Alvar Aallon työt loistavat syksyn kahdessa kirjauutuudessa – mutta aivan eri tavoilla

Petri Laaksonen Alvar Aallon kodin olohuoneessa.

Kävelyllä kaupungilla

Alvar Aallon jalanjäljillä (Rakennustieto, 2020) sai kimmokkeen toimittaja Petri Laaksosen henkilökohtaisista kokemuksista, sillä hän asuu lähellä Aallon kotitaloa ja toimistoa Helsingin Munkkiniemessä.

Petri Laaksonen on kaupunkilehden toimittaja, joka hakee aiheensa Helsingin alueelta. Koska hän asuu Munkkiniemessä, on luonnollista, että hän tarkkailee ”kotikylänsä” asioita. Lähistöllä sijaitsevat Alvar ja Aino Aallon, myöhemmin myös Elissan, kotitalo ja toimisto ovat olleet kuin tyrkyllä, mutta silti jollain tavalla kadunkulkijoilta piilossa. Kun Laaksonen oivalsi, mitkä aarteet hänen lähellään olivat olleet koko ajan, hän innostui.

Kotikaduille suuntautuvat kävelyretket tuottivat ensin idean kirjoittaa Aallosta ja hänen arkkitehtuuristaan lehtijuttuja kaupunkilehteen. Laaksosen haastatteleman ympäristöneuvos Jussi Rautsin innoittamana arvokas aihe vei mukanaan. Tarjosihan Helsinki peräti parisenkymmentä Aalto-kohdetta. Laaksonen ryhtyi tutkimaan toden teolla Aallon suunnittelutyötä, arkkitehtuuria ja valmistuneiden rakennusten syntyä ja historiaa unohtamatta hänen vaimojensa isoa roolia töissä. Aineksista koostui kirja Alvar Aallon jalanjäljillä.

Laaksonen sanoo olevansa tavallinen kaupunkireportteri, joka sattui innostumaan Aallon töistä. Hän kokee, että hänen näkökulmansa on samanlainen kuin kenellä tahansa asiaan vihkiytymättömällä. Niinpä töihin tutustuminen ja ihmisten haastatteleminen tarjosivat koko ajan jotain uutta.

Samalla kun Laaksonen haastatteli Aallon aikalaisia, toimistossa työskennelleitä ja tämän töitä tuntevia ammattilaisia, uudet ulottuvuudet aiheeseen aukenivat hänelle itselleen. Monet tekivät työtä Aallon toimistossa ja hänen valvonnassaan, joskin paljolti itsenäisesti. Alvar Aalto sai kuitenkin kunnian. Eikä pidä unohtaa, että Aalto työskenteli myös vaimojensa Aino Aallon, ja tämän jälkeen Elissa Aallon kanssa. Heidän roolinsa olivat erittäin keskeisiä, eikä aina voinut sanoa, kenen kynällä mikäkin viiva piirrettiin.

Aallon kanssa työskennelleet kertoivat työnteon ilmapiiristä, siitä millaista oli työskennellä kuuluisan arkkitehdin kanssa. Työtavat ja se, miten modernisti tasa-arvo ja demokratia toteutuivat toimistossa vuosikymmeniä sitten, oli ilmeisen poikkeuksellista. Yllätys oli, kuinka ehtymätön kaivo aihe yhä on. Uutta tuli vastaan koko ajan.

Väljästi taitettu kirja on tyylikäs ja moderni.

Laaksonen on valokuvannut reportterimaisella intohimolla kohteensa pääasiassa itse ja suunnitellut miellyttävän väljästi taitetun kirjan ulkoasun. Aineistona on tekstin ja Laaksosen kuvien lisäksi muun muassa lehtileikkeitä, piirroksia, kirjeitä ja vanhoja valokuvia.

Laaksosen into heijastuu niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti kirjan joka sivulta. Teksti on koukuttavaa, innostavaa ja kaikin puolin helppolukuista. Hieno kuvagalleria on runsaudensarvi, jonka avulla Aallon teoksia tuntemattakin pääsee jutun juonesta kiinni.

Vaikka Aallosta on kirjoitettu satoja ja tuhansia kirjoja ja artikkeleita, Laaksonen uskoo lukijan saavan hänen kirjastaan uutta tietoa ja uusia näkökulmia samalla tavalla kuin Aallon työt hänelle aukenivat. Siihen ajatukseen on helppo yhtyä. Olisipa mukavaa, jos Laaksonen jatkaisi kirjoitustyötään vielä toisen kirjan verran.

* *

Jari ja Sirkkaliisa Jetsonen. Kuva: Marita Nyrhinen

Kirkonmäessä vetovoimaa – maisemaan sopeutuen

Jari ja Sirkkaliisa Jetsonen ovat tehneet useita kirjoja Aallosta ja hänen töistään. Uutuuskirja, Alvar Aalto Churches (Rakennustieto, 2020), käsittelee kirkkoja ja seurakuntakeskuksia ja on trilogian päättävä osa sarjassa, jonka aikaisemmat osat, vuonna 2018 ilmestyneet Alvar Aalto Homes ja Alvar Aalto Libraries, keskittyvät koteihin ja kirjastoihin.

Jetsosten kirkkokirja, Alvar Aalto Churches, on kaunis ja kattava. Pariskunta on matkustellut jo vuosikymmeniä Aallon arkkitehtuurin perässä ja dokumentoinut sitä ansiokkaasti. Trilogia muodostaa mielenkiintoisen kirjasarjan, jossa Aallon teokset pääsevät oikeuksiinsa.

Alvar Aalto suunnitteli paljon kirkkoja. Kun hän vietti lapsuuden ja nuoruuden kesiään Alajärvellä, hän ymmärsi jo silloin, kuinka tärkeitä kirkolliset seremoniat olivat. Kaikki kokoontuivat sunnuntaisin jumalanpalveluksiin. Silloin näyttäydyttiin ja pukeuduttiin parhaimpiin. Kokoontumiset olivat tärkeitä myös sen takia, että pyhisin agraariyhteisöissä vietettiin vapaata, ja silloin oli kirkonmenojen yhteydessä aikaa tavata tuttavia ja vaihtaa kuulumisia. Nämä kokemukset jäivät Aallon mieleen, kun hän 1920-luvulla näki, miten Alajärvellä toimittiin.

Kun Aalto sitten nuorena arkkitehtina sai toimeksiantoja, ne olivat paljolti kirkkojen ja niiden korjausten suunnitelmia. Kirkoista tuli Aallolle erityinen tehtävä, sillä niiden piti olla tietenkin ulkoisesti komeita, mutta myös vaikuttavilla sisätiloilla on tärkeä rooli.

Kirkkojen korjaussuunnitelmat ja uusien kirkkojen suunnittelu alkoi jo 1920-luvulla. Näitä projekteja olivat Lapualla Kauhajärven kirkon kellotornin kunnostus sekä neljän kirkon – Viitasaaren, Anttolan, Pylkönmäen ja Korpilahden kirkkojen – kunnostus- ja muutossuunnitelmat.

Kaiken kaikkiaan Aallon suunnittelemista kirkoista toteutui seitsemän. Ensimmäinen kokonaan Aallon suunnittelema, vuonna 1929 valmistunut kirkkorakennus nousi Muurameen. Se edustaa italialaistyylistä klassismia. Vaikutteita Aalto saikin ulkomaille tekemillään matkoilla tutustuessaan arkkitehtuuriin ja sen historiaan. Esimerkiksi kun hän suunnitteli Pylkönmäen 1860-luvulla rakennetun kirkon kunnostustyön, hän sanoi tuon ajan lehtihaastattelussa Pylkönmäen muistuttavan toscanalaista maisemaa.

Arkkitehtuurin professori Simo Paavilainen kertoo kirjan johdantoartikkelissa yksityiskohtaisesti sellaisista Aallon kirkkosuunnitelmista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Eräs mielenkiintoinen kohde oli Kauhajärven kirkon suunnitelma, josta näkee selvästi, että Aallon vaikuttimena on ollut Firenzen katedraali, joka on kuuluisa kahdeksankulmaisesta kupolistaan.

Kauhajärven kirkon kupolisuunnitelmassa näkyy Firenzen kuuluisan katedraalin vaikutus. Kirjan kuvitusta.

Muuramen kirkko on edustaa italialaistyylistä klassismia. Kirjan kuvitusta.

Aallon Suomessa toteutuneet kirkot ovat Muuramen ohella Imatralla Vuoksenniskan kirkko (1958), Seinäjoella Lakeuden risti (1960) ja Lahdessa Ristin kirkko (1978). Lisäksi toteutuivat Italiassa Riolan kirkko (1978) ja sen kellotorni (1994) sekä kaksi kirkkoa Saksan Wolfsburgissa (1962 ja 1968).

Maisemat kirkkojen ympärillä ovat olleet Aallolle tärkeä. Rakennukset myötäilevät maisemaa ja luontoa, ja tornit kohoavat ylös maisemasta henkevinä maamerkkeinä.

Kun Aalto suunnitteli kirkkoja, hänen ideansa oli antaa kävijälle kokemus. Kävijää kuljetetaan etuaukion poikki juhlavasti melkoinen matka kohti kirkkoa. On aukiota, nurmikenttää, rappusia… Sitten tullaan rakennukseen, jonka sisääntulo leveine keskikäytävineen saa kävijän hiljaiseksi.

Rappuset ja nurmikenttä johtavat kirkon sisäänkäyntiin Lahden Ristin kirkossa ja Seinäjoen Lakeuden ristissä. Kirjan kuvitusta.

Akateemikko Juho Leiviskä valaisee kirjan esipuheessa valon merkitystä ja määräävää voimaa Aallon töissä. Valo, erityisesti luonnonvalo, on rakennusaine, jota Aalto on osannut aina käyttää taitavasti. Valotulvan määräävät vuorokauden- ja vuodenaika – ja tietenkin ikkunoiden sijoittelut.

Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkossa valo lankeaa korkealla olevien seinäikkunoiden lisäksi kattoikkunoista, joista näkee taivaan ja komeat männyt. Valoa tulee myös monesta suunnasta heijastuakseen moninaisesti. Kotikaupunkini Seinäjoen Lakeuden ristissä valo lankeaa päiväsaikaan kirkkaasti kirkkosaliin eteläisen puolen kapeista, korkeista ikkunoista samalla, kun pohjoisen ikkunoista tulvii aivan toisenlainen valomaailma.

Lahden kirkko. Alvar Aalto otti suunnitelmissaan huomioon sen, miten valo lankeaa rakennukseen. Kirjan kuvitusta.

Jari ja Sirkkaliisa Jetsonen ovat laatineet melko täydellisen teoksen Aallon kirkoista ja seurakuntakeskuksista. Sirkkaliisa Jetsosen runsas ja informatiivinen teksti tarjoaa syvällistä ja tarkkaa tietoa Aallon kirkkoarkkitehtuurista. Jari Jetsosen upeat kuvat osoittavat, kuinka uskollinen Aalto tyylilleen oli. Jokainen kirkko seurakuntakeskuksineen on saanut erinomaisesti tilaa rakennusten yksityiskohtia myöten.

Englanninkielinen kirja on suunnattu selvästi ulkomaille. Siinä mielessä se onkin loogista, koska Alvar Aalto on toiminut kansainvälisesti ja on kuuluisin suomalainen arkkitehti maailmalla.

Sanotaan, että me suomalaiset emme osaa arvostaa Alvar Aaltoa riittävästi. Osaksi se johtunee siitä, että emme tunne Aallon ja hänen vaimojensa, Ainon ja Elissan töitä riittävästi. Viime aikoina aiheesta on kiinnostuttu enemmän. Niinpä olisi ollut mukavaa saada tästä kirjasta, kuten koko trilogiasta, myös suomenkielinen painos.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua