Aikana jolloin naisen paikka oli kotona, saarnasi Aino Malmberg maailmalla Suomen asiaa

03.02.2022
Edelläkävijä

Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi

KIRJAT | Jos olet sitä mieltä, että historia on liiaksi miesten kirjoittamaa miesten historiaa vailla aktiivisesti toimivia naisia, lue Marjo-Riitta Antikaisen ja Erkki Tuomiojan teos Edelläkävijä.

”En tiedä missä paratiisi lie ollut ennen, Aatamin ja Eevan aikana, mutta tiedän missä se on nyt. Se on Honolulussa.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Edelläkävijä: Aino Malmberg – aktivisti, feministi, sosialisti

  • Kirjoittaneet Marjo-Riitta Antikainen ja Erkki Tuomioja.
  • Tammi, 2021.
  • 445 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Aino Malmberg syntyi papin perheeseen vuonna 1865 autonomisen ajan Suomeen. Hän sai hyvät lähtökohdat, perheessä arvostettiin koulutusta ja sivistystä, luettiin paljon ja puhuttiin sekä suomea että ruotsia.

Kun hän lähti kouluun, hänen opettajanaan oli muun muassa Emma Irene Åström, ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut nainen Suomessa.

1870-luvulla naisten tehtävä oli synnyttää ja kasvattaa lapsia. Myös tuon ajan feministit korostivat tätä roolia, etenkin köyhän kansanosan naisten tuli heidän mukaansa keskittyä perhe-elämään. Nämä korkeasti koulutetut naiset halusivat kohottaa seksuaalimoraalia rajaamalla seksuaalisuuden avioliittoon. Naisen alisteisen aseman katsottiin juontuvan siitä mitä naiset luontojaan olivat. Naisyhdistyksessä todettiin useasti, ettei naisten emansipaatiolla ollut mitään arvoa, ellei se johtanut koko yhteiskunnan siveelliseen uudistumiseen.

Yliopistoon päästäkseen naisten piti anoa erivapautta. Tuolloin yliopistoissa opiskeli 1 700 miestä ja neljä naista, Aino Malmberg yhtenä heistä. Hän luki ylioppilaaksi, opiskeli kymmenen vuotta yliopistossa eri aineita, meni opiskellessaan naimisiin ja sai lapsia. Se, että hän kykeni toteuttamaan itseään tuossa mitassa, jakamaan aikansa lasten ja opintojen kesken tuon ajan Suomessa, on ällistyttävä suoritus.

Yleisin vieras kieli oli saksa. Ruotsin taito tuli Ainolle jo kotoa. Ranskaa luettiin myös ja venäjää, jota oli pakko lukea. Englantia opiskelivat vain harvat, mutta Aino Malmberg valitsi englannin.

Autonominen Suomi halusi itsenäiseksi ja kamppaili tuolloin Venäjän sortotoimia vastaan. Silloinkin mietittiin pärjäisikö suuren naapurin kanssa paremmin maltillisella linjalla vai pitäisikö pistää kova kovaa vastaan, kovinta linjaa edustivat aktivistit.

* *

Opintojen jälkeen Aino Malmberg toimi opettajana, mutta lähti palkattomalle virkavapaalle, hänestä tuli aktivisti. Hän otti Suomen asian ajaakseen ja lähti Englantiin, vietti siellä yhä pidempiä aikoja, verkostoitui, piti luentoja Suomen asemasta ja tutustui parlamentin jäseniin ja muihin vaikuttajiin.

Toimeentulo oli alussa huonoa, hän eli satunnaisilla vipeillä ja avustuksilla, mutta se ei murentanut hänen itsetuntoaan. Hän piti itsestään selvänä, että hän oli laajan kontaktiverkostonsa sekä suullisen ja kirjallisen esiintymistaitonsa vuoksi paras henkilö ajamaan Suomen etuja Englannissa.

Hän lobbasi Suomen itsenäisyyden tunnustamisen ja ruoka-avun saamisen puolesta. Hän hämmästyi itsekin miten nopeasti pääsi piireihin. Kutsuja englantilaisen kulttuuri- ja poliitikkopiirien kokkareihin riitti. ”Tunnen olevani kuin kala vedessä kaikkien näiden suuruuksien keskellä,” hän kirjoitti.

Malmberg oli avoimesti vasemmistolainen ja hänellä oli läheiset suhteet niin suffragetteihin, radikaaliliberaaleihin, vallankumouksellisiin venäläisiin kuin Britannian työväenpuolueeseenkin.

Kansainvälinen ura ei auennut ilman uhrauksia, vapaudella oli hintansa. Tuli avioero ja lapset, joista nuorin oli 15-vuotias, jäivät isän luo. Emil Malmberg haki eroa hylkäämisen perusteella. Hakemukseen hän kirjoitti puolison asuvan Englannissa eikä siten hoitavan perheenäidin velvollisuuksiaan.

Aino kirjoitti ystävälleen:

”Olen todella rahaton ja lähes ilman varallisuutta. On jotenkin traagista, eikö niin, että raadettuaan 44 vuotta, hankittuaan itselleen hyvän taloudellisen aseman, tulee yhtäkkiä ulosheitetyksi pennittömänä. No, vapaudesta täytyy maksaa ja olen vapaa, vapaa, vapaa!! Sen olisi vain pitänyt toteutua jo paljon aikaisemmin.”

Pojilleen Aino kirjoitti vuonna 1910, että kaipuu äityi joskus niin kovaksi, ettei hän voinut tehdä mitään työtä päiväkausiin.

* *

Englannista Ainon tie vei Yhdysvaltoihin. Suomen itsenäistymisen aikoihin hän paini sen tosiasian kanssa, että Suomi oli saksalaismielinen ja Yhdysvallat puolestaan ensimmäisen maailmansodan yhä jatkuessa voimakkaasti saksalaisvastainen. Taistelihan USA tuolloin muiden ympärysvaltojen kanssa nimenomaan Saksaa vastaan.

Ainolla oli agentti, joka järjesti hänelle puhetilaisuuksia ympäri Yhdysvaltoja. Hän saarnasi Suomen puolesta ja korosti, ettei itsenäistyminen ollut Venäjä-vastaisuutta. Venäjä oli USA:ssa tuolloin hyvässä huudossa.

Puhujanlahjat olivat tarpeen, kun samaan aikaan Suomessa puuhailtiin maalle kuningasta Saksasta. Lisäksi Ainon oma poika oli tullut jääkärinä Saksasta tukahduttamaan punakapinaa, mikä kaukaa katsoen näytti asettumisena Saksan rinnalle Venäjää vastaan.

* *

Aino Malmberg oli vapaudenkaipuussaan ja rohkeudessaan poikkeuksellinen nainen, joka eli poikkeuksellisen mielenkiintoisen elämän. Hän matkusteli aikana, jolloin vain harvat pääsivät matkustelemaan. Hän kävi puhumassa Havaijillakin. Puhetilaisuuksien nimet olivat: ”Alistetut kansat ja rauha” sekä ”Venäjän vallankumous” – tsaari oli juuri kaatunut maaliskuun vallankumouksessa.

”En tiedä missä paratiisi lie ollut ennen, Aatamin ja Eevan aikana, mutta tiedän missä se on nyt. Se on Honolulussa.”

Vuonna 1922 hän kirjoitti matkoistaan kirjan: Maailmaa kierrellessä.

Jukka Halttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua