Kuvat: Otto Virtanen / Johnny Kniga
KIRJAT | Elina Saksalan kirjoittama elämäkerta avaa suomalaisen musiikin kummisedän Atte Blomin elämää Love Recordsissa ja sen jälkeen.
”Atte on sydämellisin ihminen, jonka olen tässä bisneksessä tavannut.”
ARVOSTELU

Elina Saksala: Atte Blom – Mies Love Recordsin takana
- Johnny Kniga, 2025.
- 477 sivua.
Suomenkielisen punakaartilaisen tyttären ja ruotsinkielisen suojeluskuntalaisen liitosta siinnyt Artto Anders ”Atte” Blom syntyi Helsingissä keskellä jatkosotaa kesällä 1943. Blom tunnetaan suomalaisen musiikin monitoimimiehenä, kummisetänä ja mahdollistajana, jonka innostus ja kädenjälki Love Recordsissa ja myöhemmin Johanna-levy-yhtiössä on antanut suomalaiselle musiikkikentälle valtavasti kiintotähtiä, kulttuuritekoja ja artisteja, joita kukaan muu ei välttämättä olisi ottanut siipiensä suojiin.
Loven ja Atte Blomin toimintaan on keskeisesti kuulunut vahva yhteisöllisyys sekä idealismin ja bisneksen tasapainoilun kaartuminen ensin mainitun suuntaan. Levy-yhtiöt ovat olleet kuin yhtä suurta perhettä, jossa artisteja on osallistettu ja heidän peräänsä on katsottu. Atte Blom – Mies Love Recordsin takana -elämäkerran (Johnny Kniga, 2025) kirjoittanut Elina Saksala on ollut osana tätä yhteisöä, niinpä hänen on luontevaa avata Aten ajatuksia, yhteisöön kuuluneiden ihmisten näkemyksiä ja Love-yhteisön puolia.
Aten levy-yhtiöuran keskeiset artistit käydään läpi lyhyillä kappaleilla Aten vaikutukseen ja rooliin keskittyen, hyödyntäen artisteista aiemmin kirjoitettuja elämäkertateoksia ja niistä nostettuja kommentteja. Saksala on haastatellut kirjaa varten lähes 40 henkilöä, joten Blomista piirtyy kaiken kaikkiaan monipuolinen kuva. Atte Blomin pitkällä uralla on ollut luvuton määrä keskeisiä artisteja ja heidän kaikkien muistelmiensa lainailemien paikoin siirtää Attea elämäkerrassaan sivurooliin. Toisaalta, taustavaikuttajahan hän on nimenomaan ollut, suomalaisen musiikkimaailman mahdollistaja.
Saksala ei ole halunnut ottaa kantaa Blomin viime vuosien poliittisiin kannanottoihin, kuten Putinin tukemiseen, vaan on halunnut pitää kirjan fokuksen Blomin ansiokkaassa työssä suomalaisen musiikin ja kulttuurin parissa.
Nuori Atte Blom oli innostunut yhteiskunnallisesta toiminnasta ja eli 1960-luvulla kaikin tavoin hienoa aikaa. Hän oli aktiivisesti mukana kulttuurin murroksessa, muun muassa Vanhan Ylioppilastalon valtauksessa. Hän oli mukana perustamassa Suomen Jazzliittoa vuonna 1966 ja näki muun muassa Jimi Hendrixin, The Beach Boysin, Frank Zappan ja Ramonesin keikkoja.
Blom tutustui Pekka Mäyrämäen isännöimässä Old Jazz House Clubissa Erik Dannholmin kautta tämän soittokavereihin trumpetisti Henrik Otto Donneriin ja rumpali Christian Schwindtiin. Dannholmilta Blom peri myös Hufvudstadsbladetin nuorten musiikkipalstan toimittamisen. Aktiivisen jazzpiireissä toimimisen ansiosta hänet rekryttiin lehden varsinaiseen kulttuuritoimitukseen ja kulttuurisivuille vastuualueinaan jazz, blues ja rock. Samalla Blom pääsi osaksi kevyen musiikin murrosta kohti isompia palstatiloja ja hyväksyntää.
Attea vaivanneet epilepsiakohtaukset saivat hänet jo varhain vetäytymään valokeilasta taustavaikuttajien joukkoon. Epilepsiaan Blomille löytyi oikeanlainen apu vasta 14 vuoden tutkimisen ja kärsimyksen jälkeen. Epilepsian takia hän oli sairaalassa silloinkin kun, hän Donnerin ja Schwindtin kanssa perusti levy-yhtiö Love Recordsin vuonna 1966.
* *
Donner oli opiskellut säveltämistä Sibelius-Akatemiassa sekä nykymusiikkia Itävallassa ja Saksassa. Hänellä oli isoja unelmia, kuten säveltää sinfonia hyvin nuorena, perustaa oma levy-yhtiö ja rakentaa studio. Schwindt opiskeli Hankenilla ekonomiksi ja soitti rumpuja jazzyhtye DDT Jazz Bandissä ja johti 1960-luvulla omaa Christian Schwindt Quintetiään.
Blom kertoo:
”Ymmärtääkseni minua pyydettiin yhtiöön toimittajataustani vuoksi, koska Otto ja Chrisse tarvitsivat tiedottajan. Tätä ei tosin koskaan sanottu ääneen, vaan olimme tasa-arvoinen kolmikko. Aika nopeasti toimin tiedottamisen ohella Oton työparina suunnitellen sisältöjä ja aloin ottaa vastuuta tuotannollisista tehtävistä. Chrisse vetäytyi nopeasti taloutta hoitamaan ja osallistui varsin vähän itse tuotantoon.”
Loven tuotannon kivijalat olivat kirjalliset äänilevyt, vakava eli nyky- ja taidemusiikki sekä kolmantena afroamerikkalaiseen musiikkiperheeseen pohjautuva musiikki (jazz, rhythm and blues ja rock’n’roll) Loven kolmikko koki, että on paljon sellaista musiikkia, joka ansaitsee tulla julkaistuksi, mutta jolle ei siinä ajassa ollut kanavaa. Otolla oli päävastuu tuotannon sisällöistä, mutta hän otti jo varhaisessa vaiheessa Aten mukaan suunnitteluun.
Ensimmäinen levy oli Kaj Chydeniuksen Lauluja. Mukana oli muun muassa Vesa-Matti Loirin klassikkotulkinnat Eino Leinon runoista Nocturne ja Lapin kesä. Atte halusi varmistaa julkaisukanavan nimenomaan poliittisena heijastuvalle kulttuurin uudelle aallolle.
Loven toiminnassa keskeiseksi nousi Blomin ymmärrys musiikkisukupolvista, siitä mitkä artistit ovat koskettaneet tai pysäyttäneet nuorisoa. Satojen demokasettien joukosta hän on osannut löytää bändit, jotka ovat kuvastaneet juuri kyseistä aikaa. Blomilla on ollut taito tukea artisteja niin että nämä ovat itse oivaltaneet, mikä on oikea polku eteenpäin. Hänestä on muodostunut vuosikymmenten saatossa joviaali isähahmo lukemattomille suomalaisille muusikkosukupolville.
Tuomari Nurmion mukaan Loven rooli omaehtoisen musiikin ja katutason kulttuurin esiintuojana on ollut korvaamaton.
* *
Hasse Wallin ja Måns Groundstroemin vuonna 1967 perustama, John Mayall Bluesbreakersiltä ammentava Blues Section täydentyi jazzfonisti Eero Koivistoisella, rumpali Ronnie Österbergilla sekä solistiksi rekrytyllä brittiläisellä, pari vuotta Suomessa asuneella Jim Pembrokella. John Mayallin ohella vaikutteita saatiin Jimi Hendrixiltä, joka myös nähtiin Helsingin Kulttuuritalolla. Levymuodossa Blues Section oli kuitenkin Aten mukaan enemmän pop kuin blues.
Blues Sectionin hajoamisen jälkeen 1969 sen tuhkista saivat alkunsa suomalaisen progressiivisen rockin legendat Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Solisti Pembroke oli jäädä tyhjän päälle, kunnes Donner keksi palkata hänet Love Recordsin ensimmäiseksi toimistotyöntekijäksi. Tehtävänä oli vastata puhelimeen, vaikk suomen kieli ei vielä taipunut.
Groundstroem toimi bändiensä ohella äänittäjänä ja tuottajana isolla osalla Loven julkaisuista. Työnjako meni siten että kun Atte piti fiilistä yllä, piti Måsse soittajat vireessä, äänittäjät kiireisinä ja puitteet kunnossa. ”Loven voima oli siinä, että muodostimme toimivan tuotantoketjun alkaen tuotantopäätöksestä: kaikki asianosaiset olivat mukana demosta valmiiseen levyyn”, Atte tiivistää.
Loven kulta-aika eli vuodet 1970–74 sisälsivät sisäistä ristiriitaa. Otto Donnerin siirryttyä tammikuussa 1970 Yleisradion viihdetoimituksen päälliköksi piti Blomin ja Schwintdin päättää mihin suuntaan Love Recordsia vietäisiin. Samaan aikaan homman piti kannattaa, mutta Scandian, Fazerin ja PSO:n luoman jakelukartellin pakottamaa itsenäistä jakelukanavaa ei kannattanut luoda vain muutamaa levyä varten vuodessa.
Heti vuonna 1970 Love julkaisi peräti 19 albumia. Aten alleviivaaman tavoitteen saada paljon tuotantoa julkaistua mahdollisti Schwindtin sanoin Aten ”posketon vaisto löytää hyviä artisteja”. Aten lahjakkuutta oli myös löytää oikeat yhteistyökumppanit. Sitä varten hän teki pohjatyöt ja selvitykset viimeisen päälle.
* *
Atella oli avantgardistinen näkemys musiikista: hän kyseenalaisti jatkuvasti rajoja. Mukana oli oltava huumoria, suvaitsevaisuutta ja kulttuurista moni-ilmeisyyttä. Musiikin piti olla omaperäistä, eikä kuulostaa tutulta ja turvalliselta. Onko bändillä jotain asiaa ja onko musiikki kiinnostavaa?
Vasta kultaisten viiden vuoden jälkeen Atte ja Chrisse alkoivat nostaa itselleen palkkaa Lovesta, siihen asti mentiin veitsenterällä. Toiminta oli kollektiivista, usein muusikotkin osallistuivat toimistotöihin ja ideapalavereihin.
Kun M. A. Nummisen ja Pekka Gronowin Eteenpäin!-levymerkin homma alkoi hiipua, Love ja Atte ottivat sen siipiensä alle ja viimeistelivät muun muassa Suomen Talvisota 1939–1940:n EP:n albumiksi. Nummiselta Love julkaisi lähemmäs 20 singleä, seitsemän EP:tä ja laskutavasta riippuen 10–20 albumia. Dave Lindholmin suomenkielinen sooloura käynnistyi Aten ehdotuksesta, ja vuosina 1972–1975 Love julkaisi neljä albumia Isokynä Lindholmin nimellä.
Kirkakin levytti aluksi Lovelle, mutta oli Hetki lyö -hitin aikaan jo Scandialla. Kirkan Creatures- yhtyeen kautta tuli tutuksi sen rumpali Remu Aaltonen. Hurriganes vakuutti Blomin hänen järjestämällään Vanhan ylioppilastalon keikalla, jossa bändi soitti yhdessä Wigwamin kanssa. ”Ganesin” levyt Roadrunner (1974) etunenässä pitivät myynneillään Loven pyörät pyörimässä – vuoden 1977 Sixteen Golden Greats -kokoelma vastasi puolta Loven sen vuoden myynnistä, vaikka julkaisuja oli yli 50.
Vaikka Kirka ei lyönytkään Lovella läpi, sisko Muska siirtyi Kirjoita postikortti -hitin jälkeen Loven talliin, minkä jälkeen levytettiin muun muassa Krokotiili-rock-käännöshitti. Vaikka Atte ei profiloidu tekstittäjäksi, niin vuoden 1973 ensimmäiseltä suomalaiselta naisrockartistin levyltä eli Muska-albumilta löytyy seitsemän Aten käännöstekstiä. Kun Heikki Harma ei ehtinyt, Atte tarttui viime kiireessä kynään.
Muskan mies Hannu Salakka antaa Blomille aika tulikivenkatkuista palautetta Love-aikojen jälkeisten myöhempien vuosien Muska-julkaisuista, joiden kohdalla Aten 1970-lukuinen tapa antaa levyjen markkinoida itseään ilman levy-yhtiön panostusta markkinointiin ei enää toiminut. Samaa markkinoinnin kömpelyyttä moittii myös Kalle Ahola Don Huonojen Kaksoisolento-albumin (1995) julkaisun tiimoilta.
Toinen Lovelle levyttänyt naisartisti oli Maarit Äijö, myöhemmin Hurmerinta, joka oli myös Lovella toimistotyöläisenä sekä taustalaulajana monissa tuotannoissa. Maarit-niminen debyyttilevy julkaistiin 1972 ja se on yksi Aten omista suosikeista. Siinä rock ja jazz kohtaavat Aten ja Oton vision mukaisesti.
Pekka Strengin runolliset albumit Magneettimiehen kuolema ja Kesämaa, M. A. Nummisen kautta Loven ympyröihin löytynyt Rauli Badding Somerjoki, Kaseva, Juice Leskinen & Coitus Int. ja sen kautta manserock, Kari Peitsamo, Virtanen… Samaan aikaan julkaistiin myös kansanmusiikkia, muun muassa kanteletaiteilijoita.
* *
Demoja ei vielä alkuvaiheessa Lovelle lähetelty eikä bändejä ollut hirveitä määriä tarjolla. Siksi olemassa olevien yhtyeiden jäseniä kannustettiin soololevyihin. Myöhemmin menestyksen myötä demoja alkoi sadella ovista ja ikkunoista, joita kuunneltiin milloin yhdessä, milloin erikseen. Aten vainu oli demoja haravoidessa hyvä; hän osasi valita oikeat kasetit. Lovella alkoi olla maine rimana, joka piti ylittää. Jos Love kiinnostui, oli saavutettu jotain.
Donnerin YLE-pestin päättyminen vuonna 1974 aiheutti ristiriitaa Lovessa. Donner halusi palata toimitusjohtajaksi, mutta Schwindt olisi halunnut pitää kiinni menestyksekkäästä työnjaosta hänen ja Blomin kesken. Blom koki, että hänen ja Schwindtin aikaansaama noste ajautui harhateille Donnerin poliittisten ja taidemusiikkiprojektien sekä oman studion perustamisesta haaveilemisen takia. Samaan aikaan Loven henkilökunta paisui, vaikkei tuotantoja tullut aiempaa enemmän. Keskinäisen työnjaon muuttuminen sai Schwindtin tunteman itsensä osattomaksi ja hän lähtikin pestistään vuoden 1976 lopussa.
Loven ongelmat alkoivat sen laajetessa samanaikaisesti liian moneen suuntaan, mistä seurasi kassaongelmia. Studio ei ollut käytössä riittävissä määrin kattaakseen kustannuksia ja henkilöstömenot ja kiinteät kulut kasvoivat. Tuotannossa oli liikaa ei-kaupallisesti menestyviä kulttuurituotteita ja liian vähän hittialbumeja. Jo vuoden 1976 puolella henkilökunta joutui toisinaan odottamaan palkkojaan. Vuonna 1978 Lovea haettiin ensi kerran konkurssiin eikä riittäviä keinoja löytynyt monenlaisista virityksistä huolimatta. Loppuun asti tehtiin silti levyjä, joukossa uuden aallon kokoelmaPohjalla (Pelle Miljoona & 1978, SE, Sehr Schnell ja Problems?) sekä Tuomari Nurmion Valo yössä -hittisingle. Lopullinen konkurssi iski päälle keväällä 1979, kun varoja oli vajaat kaksi ja velkaa yli viisi miljoonaa.
* *
Punk löysi Lovelle Pelle Miljoonan ja N.U.S.:n debyytin muodossa. Pelle muistelee Aten isoa roolia läpimurrossaan:
”Ehkä sitä ei kuitenkaan kukaan muu kuin Atte olisi julkaissut, ja silloin minun musiikkiurani olisi tyssännyt ennen kuin se olisi alkanutkaan. Atteen henkilöityi monen muusikon mielessä koko Love Records. Hän oli se, joka otti yhteyttä, sopi levytyksistä, kannusti ja oli koko ajan läsnä studiossa tai ainakin tavoitettavissa.”
Atte perusti Lovesta tutun Pekka Aarnion kanssa uuden levy-yhtiön Johannan vuonna 1978, jo ennen Loven konkurssia. Samalla kun uusi yhtiö piti saada lentoon, piti huolehtia myös vanhan veloista ja yrittää huolehtia, etteivät Loven vuoksi asuntojaan pantanneet menetä kotejaan. Tilanne masensi ja kiristi välejä vanhoihin yhtiökumppaneihin.
Heti ensimmäinen Johanna-albumi, Tuomari Nurmion Kohdusta hautaan, räjäytti pankin. Niitä seurasivat Ratsia, Lama, Johannan uuden aallon kokoelmat, Problems?, Kollaa kestää… Aten varianssi näkyi kiinnityksissä Kumma Heppu & Lopunajan voidelluista Mustaan Paraatiin ja Hanoi Rocksista Leevi & The Leavingsiin. Myöhemmin Aten tallista löytyi niin Stonen thrash metalia kuin Raptorin räppiä. Lovesta tuttu mentaliteetti jatkui siinä mielessä, että esimerkiksi Kotiteollisuus sai aikaa kypsytellä juttuaan useamman albumin verran, minkä mahdollisti muiden muassa Leavingsin ja Ultra Bran levyjen samanaikainen menestys.
Vaikka menestyslevyjä julkaistiin kaiken aikaa, talous oli velkataakan vuoksi jatkuvasti kuin ripaskaa ohuella jäällä. Atte joutui tasapainoilemaan muun muassa jakeludiilien kanssa. Näiden kauppojen luomiin omistussuhteisiin liittyi myös Johannan konkurssi lokakuussa 1984.
Yhtiö joutui kärsijäksi yritysryppään toisen osasen huonon tuloksen takia. Vieläkään Atte ei voinut luopua levy-yhtiötoiminnasta vaikka olisi halunnut, koska loputkin velat piti hoitaa.
Pienen tuumaustauon jälkeen Atte perusti hankalien jakelusopimusdiilien takia Pekka Aarnion kanssa kaksi uutta levy-yhtiötä, Pyramidin ja Megamanian. Alkuperäisen Johannan konkurssiprosessin tultua päätökseen vuonna 1989 perustivat Atte, Pekka Aarnio, Peter von Bagh ja Sini Perho uuden samannimisen levy-yhtiön, jonka alaisuudessa toimivat levymerkit Grand Slam, Pyramid, Megamania sekä kirjapuolta hoitanut Johanna Kustannus.
Kaikkien yhteistyökumppanien kanssa asiat eivät sujuneet. Vuonna 1987 tapahtuneen Baddingin kuoleman jälkeisen kokoomalevyn Laulajan taival julkaisun siirtäminen Aten ja Leena Juurannon A.A.B. Tuotannolta Juurannon Polarvoxille katkaisi yhtiökumppanien välit.
Atte kuvailee Johannan aikojaan näin:
”Johanna oli minulle lopulta monella tavalla painajainen. Johanna 1:ssä oli valtavasti ilon hetkiä, mutta myös valtava paine Loven aikaisista veloista. Mulla ei ollut riittäviä resursseja kaikkeen, mitä olisin halunnut tehdä. Vuosia 1985–2005 puolestaan leimasivat jatkuvat neuvottelut jakelijoista useamman yhtiön kanssa ja samalla vastuu yhtiöistä ja artisteista sekä Leena Juurannon huijaukset A.A.B. Tuotannon piirissä. Olin toiminnallani pelastanut muitten asuntoja, mutta itse olen aina asunut vuokralla. Mutta kyllä niihin vuosiin ilojakin mahtui, nimenomaan yhteistyö artistien kanssa. Samoin monet hienot ulkomaanmatkat piristivät ja antoivat muuta ajateltavaa paineiden keskellä.”
Vaikka Atte erosi puolisostaan Mairesta heidän tyttärensä Oonan ollessa seitsemän, oli yhteinen aika tyttären kanssa yhteisillä lomareissuilla Atelle tärkeää. Kiinnostavinta uutta näkökulmaa Atte Blomiin saakin Oonan muisteluista, kun levybisnesjuttuja on luettu jo lukemattomista muistelmista.:
”Jo silloin kun olin pieni, isä kohteli minua kuin pienikokoista aikuista, järkevänä, omilla aivoillaan ajattelevana ihmisenä. Hän ei hössöttänyt, ei jaellut neuvoja eikä katsonut ylhäältä alaspäin.”
”Muistan muhkean olemuksen, joka kuului asiaan. Isä vain oli iso, pyöreä ja säteilevä, kuin aurinko. Muistan ison parran ja tuuhean hiuspehkon ja räjähtävän naurun, joka jylisi kuin ukkonen.”
* *
Vuonna 2005 Atte jättäytyi pois yhtiöiden toiminnasta. Vuonna 2010 Universal Music osti Johanna Kustannuksen, Siboneyn ja Love Kustannuksen levy-yhtiö-, julkaisu- ja kustannustoiminnat. Kaupat aiheuttivat ristiriitaa Aten ja yhtiökumppaneiden välillä: muille oli kyllä sopinut se, että Loven velat jäivät Aten harteille, mutta nyt kun saatiin rahaa kaikesta siitä, mitä Atte oli ollut tuottamassa, hänet jätettiin ulkopuolelle. Levyjä, joihin hän oli pannut sydämensä, myydään ja ylistetään edelleen – mutta joku muu vei rahat.
Johanna-vuosien jälkeen Atte on jatkanut musiikin tuottamista nuoremman polven tekijöiden kanssa muun muassa UHO! Productionin, Unja Recordsin ja Ainoa Productionsin puitteissa. Suoratoistopalvelujen murros musiikinkuluttamiseen söi samaan aikaan levy-yhtiöiden perinteistä ansaintamallia.
Juhani Merimaa on todennut Aten tavasta tuottaa: ”…bändin aito alkuenergia on se, jonka hän halusi tallentaa, eikä niinkään lähteä hiomaan soitantaa ja tyyliä liian pitkälle.”
Pedro Hietanen muistelee Valokeilassa Atte Blom -dokumentissa arvostaneensa erityisesti Aten toiminnassa sitä, kuinka hän oli artistiensa tukena myös niinä huonoina päivinä.
Andy McCoy on todennut Lamppu Laamasen Andy – Rock’n’Roll Star -kirjassa, ettei Hanoi Rocks olisi voinut tapahtua ilman Attea, joka auttoi rahallisesti Hanoin työskentelyä ensimmäisen albumin parissa. Andy tiivistää Aten persoonaa hienosti:
”Atte on erittäin lojaali ja sydämellinen ihminen, kaikkein sydämellisin, jonka olen tässä bisneksessä tavannut. Aten kanssa on aina ollut helppo puhua musiikista, markkinoinnista, kaikesta. Siinä ei istuta laskukone kädessä. Hän tuntee kirjallisuutta, taidetta, kulttuuria… Ehkä bisnes ei aina ollut ihan vahvinta osaamisaluetta. Jonkun olisi pitänyt katsoa vähän Aten perään siinä, kuinka paljon se käytti rahaa per levy. Mutta ihana puoli oli se, että se oli niin innostunut, ettei se tuntunut välittävän siitä.”
Jussi Sydänmaan sanoin: ”Atte oli anarkistinen hahmo muovikassi kädessä ja sikari suussa.”
Tai kuten Melrosen Tokela tiivistää: ”Atte on suoraviivainen, luotettava ja helppo yhteistyökumppani.”
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







