Suomiiko poliisivaltio? Arviossa ensi-iltadokumentti Kapina elämän puolesta

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus

Tärkeässä ja vaikuttavassa dokumenttielokuvassa nähdään ja kuullaan nuorten aikuisten elokapinan syitä ja seurauksia. Pätevästi ohjattu ja kuvattu Kapina elämän puolesta -elokuva kuljettaa katsojaa kapinoitsijoiden mukana niin Mannerheimintien sulkevassa joukkotapahtumassa, yrittämässä estää metsän kaatamista kuin kapinoimassa suuryrityksen malminkaivuuta vastaan. Pian selviää, että poliisivoimat eivät ole ainakaan kapinallisten puolella.

Elokuva paljastaa karusti, kuinka väkivaltaiset poliisit eivät kaihda sellaisten nuorten mielenosoittajien pahoinpitelyä, joiden pyrkimyksenä on pelastaa maapallo ilmaston lämpenemiseltä ja elämän loppumiselta. Nuorten aikuisten toiminta on pyrkinyt herättämään elokapinaksi kutsutulla kansanliikkeellä huomiota ja ihmisten tietoisuutta siihen, että planeettamme ei kestä nykyistä suuntaa.

* *

Elokuvaa on vaikea katsoa puolueettomasti. On tuskallista katsoa, kuinka poliisit käyvät fyysisesti mielenosoittajien kimppuun satuttaen, lyöden, hakaten, maassa raahaten. Huomasin ällistyväni ja suuttuvani mielenosoittajien puolesta.

Elokuva kävi nahan alle – sitä voinee pitää yhtenä merkkinä elokuvan onnistumisesta. Mistä lähtien väkivallattomia ihmisiä on saanut Pohjoismaissa karkeasti ja jopa henkeä vaarantaen pahoinpidellä? Sellaisen näkeminen dokumentissa tuo mieleen ennemmin diktatuurin kuin demokratian.

Elokuvantekijöiden ei tarvitse osoitella, missä epäoikeudenmukaisuus lyö yli. Elokapinalliset saavat elokuvassa tilaisuuden ilmaista näkökantojaan teoilla ja sanoilla, ja katsoja saa tehdä omat johtopäätöksensä. Elokapinalliset näyttävät valtiovallan edustajien mielestä uhkaavan yhteiskuntaa. Päättäjillä kun on valta rajoittaa tai lisätä lainvartijoiden käyttämää väkivaltaa. Toki äänestäjät ovat tehneet valinnan siitä, ketkä maassa määräävät politiikan suunnan. Kuinka moni meistä kuitenkaan tietää, että voimme koska tahansa tulla poliisien hakkaamiksi ja vakavasti vahingoittamiksi, jos yritämme suojella luontoarvoja ja elämää?

Elokuva voi herättää pelkoa siitä, että katsojakin voi joskus joutua kohtaamaan väkivaltaa, jos asettuu vastustamaan luontoa tuhoavia päätöksiä. Dokumentti herättää tietoisuutta, mikä on yksi hyvän dokumentin merkki.

Elokuva viittaa siihen, että yritykset ja niiden oikeudet luonnonvarojen käyttämiseen ja luonnon tuhoamiseen ohittavat jopa luonnonsuojelulait. Poliisit näyttävät tosipaikan tullen olevan yritysten puolella konkreettisestikin myös silloin, kun on kyse elokapinallisten passiivisesta, väkivallattomasta vastarinnasta. Viestin voi tiivistää: älkää protestoiko, älkää vastustako yritysten taloudelliseksi hyödyksi tehtyjä lakeja, älkää vaivautuko suojelemaan luontoa, sillä teitä saa näemmä käsitellä kuten aseellisia, vaarallisia rikollisia.

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus

* *

Dokumentin keskeistä antia on kuvaus siitä, mitkä ihmisjoukot, mitkä arvot ja mitkä menetelmät ovat vastakkain ja mitä siitä seuraa. Jos poliittinen vaikuttaminen ei riitä pelastamaan luontoa, elokapina ja sen passiivinen vastarinta on yksi keino. Kun vastassa on ylivoima, rahanvalta ja väkivallan koneisto, väkivallattomuus voi johtaa kapinoijan kokemaan väkivaltaa niiltä, joiden pitäisi suojella ihmisiä. Ristiriita on räikeä. Elokuva onnistuu tuomaan sen esille dokumentin voimalla, todellisten tilanteiden karuudella.

Kapina elämän puolesta herättää näkemään yhteiskunnan lainvalvonnassa piilevää julmuutta. Dokumentti ei valehtele. Valheita päästävät ihmiset, joilla on pelkoa taloudellisista menetyksistä, sekä ne, joilla ei ole moraalia eikä rajaa siinä, kenen kimppuun he saavat yhteiskunnan suojelijoina käydä. Voin vain todeta, että katsokaa tämä elokuva ja miettikää, kenen joukossa seisotte.

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua