John David Washington käy sotaa tekoälyä vastaan. Kuva: 20th Century Studios

Tekoäly on erityisesti tänä vuonna ollut kaikkien huulilla, ja tekoälysovelluksia on näplätty niin kodeissa kuin työpaikoillakin. Aiheensa puolesta Gareth Edwardsin ohjaama, tekoälystä kertova tieteiselokuva The Creator (2023) osuukin siis ajan hermoon.

Elokuvan alkuasetelma ei kuitenkaan tunnu jakavan tällä hetkellä vallitsevaa innostusta tekoälystä. The Creator sijoittuu muutaman vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen, jossa ”länsi” on kieltänyt tekoälyn ja on sodassa sitä vastaan.

Toisenlaista ajatusmallia elokuvassa edustaa ”Uusi Aasia”, joka kehittää tekoälyä. ”Lännen” sotilasmahti ei tätä suvaitse, vaan jahtaa taivaalla lipuvan tappokoneen, Nomadin, avulla tekoälyä. Tavoitteena on saada kiikkiin tekoälyn salaperäinen luoja, Nirmata.

Varsin pian käy selville, että ”länsi” on elokuvan pahis. Idässä ihmiset yrittävät elää rauhanomaisesti rinnakkain tekoälyihmisten, ihmisenkaltaisten simulanttien kanssa, mutta lännen sotilaskoneisto on tekoälyä kohtaan armoton. Vaikka elokuvassa muistetaan sanoa, että ”emme ole sodassa Uuden Aasian ihmisiä vaan tekoälyä vastaan”, ei sivullisilta ihmisuhreiltakaan vältytä.

”Lännen” esittäminen epäilyttävänä aggressiivisena toimijana ei tunnu tämänhetkisessä maailmassa kovinkaan muodikkaalta ratkaisulta, ainakaan näin länsimaisen katsojan näkövinkkelistä. The Creator -elokuvan ”politiikka” tuskin on kuitenkaan kovin pitkälle harkittua, vaan enemmänkin vanhaa perua Vietnamin sodan jälkeen tehdyistä elokuvista, joihin suodattui epäluulo Yhdysvaltain armeijaa ja sotateollisuutta kohtaan.

Brittiläinen ohjaaja-käsikirjoittaja Gareth Edwards on haastatteluissa kertonut viehättyneensä Indokiinan maisemista, joihin hän on halunnut sijoittaa science fiction -toimintaa. Eipä siis ihme, jos katsojalle tulee elokuvaa katsoessa flashback-välähdyksiä vuosikymmenien takaisista Vietnam-elokuvista. Ilmestyskirja. Nyt. (1979) on ollut yksi Edwardsin innoittajista.

Jos menee katsomaan The Creator -elokuvaa saadakseen uusia ajatuksia tekoälystä, joutuu pettymään. Tekoälyn ja ”oikean” ihmisen suhteesta elokuvassa ei kyetä sanomaan mitään sellaista, mitä ei olisi tieteisfiktiossa jo sanottu, jo yli sadan vuoden takaisesta, tšekkiläisen Karel Čapekin R.U.R.-näytelmästä (1920) alkaen. Mahdollisuuksia olisi myös käsitellä muita teemoja, ”meidän” ja ”muiden” suhdetta, vieraanpelkoa, syrjintää ja rasismia, mutta elokuva ei vaivaudu tarttumaan vakavasti mihinkään.

Suoraan sanottuna: The Creator ei ole kovinkaan älyllinen elokuva.

* *

Mitä The Creator sitten on?

Elokuvasta kieltämättä näkyy ohjaaja Gareth Edwardsin vilpitön into tieteisfiktion tekemiseen ja scifi-maisemien luomiseen. Tämän toki huomaa jo Edwardsin työhistoriasta. Esikoiselokuva Monsters (2010) oli sympaattinen kokeilu, jossa dokumenttielokuvaa jäljittelevän totuuselokuvan kerronnasta tutut elementit, päähenkilöiden päämäärätön maleksiminen ja haahuilu, yhdistyivät jättiläishirviöelokuvan kuvastoon. Ajatus tuntui raikkaalta, vaikka elokuva kokonaisuutena oli melko kömpelö.

Esikoiselokuva oli käyntikortti, jonka jälkeen Edwards pääsi käsiksi isompiin tuotantoihin. Godzilla (2014) oli kaikin puolin laahaava kokonaisuus, mutta Star Wars -elokuva Rogue One (2016) onnistui kohtuullisen hyvin. Tosin Rogue One -elokuvan tuotanto oli sen verran sotkuinen, että aivan varmaksi ei voi sanoa, kuinka suuri osa elokuvasta lopulta oli Edwardsin työtä.

Kaikkien näiden neljän elokuvan perusteella voi sanoa, että Edwards ei ole ohjaajana taiteilija, vaan enemmänkin hänen ohjauksensa näyttää keskittyvän elokuvanteon tekniseen puoleen.

Monet ovatkin kiittäneet The Creator -elokuvan visuaalisia ansioita. Itse en kuitenkaan ole varauksettoman ihastunut elokuvan kuvakerrontaan.

Vaikka The Creator -elokuvassa maisemat ja yksittäiset kuvat saattavatkin olla näyttäviä ja kiinnostavia, jotkin aivan elokuvanteon perusasiat ovat hukassa. Kuvakulmat eivät vaikuta kovinkaan harkituilta, kohtauksien rakentaminen ja rytmitys ontuu ja musiikkiakin on räiskitty elokuvaan melko vapaalla kädellä. Ohjaustyylejä on toki erilaisia, mutta Edwardsin tyyli vaikuttaisi olevan melko ripeään tahtiin tehdyn televisiosarjan tasolla.

Paljon on haaskattu käsittämättömään hätäilyyn, sillä pienet hyvätkin ideat on elokuvassa kiire haudata toiminnan alle. Toiminta ei kuitenkaan tunnu erityisen jännittävältä, eikä niitä pelasteta sillä, että huudetaan tieteistoimintaelokuvien klassista repliikkiä ”Go! Go! Go!”.

Tekoälylapsi (Madeleine Yuna Voyles) on teknologisesti ylivertainen ja näyttää niin roboteille kuin ihmisille kaapin paikan. Kuva: 20th Century Studios

* *

Tarinassa on yritetty vedota katsojien tunteisiin. Kaikissa Edwardsin elokuvissa on tähän mennessä ollut lapsi tai useampiakin pulassa, niin myös tällä kertaa. Päähenkilö, erikoisjoukkojen sotilas Joshua (John David Washington) saa huolehdittavakseen tekoälylapsen (Madeleine Yuna Voyles), johon hän kiintyy. Itse juoni puolestaan rakentuu Joshuan kaipauksen ympärille, sillä hän yrittää löytää kuolleeksi luullun rakastettunsa Mayan (Gemma Chan).

Tunnekokemusta ei kuitenkaan pinnistelyistä ja ponnisteluista huolimatta elokuvaan ole osattu rakentaa. Monet liikuttaviksi tarkoitetut kohtaukset liikkuvat tahattoman komiikan rajamailla. Humoristisiksi tarkoitetut letkautukset sen sijaan eivät naurata yhtään.

Elokuvan käsikirjoittajiksi on merkitty Edwardsin lisäksi yksi Rouge One -elokuvan käsikirjoittajista, Chris Weitz. Kieltämättä elokuvaa katsoessa kävi mielessä, että olikohan mukana joku kolmaskin. En yhtään ihmettelisi, vaikka käsikirjoittamisen tiimellyksessä olisi kysytty neuvoa myös itseltään tekoälyltä.

The Creatorin käsikirjoitus on nimittäin kokonaisuutena melkoinen soppa, jossa on paljon tuttuja aineksia mm. 1980-luvun käänteentekevistä tieteiselokuvista kuten Blade Runnerista ja Aliensista.

Mitä mahtaisi syntyä, jos tekoälylle syöttäisi kaikki 1980-luvun menestyneimpien elokuvien käsikirjoitukset ja pyytäisi kirjoittamaan käsikirjoituksen, joka kertoo tekoälystä?

Hyvinkin voisi syntyä jotakin sellaista kuin The Creator. Elokuva, joka on sataprosenttisesti tekoälyn puolella. Elokuva, joka kertoo meille, että tekoäly on lapsemme, joka meidän on pelastettava.

Kaarina Lehtisalo

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua