Aika romahtava kuin vuori ja odottamaton komiikka jatkuu – arviossa Saara Turusen Järjettömiä asioita

Kuvat: Tiiu Kaitalo / Tammi

Yhteiskunnalliset teemat

”Ihminen on sellainen eläin, joka selvittää aina sen, missä menevät hänen elinpiirinsä rajat, ja ryhtyy sitten mellastamaan niitten rajojen puitteissa.”

Tämä voisi olla Järjettömiä asioita -kirjan (Tammi, 2021) motto. Ihmiset tosiaan mellastavat, toteuttavat omia halujaan ja ristiriitautuvat, sopivat, joustavat, riitelevät taas. Jokaisen elämä on toisten näkökulmasta järjetöntä.

Tähän on tultu, kun ei ole enää yhteisiä odotuksia ja normeja, miten tulisi elää.

Saara Turusen kirjassa törmäävät lisäksi kulttuurit, koska teos on kerrontaa espanjalaisen ja suomalaisen seurustelusta.

Ollaan erossa, ja taas sovitaan: sekasortoinen yhdessäolo voittaa yksinäisyyden. Siinä toinen aihe, joka tekee Turusen romaanista yhteiskunnallisen. Kirjassa hän onnistuu kuvaamaan nykyajassa muotoutuneita uusia ongelmia tuoreesti.

Espanjalaisittain

Sukurakkaus on tunnetusti tiiviimpää Etelä-Euroopassa kuin Pohjoismaissa, etenkin Suomessa. Niinpä kirjassa miehen sukulaiset ovat isossa roolissa, kun taas suomalaiset naisen sukulaiset siihen nähden vähät välittävät läheisestään, kunhan joskus ovat puhelinyhteydessä.

Läheisemmät suhteet suomalaisnaisella on pariin terapeuttiin, joilla hän käy selvittääkseen, miten jatkaisi elämäänsä.

Kirjan keskivaiheilla on hauska filosofinen viite, eli Thymos. Tilanteessa, joka on aivan tavallinen, eli mies seuraa jotain jalkapalloa tai formulaa ja nainen tutkii kirjallisuutta ja törmää Platonin ajatukseen, että ihmiseen vaikuttavat perusvoimat ovat Eros, Thanatos ja Thymos. Hän kiinnostuu viimeksi mainitusta, koska ei muista kuulleensa siitä. Se tarkoittaa ”pyrkimystä”, ”halua suuntautua” ja ”saada tunnustusta”.

Kuvaus on lyhyt, mutta ilmiselvä avainkohta. Kirja on kuvausta ihmisen merkityksen, thymoksen, etsimisestä nykyajassa, jossa mahdollisuuksia ja reittejä on vähintään tarpeeksi, jopa häkellyttävän runsaasti.

Muutoin lukukokemus on suorastaan keveä. Siitä ei juurikaan filosofointia löydy.

No, onhan siellä myös Kierkegaardin ihmisen empimään saava aforismi: ”Jos menet naimisiin, kadut sitä. Mutta jos et mene, tulet katumaan sitäkin.”

Taustalla kohisevat Katalonian itsenäisyyspyrkimykset, mutta ne eivät ole kyseisessä barcelonalaissuvussa kauhean kuuma puheenaihe.

Oikukasta parodiointia

Joulusta on Turunen kirjoittanut hyvät parodiat molempien kulttuurien osalta. Kolmanneksi tärkein henkilö kirjassa on miehen veli, joka on erikoinen ja uhmakas elämäntavoiltaan. Hän sairastuu vakavasti ja kuihtuu pois. Suvulle tämä on iso juttu ja nainen on mukana surussa ja hautajaisissa.

Tähän liittyy naisen kokemus elämän järjettömyydestä. Miten ”aika vain sortuu takanamme kuin valtava vuori, joka romahtaa lakkaamatta ja muuttuu tomuksi”.

Tämä on järjetön-sanan vakavampi puoli. Muutoin romaanissa on absurdeja odottamattomuuksia niin paljon, että sitä lukee etupäässä komediana. Miltei aina yritys johonkin suuntaan johtaa aivan muuhun kuin oli tarkoitus.

Kerronnassa on mukana runsaasti unia. Ne ovat pakoja hankalana etenevästä todellisuudesta.

Päähenkilö on dramaturgi, kuten Saara Turunen. Hänen kerrontansa on vaivatonta mutta mutkittelee ja oikuttelee, kuten elämä itse. Lukija ei tiedä, mitä kohta tapahtuu.

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua