Aktivistifutari Megan Rapinoe ei pelaa pelkästään joukkueensa, vaan myös palkkatasa-arvon, moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta

Kuva: WSOY

28. kesäkuuta 2019 pelattiin historiallinen jalkapallo-ottelu. Naisten MM-kisat Ranskassa olivat edenneet pudotuspelivaiheeseen. Ennakkosuosikkina kisoihin lähtenyt USA:n joukkue kohtasi Pariisissa turnauksen isäntäjoukkueen.

Stadionin ulkopuolella jonotettiin mustan pörssin lippuja, sillä ottelun ylle oli kasautunut ennennäkemätön lataus. Kisojen aikaan oli tullut julkisuuteen USA:n Megan Rapinoen haastatteluvideo, jossa äijämäisesti kiroileva megatähti vakuutti, ettei menisi Valkoiseen taloon. Matka mestaruuteen ja presidentin kutsuun oli vielä kesken, mutta video herätti valtavan myrskyn, jota Donald Trump vahvisti omilla kommenteillaan.

Lesbo tähtipelaaja edusti kaikkea sitä, mitä sovinistisen ja rasistisen presidentin lietsomat valkoiset heteromiehet vihasivat. Hän oli jo aiemmin ajanut heidät takajaloilleen polvistumalla kansallislaulun aikana osoittaakseen tukea rasististen poliisien uhreille. Kisojen alla Rapinoe kävi lajiliiton johtajien kanssa palkkataistelua: hän vaati naismaajoukkueen pelaajille samaa korvausta kuin miehillekin.

Tappouhkauksiin ja törkyviesteihin tottunut Rapinoe ja hänen lähipiirinsä joutuivat haastatteluvideon jälkeen aivan uudenlaisen myrskyn silmään. Managerin toimistolle palkattiin turvamiehiä ja perhe pelkäsi jo omankin turvallisuutensa puolesta.

Uran tärkeimpien otteluiden alla urheilijat pyrkivät siivoamaan kaikki häiriötekijät pystyäkseen keskittymään maksimisuoritukseen. Rapinoe sen sijaan keräsi koko maailman huomion itseensä. Miten hento nainen kestäisi romahtamatta valtavat paineet?

Loppuunmyyty stadion ja television äärelle kertynyt ennätysyleisö saivat seurata Rapinoe-näytöstä. Kahdella maalillaan Ranskan pudottanut tähti antoi myrskyn purkautua villeissä tuuletuksissaan. Viikkoa myöhemmin pelatun finaalin jälkeen täpötäysi stadion mylvi maailmanmestareille ”Sama palkka!”

Pariisin illassa kiteytyy Megan Rapinoen tarina. Hän ei pelaa vain itsensä, joukkueensa tai maansa puolesta, vaan myös palkkatasa-arvon, moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta – ja Ranskan MM-kisoissa myös naisia, tummia ja seksuaalivähemmistöjä syrjivää presidenttiä vastaan.

Heikompia ja sorrettuja puolustava aktivistiurheilija ajaa itsensä kerta toisensa jälkeen mahdottomaan tilanteeseen. Hän tuntuu vain ammentavan voimaa kentän ulkopuolisista tapahtumista ja yltävän parhaaseensa, kun puoli Amerikkaa toivoo hänen epäonnistuvan.

Liitto oikeuteen naisten palkkasyrjinnästä

Megan Rapinoe -elämäkerta Yksi elämä (WSOY, 2021) tarjoaa erilaisen kurkistuksen urheiluelämän kulisseihin. Nyt ei keskitytä uraa uhkaaviin loukkaantumisiin tai siirtosaagoihin, sillä päähenkilö käy vielä suurempia taisteluita kentän ulkopuolella.

Naisurheilun ja tasa-arvon puolesta itsensä likoon pistävä Rapinoe ravistelee miehisen urheilumaailman perustuksia. Kirjan ilmestyessä Rapinoen käynnistämä palkkataistelu odottaa vielä USA:n korkeimman oikeuden ratkaisua. Monessa muussa maassa palkkasyrjinnästä on luovuttu ilman käräjöintiä, ja naisten maajoukkuepelaajat saavat saman korvauksen kuin miehetkin.

Ammattilaissarjoissa naiset jäävät vielä kauaksi miesten tulotasosta. Eroa voi perustella sillä, että miesten sarjoissa liikkuvat isommat rahat, ja heille on varaa maksaa enemmän. Naisten ammattilaisliiga sen sijaan kaatuu vähän väliä alta. Siksi maajoukkue on naisille miehiä tärkeämpi.

USA:n naisfutarit ovat maailman huipulla, mutta miehet satunnaisia vieraita MM-kisoissa. Naisjalkapallon menestys on tuonut huomiota, seuraajia ja tuloja, joista naiset eivät pääse osallisiksi. Jopa maan miesmaajoukkue vastustaa naisten palkkasyrjintää.

Ihmisen, eikä vain urheilijan kasvutarina

Yksi elämä on ihmisen, eikä ainoastaan urheilijan kasvutarina. Megan Rapinoen kohdalla kyse on ennen kaikkea seksuaalisen identiteetin löytämisestä.

Sallivassa kodissa poikatytön olemus ei ole ongelma, eikä ahdasmielinen kaupunkikaan siihen reagoi, sillä Meganhan on futarimimmi. Poikajoukkueissa uransa aloittanut pelaaja on murrosiässä hukassa, kun tytöt ja pojat jakautuvat omiin porukoihinsa. Hän näkee pojat ainoastaan pelikavereina, eivätkä seurusteluyritykset ota tuulta. Megan hämmentyy erilaisuudestaan, kun ympärillä kaikki liitävät nuoruuden ja ihastusten lumossa.

Palaset loksahtavat kohdalleen yliopistoiässä, kun hän ymmärtää olevansa lesbo. Oivallus on vapauttava ja kaapista ulos astuminen voimauttava kokemus: hän ei tee sitä itsensä, vaan muiden puolesta. Homoikoni voi helpottaa muiden elämää.

Aktivistifutari hyödyntää asemaansa huomattuaan, että hänen äänensä kuuluu. Rapinoe suhtautuu heikompien puolustamiseen samalla intohimolla kuin urheiluun. Hän näkee, että yhden syrjityn ryhmän oikeuksia ajaessaan hän toimii muidenkin puolesta. Kahtiajakautuneessa maailmassa tämä korostuu: valkoinen ylivalta kyseenalaistaa myös naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet.

Seksuaalisen tasa-arvon puolustaja alkaa kitkeä myös naisten palkkasyrjintää ja rasismia. Hänestä tulee yhteiskunnallinen ukkosenjohdatin, mutta se ei näy pelisuorituksissa, vaan vahvistaa sekä urheilijana että ihmisenä.

Urheilijan kasvutarina jää ohuemmaksi, sillä siinä ei ole mitään uutta. Muita pienempi ja myöhemmin aikuisen mittoihin varttuva lupaus tekee muita enemmän töitä pärjätäkseen. Monipuolisesti eri lajeja harrastaneen tytön futisura lähtee kiitoon, kun hän keskittyy siihen huippupelaajan fanaattisuudella. Kaksossisar jää vähitellen Meganin varjoon.

Tärkeinä junnuvuosina futisperhe elää tiiviisti tukena. Poikajoukkueissa alkanut ura jatkuu isän perustamassa tyttöjoukkueessa. Kun pikkukaupungista pitää lähteä isompiin ympyröihin, tila-auton takapenkki tulee tutuksi.

Vahvan naisen voimaannuttava elämäntarina

Jos haluaa palata sykähdyttäviin urheiluhetkiin, kannattaa katsoa videoklippejä. Urheilukirjoissa otteluselostukset ovat lähinnä vaivaannuttavaa luettavaa. Rapinoe-kirjassa keskitytään enemmän taustoihin kuin pelitapahtumiin. Asetelma ei ole helppo, sillä liiton herroja ja valmentajaa haastanut tähti juoksee nurmelle valtavat paineet niskassaan.

Rapinoe nauttii esiintyvän taiteilijan roolistaan sekä kentällä että sen ulkopuolella. Hän on kiinnostunut katsojamääristä, sillä hänelle ne kertovat naisurheilun arvostuksesta.

Urheilun ja politiikan sotkeminen on kuitenkin lopettaa loistavan uran. Vierasjoukkueet alkavat soittaa kansallislaulun, kun joukkue on vielä pukukopissa, jottei Rapinoe ehtisi esittää polvistumisprotestiaan. Hän joutuu seuraamaan katsomosta maajoukkuepelejä, kunnes liitto kieltää polvistumisen. Kielto tosin peruttiin myöhemmin.

Olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari on tuonut jalkapallolle ja etenkin naisfutikselle valtavasti huomiota ja uusia ystäviä. Se ei ole johtunut pelkästään pelitaidoista, vaan ennen kaikkea rohkeudesta, jolla megatähti puolustaa itselleen tärkeitä arvoja. Yksikään miesurheilija ei ole yltänyt samaan.

Yksi elämä kertoo vahvan naisen voimaannuttavan elämäntarinan. Yhdessä tietokirjailija Emma Brockesin kanssa kirjoitetun Rapinoe-elämäkerran on suomentanut Tero Valkonen.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua