Samppa Batalin ohjaama independent-elokuva saa jännittämään löytyykö tylyjen ihmisten keskuudesta murustakaan ystävällisyyttä, Antti Selkokari kirjoittaa. Kotikadusta ja Salatuista elämistä tuttu Jaana Saarinen kantaa roolillaan koko elokuvan.
Juuri äitienpäiväviikonlopuksi elokuvaohjelmistoon saapuva Äiti ei ole tarinoista eikä elokuvistakaan tavallisimpia.
Juttu alkaa siitä, kun veritahrainen tyttö kävelee talvipäivänä pois talosta. Aluksi emme saa tietää kuka hän on, mitä on tapahtunut, emmekä oikeastaan yhtään mitään muutakaan ennen kuin koko tarina on kerrottu.
Kotimainen, isojen yhtiöiden ulkopuolella ja ilman Suomen elokuvasäätiön tukea tehty independent-elokuva Äiti on puolitoistatuntinen teos, jonka määräävimmät piirteet ovat elokuvan tekijöiden maltti ja mielenhallinta.
Kestää hyvän aikaa ennen kuin selviää, että Eeva-äiti on juuri päässyt vankilasta ja palaa entiselle kotiseudulle etsimään aikuistunutta tytärtään.
Hyytävä ynseys tyrmää
Vastaanotto pikkupaikkakunnalla on vähintäänkin ynseä. Kuin sarjatulituksena elokuvassa nähdään kohtauksia, jotka näyttävät, millaiseen tilanteeseen vankilasta takaisin pikkupaikkakunnalle palaavat voivat joutua.
Mieleenjäävimpiä kohtauksista on tapaaminen Matti Onnismaan esittämän, ”Suomen parhaana salapoliisina” itseään pitävän mökinmiehen kanssa. Pinnalta hyväntahtoinen käytös vaihtuu hetkessä tunkeilevaan utelemiseen veriteon taustoista.
Matti Onnismaa esittää Äidissä ”Suomen parasta salapoliisia”. Tai näin hahmo ainakin itse uskoo.
Tarkoituksenaan asettuminen paikkakunnalle, kunnes Maria-tytär löytyy, Eeva etsii töitä ja asuntoa. Niiden löytämisestä ei tule helppoa.
Yllättävää ystävällisyttäkin löytyy, mutta vain niin vähän, että sen turvin Eeva voi jatkaa etsintäänsä.
Karheus kääntyy eduksi
Kotimaiset independent-elokuvat antavat lajityyppinsä ja vaivalla kasaan raavitun rahoituksensa näkyä tietyssä karheudessa. Ihmiset ja ympäristöt ovat viimeistelemättömiä, minkä elokuva kääntää edukseen ja esittää tietoisena teeskentelemättömyytenä.
Tämä on maan hiljaisten, tavallisten ihmisten maailmaa, jossa liukaskieliset pintaliitäjät olisivat vieraita kuin tuulihatut huoltoaseman baarissa.
Yli puolet elokuvan kestosta sen merkittävin tapahtuma roikkuu arvoituksena kiusaamassa katsojaa: mikä sai Eevan puukottamaan miehensä? Veriteko on kuitenkin koko ajan läsnä lausumattomana tosiasiana kuin mammutti puutarhassa.
Mietteliäs leffa on täynnä tihentyneitä hetkiä, jolloin katsojakin jännittää miten ihmiset pääsevät tilanteistansa eteenpäin ja mihin ohjaaja tarinankulkunsa kääntää.
Ratkaisevalla hetkellä totuus on sitten liian iso sanottavaksi ääneen.
Ohjaama Samppa Batal käyttää yleensä samoja näyttelijöitä elokuvasta toiseen. Jaana Saarinen tulee hänen ydinryhmänsä ulkopuolelta.
Hyvä mieli jää kuitenkin
Eeva toimii juuri niin kuin äidit toimivat; suojelee lastaan, jotta tällä olisi kaikki hyvin.
Ohjaaja Samppa Batalilla on ollut tapana työskennellä saman työryhmän kanssa elokuvasta toiseen. Äidin näyttelijöistä monet ovat tuttuja hänen edellisestä Äpärä-elokuvastaan. Äitiin hän on joutunut ottamaan päänäyttelijän ydinryhmänsä ulkopuolelta.
Viime vuodet tv-sarjojen näyttelijänä viettänyt Jaana Saarinen tuo rooliinsa sopivan annoksen kokemusta sekä väsymystä maailman tylyyteen. Saarinen näkyy miltei joka kuvassa. Hän kantaa elokuvaa hiljaisella läsnäolollaan.
Pääosin Lohjan seudulla kuvattu Äiti tavoittaa ilmeeseensä maaseututaajaman kapeat horisontit.
Batal rakentaa elokuvastaan vankasti kotimaisessa maisemassa istuvan melodraaman ilman parkumista. Nämä ihmiset hillitsevät itsensä – yleensä.
Tarinan ihmisillä on kylliksi hetkiä, jolloin elämä on käydä liian raskaaksi kestää. Heitä seuraa suurella sympatialla ja heille paljon parempaa toivoen. Kun tarinaankaan ei ole leivottu ihmepelastumisia, elokuva jättää uskottavasti hyvän mielen.
Antti Selkokari
Äiti
Ohjaus: Samppa Batal
Käsikirjoitus: Krista Hannula ja Samppa Batal
Pääosissa: Jaana Saarinen, Matti Pajulahti, Jonathan Hutchings, Matti Onnismaa, Helmi-Leena Nummela
Kesto: 1 h 31 min
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 10.5.2019
