Antti Tuomainen kirjoittaa rikoksista mustalla huumorilla ja lempeydellä – arviossa Hyvällä tai sahalla

Kuvat: Otava / Jonne Räsänen

Sahan omistaja, leskimies Heikki Nevalainen on kusessa. Hän on joutunut ottamaan lainaa sahan toimintaan entiseltä hotellinomistajalta ja rikollisilla toimilla elämäänsä rahoittavalta Ismo Sipolta. Lainan seurauksena Heikki joutuu Sipon pyynnöstä tekemään jotain mikä ei kuulu ihmisyyteen. Teon kohteena on Sipon vaimo Annaleena.

Sahalla toiminta jatkuu, mutta Heikki ei tiedä ihan kaikkea mitä töissä tapahtuu.  Heikin pelastuskeinoihin kuuluu belgialaisen liikemiehen Dubontin vierailu paikkakunnalla. Dubont ehkä tekee puukaupat, joilla Heikki saisi taas sahan rahoituksen kuntoon.

Paikalliseen poliisiin, Lievoseen, Heikki törmää omasta mielestään liian usein. Lievonen arvelee, että Nevalaista, Sippoa ja häntä itseään yhdistää suru: vaimot ovat joko kuolleet tai lähteneet pois. Miesten pitäisi istua porukalla nuotiolla ja kannustaa toisiaan. Nevalainen on hämmentynyt ehdotuksesta, mutta myöntelee.

Ismo Sipolle löytyy vaimon kadottua oitis lohduttaja, paikallinen seiväshyppääjä Jessika. Sippo on päättänyt, että Nevalaisen saa tappaa, jos hän ei maksa lainaansa heti.

Sipolla on oma yksityinen suunnitelmansa uudesta elämästä. Hänellä on juoksupoikina voimamiehet Urkuri, Lapio-Toni ja Anssi, jotka eivät ole tarvinneet työhaussa älyä.

Kirjan tapahtumat on sijoitettu Haminan ympäristöön. Ihmisten yllättävien, monipuolisten ja kekseliäiden kohtaamisten parissa on helppo viihtyä ja elää jokaisen tapahtuman mukana.

* *

Antti Tuomainen on yksi niistä kirjoittajista, jotka osaavat kertoa dekkareillaan yhtä paljon rakkaudesta kuin rikoksista. Tuomaisen kirjoista tehdään tv-sarjoja ja elokuvia eikä syyttä, niin hyvin hän kertoo tarinoitaan.

Huumoria on ja se on osin mustaa, lakonisten huomautuksien kera. Tuomainen täyttää odotukset ja kokemuksesta voin sanoa, että hänen kirjojensa lukeminen harvoin kestää kauan.

Erikoista Hyvällä tai sahalla -tarinassa (Otava, 2025) on Tuomaisen tyyliin se, että tappaminen ei ole raakaa, eikä juuri koskaan onnistunut tapa päästä eroon ihmisestä. Taustalla on vain erilaisia yrityksiä selvitä hengissä, ja ruumiit ovat yleensä vahinkojen sivutuotteita. Roistot pysyvät roistona ja muut yrittävät elää heistä riippumatta tai osin heidän kanssaan.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua