidenttinä, jos minulle sattuisi jotakin, ja että hänen valintansa rauhoittaisi ehkä niitä, jotka olivat yhä huolissaan iästäni. Arvostin hänen ulkopoliittista kokemustaan varsinkin tässä tilanteessa, kun kävimme kahta sotaa. Arvostin myös hänen suhdeverkostoaan kongressin molemmissa leireissä ja hänen mahdollisuuttaan tavoittaa sellaisia äänestäjiä, joita askarrutti yhä afroamerikkalaisen valitseminen presidentiksi. Eniten kuitenkin merkitsi se, mitä vaistoni sanoi: Joe oli kunnollinen, rehellinen ja lojaali. Uskoin, että hän välitti tavallisista ihmisistä ja että voisin tiukan paikan tullen luottaa häneen. En pettynyt odotuksissani.”

Sarah Palin

kilpakumppani John McCainin varapresidenttiehdokas

”Vaikka Palinilla olikin suuret esiintyjänlahjat, varapresidentin tärkein vaatimus oli kyky astua tarvittaessa presidentin tehtävään. Johnin iän ja hänen aiemmin sairastamansa melanooman huomioon ottaen tämä mahdollisuus ei ollut teoreettinen. Ja heti kun Saran Palin astui parrasvaloihin, kävi harvinaisen selväksi, että olipa kyse mistä tahansa maan hallitsemiseen liittyvästä asiasta, hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, mitä hän puhui. Rahoitusjärjestelmä. Korkein oikeus. Venäjän tunkeutuminen Georgiaan. Vaikka aihe tai kysymys olisi ollut millainen, Alaskan kuvernööri näytti eksyneeltä ja alkoi heitellä sanoja peräkkäin kuin lapsi, joka on jättänyt lukematta kokeeseen mutta yrittää silti päästä siitä läpi.”

George W. Bush

Obaman edeltäjä

”Presidentti George W. Bush ja ensimmäinen nainen Laura Bush ottivat meidät vastaan eteläportiikissa, ja pakollisen toimittajille huiskuttelun jälkeen presidentti ja minä suuntasimme virkahuoneeseen ja Michelle meni rouva Bushin kanssa teelle asuinhuoneistoon. ’No, miltä tuntuu?’ hän kysyi. ’Tässä on sulattelemista’, sanoin hymyillen. ’Muistat varmaan.’ ’Jep. Muistan. Tuntuu kuin eiliseltä päivältä’, hän sanoi pontevasti nyökkäillen. ’Mutta kuule. Olet lähdössä hemmetin hienolle matkalle. Mikään ei vedä sille vertoja. Muista olla siitä kiitollinen joka päivä.’”

Rahm Emanuel

Obaman kansliapäällikkö

”Rahm oli lyhytvartinen, hoikka, synkän komea, äärimmäisen kunnianhimoinen ja maanisen määrätietoinen mies, joka oli useimpia kongressikollegoitaan älykkäämpi eikä yleensä peitellyt tätä seikkaa. Hän oli myös hauska, herkkä, murehtivainen, uskollinen ja karkeakäytöksinen. Tästä viimeisestä ominaisuudestaan hän oli peräti kuuluisa; kun hänen kunniakseen oli järjestetty muutamaa vuotta aiemmin hyväntekeväisyysillallinen, olin vitsaillut illan aikana pitämässäni puheessa, että Rahm oli käytännössä mykkä, koska hän oli menettänyt teininä keskisormensa lihaleikkuriin.”

Hillary Clinton

Obaman 1. ulkoministeri

”Minusta Hillary oli paras henkilö tehtävään. Olin nähnyt kampanjan aikana läheltä, miten älykäs, perusteellinen ja uuttera hän oli. Ajattelipa hän minusta mitä hyvänsä, luotin hänen isänmaallisuuteensa ja velvollisuudentuntoonsa. Ennen kaikkea olin varma siitä, että Hillaryn tähtiasema, suhdeverkosto ja kyky toimia luontevasti maailmannäyttämöllä soivat meille sellaista ylimääräistä vaikutusvoimaa, jota kenelläkään muulla ei ollut tarjota.”

Michelle Obama

vaimo

”Olin seurannut kampanjan aikana, kuinka Michelle oli mukautunut uusiin olosuhteisiimme luontevasti – hurmannut äänestäjiä, loistanut haastatteluissa, kehittänyt tyylin, joka oli yhtä aikaa maanläheinen ja muodikas. Kyse ei ollut niinkään muodonmuutoksesta kuin signaalin voimistumisesta, siitä että hänen synnynnäinen ’michellemäisyytensä’ hohti entistä kirkkaampana. Mutta vaikka hän tottuikin vähitellen julkisuuteen, kulissien takana hän halusi kiihkeästi rakentaa perheellemme jonkinlaisen normaaliuden vyöhykkeen, jonne politiikan ja kuuluisuuden vääristävä vaikutus ei yltänyt.”

”Michelle ja minä saimme aina hymyn toistemme huulille”, Obama kirjoittaa. Kuvassa myös perheen ystävä ja presidentin vanhempi neuvonantaja Valerie Jarrett.

Mitch McConnell

senaatin republikaanijohtaja

”Vähävartinen, pöllönkasvoinen ja sulavalla kentuckylaisella baritoniäänellä puhuva McConnell ei näyttänyt tyypilliseltä republikaanijohtajalta. Hän ei ollut mikään tuttavallinen selkääntaputtelija tai innostava oraattori. Hänellä ei ilmeisesti ollut läheisiä ystäviä edes omassa senaattoriryhmässään, eikä hänellä näyttänyt olevan muita vahvoja poliittisia mielipiteitä kuin uskonnonkaltainen vastenmielisyys vaalirahoituslainsäädännön uudistamista kohtaan. Joe kertoi yrittäneensä puhua McConnellille kerran senaatin istuntosalissa, kun tämä oli torjunut hänen laatimansa lakiehdotuksen. Joe (Biden) oli alkanut selostaa ehdotuksen hyviä puolia, mutta McConnell oli kohottanut kätensä kuin liikennepoliisi ja sanonut: ’Sinulla taitaa olla se virheellinen käsitys, että minua kiinnostaa.’ Mutta vaikka McConnellilta puuttui karismaa ja poliittisia kiinnostuksen kohteita, hänellä oli sitäkin enemmän kurinalaisuutta, oveluutta ja siekailemattomuutta, ja näitä kaikkia hän käytti määrätietoiseen ja kylmäveriseen vallantavoitteluun.”

Nancy Pelosi

edustajainhuoneen demokraattijohtaja

”Nancy oli sanfranciscolaisliberaalin perikuva kalliine pukuineen, pukuun sointuvine kenkineen ja moitteettomine kampauksineen. Vaikka hän osasi puhua konekiväärivauhtia, hän ei ollut erityisen hyvä televisioesiintyjä, sillä hän turvautui yleensä ylikorostetun hartaasti lausuttuihin demokraattikliseisiin niin kuin olisi pitänyt hyväntekeväisyysgaalan päivällispuhetta…Hän ei piitannut siitä, että republikaanit olivat ottaneet hänet lempivihollisekseen, eikä hän hätkähtänyt demokraattikollegojensa ajoittaista nurinaa. Hän oli kongressin kovapintaisin ja taitavin strategi, joka piti edustajaryhmänsä rivit suorina vaalimalla suhteitaan kollegoihinsa, keräämällä heille ansiokkaasti vaalirahaa ja lyömällä lyttyyn kaikki, jotka eivät pitäneet antamiaan lupauksia.”

David ja Charles Koch

republikaaneja tukevat miljardööriveljekset

”He olivat rakentaneet vuosikymmenten kuluessa sadoilla miljoonilla dollareilla ajatushautomoiden, etujärjestöjen, mediayhtiöiden ja poliittisten toimijoiden verkoston, jonka julkilausuttuna tavoitteena oli purkaa moderni hyvinvointivaltio viimeistä jäännettä myöten. Heidän näkökulmastaan kaikki verot olivat takavarikointia ja sosialismin alkusoittoa ja kaikki sääntely oli petos vapaan markkinatalouden periaatteita ja amerikkalaista elämäntapaa kohtaan… He eivät halunneet kompromisseja ja konsensusta. He halusivat sotaa.”

Angela Merkel

Saksan liittokansleri

”Merkelin ilmeetön esiintyminen kertoi hänen asiallisesta ja analyyttisestä herkkyydestään. Hän oli kuuluisa epäilevästä suhtautumisestaan tunteenpurkauksiin ja yliampuvaan retoriikkaan. Merkelin tiimi myönsi myöhemmin, että hän oli alun perin suhtautunut minuun skeptisesti puhelahjojeni takia. En ottanut nokkiini ajatellen, että saksalaisessa johtajassa vastenmielisyys mahdollista demagogiaa kohtaan oli varmaan tervettä.”

Obaman mukaan Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Saksan liittokansleri Angela Merkel eivät olisi voineet olla erilaisemmat temperamentiltaan. Kuva G8-huippukokouksesta heinäkuussa 2009.

Dmitri Medvedev

Venäjän presidentti

”Nuori, hoikka ja trendikkäisiin, Euroopassa tehtyihin mittatilauspukuihin pukeutunut presidentti Dmitri Medvedev näytti puolestaan uuden Venäjän malliesimerkiltä. Paitsi ettei hän ollut Venäjän todellinen vallanpitäjä. Se tehtävä kuului hänen suojelijalleen, entiselle KGB:n upseerille ja kaksi kautta maata johtaneelle presidentille, sen hetkiselle pääministerille Vladimir Putinille, jonka johtama hallitus muistutti yhtä paljon rikollista syndikaattia kuin perinteistä hallitusta. Tuon syndikaatin lonkerot ympäröivät Venäjän taloutta joka puolelta.”

Recep Tayyip Erdoğan

Turkin pääministeri ja nykyinen presidentti

”Henkilökohtaisesti pidin pääministeriä ystävällisenä, ja hän yleensä reagoi pyyntöihini. Silti aina kun kuuntelin hänen puhettaan – hänen pitkä vartalonsa lievästi kumarassa ja hänen voimakas staccatoäänensä, joka nousi oktaavin verran hänen vastatessaan erilaisiin valituksen aiheisiin tai havaitsemaansa halveksuntaan – sain voimakkaan vaikutelman, että hänen sitoutumisensa demokratiaan ja oikeusvaltioon saattaisivat kestää vain niin kauan kuin ne pitäisivät hänet vallassa.”

Václav Havel

Tšekin presidentti

”Havel oli vähän yli seitsemänkymmentä mutta näytti nuoremmalta. Hänellä oli vaatimaton tyyli, lämpimät, kirveellä veistetyt kasvot, vaaleanruskeat hiukset ja ohuet viikset… ’Jollakin tavalla Neuvostoliitto oli yksinkertainen vihollinen’, Havel sanoi. ’Nykyään autokraatit ovat hienovaraisempia. He asettuvat vaaleissa ehdolle samalla kun jäytävät hitaasti maata demokratian mahdolliseksi tekevien instituutioiden alta. He kannattavat vapaita markkinoita samaan aikaan kun syyllistyvät korruptioon, ystävien suosimiseen ja hyväksikäyttöön aivan niin kuin ennenkin.’”

Vladimir Putin

Venäjän pääministeri ja nykyinen presidentti

”Fyysisesti hän ei tehnyt vaikutusta: hän oli lyhyt ja tanakka, hänellä oli painijan ruumiinrakenne, ja hänen tukkansa oli harva ja kellanruskea, nenä iso ja silmät haaleat ja valppaat. Vaihtaessamme kohteliaisuuksia valtuuskuntiemme kesken panin merkille, että Putin liikkui rennosti ja hänen äänensä oli harjaantuneen välinpitämätön, mikä osoitti hänen tottuneen näkemään ympärillään alaisia ja anelijoita. Hän oli tottunut valtaan… Ehdin hädin tuskin esittää kysymykseni, kun Putin jo aloitti kiihkeän ja loputtoman tuntuisen yksinpuhelun. Hän kronikoi kaikki kokemansa loukkaukset, petokset ja väheksynnän osoitukset, joita häneen ja Venäjän kansaan oli amerikkalaisten taholta kohdistunut.”

Benjamin Netanjahu

Israelin pääministeri

”Netanjahu muistutti jenkkifutiksen linjamiestä, ja hänellä oli jämerä leuka, leveät kasvot ja harva harmaa tukka. Hän oli fiksu, ovela ja paksunahkainen ja osasi ilmaista itseään taitavasti hepreaksi ja englanniksi… Netanjahu osasi olla hurmaava tai ainakin mielistelevä silloin, kun se palveli hänen tarkoitusperiään… Oli vaikeampi sanoa, oliko Netanjahu perinyt isältään häpeämättömän vihamielisyyden arabeja kohtaan. (’Taipumus konflikteihin kuuluu arabin olemukseen. Hän on ihmistyyppinä vihollinen. Hänen persoonallisuutensa ei salli hänelle kompromisseja eikä yhteisymmärrystä.’)”

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua