Seksileluja, huumeita ja kolme pojankoltiaista – Good Boys ei ole lastenelokuva

Jos elokuvan mainoskuvissa on kolme poikaa, ja mainoksessa lukee isoilla kirjaimilla GOOD BOYS, elokuvaa saattaa hyvinkin helposti luulla mukavaksi lastenelokuvaksi. Ihan näin ei kuitenkaan ole.

Good Boys -elokuvan ikäraja Suomessa on K12. Tämä merkitsee sitä, että aikuisen seurassa elokuvaa pääsee katsomaan jopa yhdeksänvuotiaan kanssa. Itse en kuitenkaan suosittele elokuvaa alle 15-vuotiaille ollenkaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa elokuva on saanut huomattavasti kovemman R-rated ikärajan, eli siellä alle 17-vuotiaat pääsevät katsomaan Good Boysia vain vanhemman seurassa.

Good Boysin huumori on roisia, ja elokuvassa puhutaan asioista, joita lapset eivät ymmärrä – eivät edes elokuvan esiteinit päähenkilöt. Ja tälle pohjalle elokuvan huumori juuri rakentuukin.

Maagiset kotibileet

Elokuva kertoo kolmesta 12-vuotiaasta pojasta, jotka eivät halua olla nössöjä ja kokemattomia – vaan isoja kuudesluokkalaisia. Initiaatioriiteissä matkalla kohti aikuisuutta pitää opetella ottamaan hörppyjä olutpullosta ja pussaamaan tyttöjä. Mutta ennen kuin sinne maagisten kotibileiden pullonpyöritysleikkiin päästään, sankarit kohtaavat huumekauppiaita, katsovat netistä pornoa ja keksivät seksileluille uusia käyttötarkoituksia.

Keski-ikäiselle äiti-ihmiselle uhkaa elokuvaa katsoessa kasvaa kukkahattu päähän. Elokuvan tapahtumat eivät sinänsä ole järkyttäviä, vaan se, että pääosanesittäjät ovat niin nuoria. Ei voi olla miettimättä, miten kuvaustilanteissa seksilelut on lapsille selitetty.

Tätä samaa on kysytty elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajalta Gene Stupnitskylta ja toiselta käsikirjoittajalta Lee Eisenbergilta useammassakin haastattelussa. Esimerkiksi Colliderin haastattelussa selviää, että ainakaan elokuvan tekijäkaksikko ei ole lapsinäyttelijöiden valistamiseen ryhtynyt. Selittelyt on jätetty lasten vanhempien niskoille.

Mutta jos unohdetaan Good Boysin hämmentävä ”lapsilta kielletty lastenelokuva” -ulottuvuus, elokuvaa voi pitää ainakin kohtuullisen toimivana komediana. Työpari Stupnitsky ja Eisenberg ovat työskennelleet yhdessä jo pitkään, ja kouliutuneet mm. Konttori-sarjan (The Office) tekijöinä.

Myös Good Boys -elokuvasta huomaa, että Stupnitsky ja Eisenberg kyllä hallitsevat hommansa. Alkujärkytyksen jälkeen monet vitsit jopa naurattavat, tarina kulkee notkeasti ja poikien välinen ystävyys on sympaattisesti kuvattu. Nuoret näyttelijät, pääosakolmikko Jacob Tremblay, Keith L. Williams ja Brady Noon, ovat aivan mainioita. Myös pienissä sivuosissa onnistutaan, esimerkiksi Retta ja Lil Rel Howery näyttelevät nappiin lyhyet roolinsa eroavina vanhempina.

Taatusti hyvien puolella

Ja loppujen lopuksi kenenkään moraali ei joudu kovin kovalle koetukselle, sillä ovathan elokuvan pojat kuitenkin hyvin kilttejä ja viattomia, taatusti hyvän puolella. Huumeisiin heillä on jyrkän kielteinen suhde, ja mitään sen kummempaa kuin tyttöjen pussaaminen ei pojilla ole mielessä. Vain elokuvan tapa esittää kaikki tämä on harkitusti törkeän sopimatonta.

Elokuvan huumori vetoaa parhaiten aikuistuviin teineihin ja nuoriin aikuisiin, joilla esipuberteetin probleemit ovat vielä hyvin muistissa.

Mutta kyllä elokuvaa uskaltaa katsoa, vaikka vuosia olisi enemmänkin mittarissa. Tarve esittää itseään isompaa ja kokeneempaa on taatusti tuttu tunne kaikille, jotka ovat joskus olleet lapsia.

Eikä tämä tarve taida edes lapsuusaikaan loppua.

Kaarina Lehtisalo