Kolmen vuoden takainen, vaimeasti hihityttänyt animaatioelokuva Lemmikkien salainen elämä on saanut juuri sellaisen jatko-osan kuin saattoi odottaakin. Lemmikkieläimistä ja niiden arjesta isäntien ja emäntien poissa ollessa kerrotaan totuttuun tapaan pikkuhauskasti. Suurin muutos tarinan maailmassa on lasten ilmaantuminen.

Huoltajiensa yksinomaiseen huomioon tottuneet lemmikit joutuvat uuteen tilanteeseen. Ykkösosasta tutun jackrussellinterrierin Maxin emäntä Katie tapaa ihanan miehen, pariutuu, tulee raskaaksi ja saa lapsen. Max päätyy oma-aloitteisesti, silkasta velvollisuudentunnostaan, huolehtimaan Lassi-taaperon turvallisuudesta kuin olisi ylisuorittava henkivartija.

Juonia riittää liikaakin

Elokuva seuraa useita juonilinjoja. Yksi on Maxin, sen koirakaveri Duken ja ihmisperheen matka maalle ja Maxin kasvaminen rohkeammaksi, toinen on kotiin jääneiden lemmikkien draama, kun itsensä salaiseksi supersankariksi uskova pupu Lumipallo hukkaa Maxin lempilelun vihamielisten kissojen ja puolisokean mummelin kansoittamaan huoneistoon. Kolmas ja turhimmalta tuntuva juonilanka koskettelee lemmikkien yritystä vapauttaa julman sirkusjohtajan Sergein vangitsema tiikerinpentu Hu.

”Sergein hullunhauskan sirkuksen” johtaja-omistaja voisi yhtä hyvin olla nimeltään Vladimir. Hahmo on vähemmän hienovarainen pilakuva valtakuntaansa ruoskalla ja susilaumalla hallitsevasta itsevaltiaasta.

Aikuiskatsojat voivat nähdä elokuvassa enemmänkin viittauksia nykymaailman menoon. Venäläisen sirkusjohtajan lisäksi elokuvassa vilahtaa panda-naamiota käyttävä pehmolelu. Ja Amerikka voittaa aina, koska sillä on parhaat, poskettomasti liioitellut show-hahmot, joiden voima on esittää rohkeaa silloinkin, kun pelottaisi.

Illumination Entertainment -studion aiempia elokuvia ovat muun muassa Sing-musiikkianimaatio ja Itse Ilkimys -elokuvat.

Lemmikit suojelevat kaikelta

Lemmikit puhuvat isäntiensä ja emäntiensä lapsista ”omina lapsinaan”, koska ovat sosiaalistuneet niiden sijaisvanhemmiksi, yksi lemmikki hiukan enemmän kuin toiset. Max on kuin pilakuva tyypillisestä helikopterivanhemmasta, joka on huolissaan kaikesta ja ihan kaikesta sekä varmuuden vuoksi vielä vähän enemmän.

Maxia huolestuttaa kaikki mitä Lassi-taaperolle saattaisi tapahtua. Pohjimmiltaan Max on kuitenkin eniten huolissaan itsestään, sillä suojattua elämää sisätiloissa viettänyt lemmikki on niin laitostunut turvattuihin oloihinsa, että on paniikissa jo joutuessaan ulos kävelylle.

Säntäilyyn ja pehmolelumaiseen söpöilyyn nojaava leffa ei jätä järin suuria muistijälkiä.

Tarvetta vauhdille ja turhalle touhulle

Mistä lähtien animaatio- ja lastenelokuvien hahmojen on pitänyt alkaa käyttäytyä maanisesti kuin irti päästetyt pirivieterit? Ehkä elokuvantekijät uskovat, etteivät lapset osaa samastua muuhun kuin ylienergiseen euforiaan.

Voi olla, että nykyään toivotuin tunnetila on sokerihumalaa muistuttava maaninen touhuaminen. Jos tämäkin elokuva olisi malttanut toppuutella vauhtiaan, voisi yleisökin päästä kiinni tapahtumiin ja hahmoihin ja antautua ihastelemaan elokuvantekijöiden kiistämätöntä taidokkuutta. Nyt siihen ei ole aikaa, kun on kiire eteenpäin.

Antti Selkokari