Viggo Mortensenin esikoisohjaus häkellyttää kypsyydellään ja viileällä tyylikkyydellään – arviossa Falling

Isoisä (Lance Henriksen) ja pojantytär (Gaby Velis) päiväunilla. Kuva: Brendan Adam-Zwelling

Näyttelijänä parhaiten tunnetun Viggo Mortensenin ensimmäinen elokuva Falling on hallitun yksinkertainen perhekuvaus, jonka pääosassa on ikänsä perinteisellä tyylillä eläneen maanviljelijä Willis Petersonin suhde (Lance Henriksen) esikoispoikaansa John Petersoniin (Viggo Mortensen) ja muuhun perheeseen.

Elokuvan alussa kuullaan kellon tikitys, jonka päähenkilö Willis rinnastaa sydämen lyöntiääniin hänen lapsenlapsensa maatessa hänen rinnallaan ja kuunnellessa isoisänsä sydäntä. Aika, sen rajallisuus ja muutokset sekä ajan antama perspektiivi, nousevat elokuvassa tärkeiksi.

Falling on perhetarina patriarkaalisin ottein farmiaan ja perhettään hallinneen, rasistisen, seksistisen ja päälle päätteeksi vielä homofobisen maajussi Willisin päätymisestä landelta Kaliforniaan homoseksuaalipoikansa Johnin ja tämän aasialais-amerikkalaisen Eric-puolison (Terry Chen) huusholliin, jossa ikääntyvä pappa voisi olla lähempänä adoptoituja lapsenlapsiaan.

* *

Arki nousee muistoista

Mainiosti eri aikatasoja yhdistelevä leffa on hillityn viileä juttu toisen päähenkilönsä dementoituneesta raivoamisesta huolimatta.

Elokuvan äänimaailma on poikkeuksellisen hienovireisesti tehty. Se tukee elokuvan ydinhavaintoa tajunnan ja muistin toimintojen omalakisuudesta sairauden ja iän muokkaaman ihmisen kohdalla.

Kellon ja sen myötä auton, traktorin ja muiden koneiden äänet kuulostavat siltä kuin ne tulisivat jostain etäältä, niin kuin ne tulevatkin: kaukaa muistoista. Falling ottaa ja vatkaa Petersonien perheen elämän New Yorkin osavaltion metsäisillä koilliskulmilla taikinaksi, jota ohjaaja-käsikirjoittaja Mortensen annostelee huolella valituiksi kohtauksiksi.

Dementia jyrkentää reaktiot

Paljon kertoo kohtaus, jossa Gwen-vaimo (Hannah Gross) yrittää sivistää Willis-miestään ihmistavoille ja pyytää tätä olemaan saapastelematta sisään mutaisissa työkengissä ja polttamatta sisällä, johon Willis vastaa primitiivireaktiolla: ”Kyllä minä omassa kodissani teen mitä haluan.”

Willisin talossa väkivallan uhka on aina läsnä. Hän on karkottanut luotaan molemmat vaimonsa – ensimmäisen ja toisen – olemalla ihan oma itsensä.

Willis on monessa suhteessa uskottava Alzheimer-tapaus. Siitä huolimatta, että hänen tapansa sylkeä sappea, kirouksia ja sättimisiä vaikuttaa dramatisoinnin vuoksi liioittellulta, hänenkin kaltaisiaan varmasti on. Willis ei ole tasaisen sekaisin. Itse asiassa hän on enimmän aikaa ihan skarppina. Hänen dementiansa aaltoilee, nousee pintaan milloin enemmän, milloin vähemmän.

Onko nyt ihan pakko polttaa, huokaa Viggo Mortensenin esittämä poika isälleen elokuvassa Falling. Kuva: Brendan Adam-Zwelling

Tarina kertoo myös muista

Ennemmin kuin omista vanhemmistaan Mortensenin voi ajatella kertovan elokuvassa vanhempiensa sukupolvesta. Mortensen on tiettävästi saanut idean elokuvaansa varten lentokoneessa, paluumatkalla äitinsä hautajaisista. Muistot äidistä kerrotuista tarinoista yhdistyivät toisiin suvussa liikkuneisiin juttuihin, mistä syntyi yksi iso tarina, Falling.

Tarinan poika ei ole halunnut omaksua isänsä tapaista maskuliinisuutta, mutta kyllä hänestäkin raivoa löytyy. Muu olisi kuvatuissa kasvuolosuhteissa mahdotonta. Hän on se, jolle lankeaa vaativin tehtävä kaikista. Hänen on päästävä yli omista tunteistaan ja hyväksyttävä isänsä sellaisena kuin tämä on.

Lisää tällaista, kiitos!

Viggo Mortensen näyttää elokuvassaan kaksi erilaista perhemuotoa. Willisin vanhan koulun perhemallissa isä johtaa kaikkea räyhäten ja alistaen silloin kun arvovalta ei riitä. Sen rinnalle Mortensen tuo kuvan monimuotoisemmasta perheestä, jossa keskeinen pariskunta on kahden ns. isän suhde. Heidän lapsensa ovat adoptoituja, ja kun mukana kulkee Johnin Sarah-sisaren (Laura Linney) perhe, kasassa onkin laajahko uusimuotoinen perhe, joka näyttäisi ainakin päällisin puolin olevan vapaa patriarkaalisten perinteiden kahleista.

Falling-elokuva on miellyttävän irrallaan psykologisoinnista. Se luottaa tilanteiden näyttämisen voimaan. Mortensenin valmius heittäytyä elokuvaohjaajaksi häkellyttää ja saa toivomaan lisää yhtä viileäntyylikkäitä elokuvia.

Antti Selkokari

Falling

• Ohjaus ja käsikirjoitus: Viggo Mortensen
• Pääosissa: Lance Henriksen, Viggo Mortensen, Sverrir Gudnason, Hannah Gross, Laura Linney
• Kesto: 1 h 52 min
• Ikäraja: K12
• Ensi-ilta: 14.5.2021

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua