Sokea mies päihittää Titanicinsa – minimalistinen elokuva on ohjaajansa Teemu Nikin kenties paras

Petri Poikolainen. Kuva: Meeri Koutaniemi

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on tarina miehestä, Jaakosta, joka lähtee tapaamaan siihen asti vain netissä ja puhelimessa kohtaamaansa rakastettua. Matkalla hän kohtaa vaaroja ja epärehellisiä ihmisiä, mutta myös ihmisyyttä.

Jaakon tarinan tekee omanlaisekseen se, että Jaakko sairastaa MS-tautia, minkä takia hän on pyörätuolissa ja on menettänyt näkönsä miltei kokonaan. Jaakon tarmokkuutta tämä ei ole laskenut. Hän juttelee päivittäin puhelimessa Sirpan kanssa, joka on kertonut potevansa myös vakavaa tautia. Jaakkoa ja Sirpaa yhdistää tuntemattoman tulevaisuuden lisäksi leffafanius, mutta yhdestä asiasta heillä on makuero: Jaakko, joka pitää John Carpenterin elokuvista, ei ole koskaan katsonut Titanicia. Sirpalle taas Titanic on ihanan romanttinen.

Jaakko ottaa ja lähtee yksin junalla toiseen kaupunkiin tapaamaan Sirpaa viedäkseen tälle korkkaamattoman Titanic-DVD:n. Jaakko selättää itsensä junaan, mutta kaikki häntä auttavat ihmiset eivät opasta Jaakkoa puhtaasta auttamisenhalusta. Jaakolle on käydä hullusti seikkailullaan. Pääseekö hän koskaan Sirpansa luokse?

* *

Mikä tekee Teemu Nikin viidennestä elokuvasta hänen kenties parhaansa, on se tapa, jolla se tuo Jaakon kokemusmaailman katsojan lähelle, ymmärrettäväksi. Kamera on lähellä Jaakon kasvoja ja kaikki muu kuvassa on sumeaa, näkymättömissä. Muiden ihmisten kokemus tulee vain heidän puheäänensä kautta, heidän askeltensa ratinana soralla, heidän yhtäkkisenä kosketuksenaan Jaakkoon. Jaakon lisäksi näemme terävinä lyhyesti vain Sirpan sekä koiran.

Elokuvasta välittyy hyvin maailma sellaisena kuin näkövammainen sen kenties kokee. Päähenkilön kokemuksen suhde katsojaan on hieman sama kuin Anthony Hopkinsin tähdittämässä Isässä, joka tuo katsojalle muistisairaan kokemuksen ympäristöstään.

Koko elokuva lepää pääosanesittäjänsä Petri Poikolaisen harteilla. Hän on Jaakko, joka on leffafriikki, rohkea ja omatoiminen mies, jolla on sarkastinen huumorintaju. Hän tuo muista ihmisistä lopulta esiin heidän ihmisyytensä kipinän. Nyt puhutaan Jussi-palkinnon tasoisesta näyttelijäntyöstä.

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on rakenteeltaan klassinen tarina, kuten elokuvat, joista Jaakko ja Sirpa keskustelevat: mies ryhtyy projektiin, jonka tielle kasautuu esteitä ja vaaroja, mutta tavoite ja mahdollinen rakkaus odottavat päämäärässä. Nyt tarina on vain tehty luovasti, minimalistisesti ja sympaattisen päähenkilön katsojan lähelle tuoden.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua