Se toinen mahdollisuus – arviossa Elämäni ensimmäinen päivä

Kuva: Future Film

R. L. Stevenson kirjoitti kirjan The Suicide Club vuonna 1878. Amerikkalainen J. Walter Ruben ohjasi siitä ensimmäisen elokuvan Trouble for Two jo vuonna 1936. Sen jälkeen elokuvasovituksia on tehty samalla idealla useita, viimeisimpänä Robert Santiagon ohjaama El club de los suicidas vuonna 2007.

Elämäni ensimmäinen päivä -elokuvassa neljä toisilleen tuntematonta tapaa. Heistä yksi on lapsi. Yhteen nelikon tuo enkelin tapainen kaljupäinen mies. Kaikki neljä ovat tehneet itsemurhan samalla viikolla.

Arianna on menettänyt tyttärensä ja hänellä on huono omatunto kaikesta. Napoleone on ajan mukaan motivaattori, joka osaa tukea muita mutta ei itseään. Emilia vammautui eikä halunnut jatkaa elämää pyörätuolissa. Danielea kiusattiin ja hän yritti muuttua kiinnostavaksi Youtuben avulla. Nuoruus ja arvaamattomuus olivat hänen taakkansa.

Enkelin tapainen mies antaa heille kaikille mahdollisuuden jäädä viikoksi maailmaan miettimään mennyttä elämäänsä. He näkevät elämänsä ja hautajaisensa, mutta eivät voi kommunikoida läheistensä eivätkä kenenkään muunkaan kanssa. He vain havainnoivat elämää.

Kannattiko oma henki ottaa? Tähän kysymykseen enkelin tapainen mies haluaa heidän vastaavan. Kaikki neljä päätyvät tärkeiden asioiden äärelle vasta nyt, kuoltuaan. Voisivatko he löytää tahtoa ja voimaa aloittaa alusta, kenties halun jatkaa elämää?

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Paolo Genovese on luonut nykyajan ahdistuksesta synkän melodraaman, jossa on tummaa huumoria, omalaatuista dialogia ja ripaus mysteeriä elämästä ja olemisesta näinä aikoina. Stevensonin alkuperäistarina taipuu nykyajan ihmisen ongelmiin, haluihin ja vaatimuksiin.

Elokuvan tapahtumapaikka on Rooman komea kaupunki, ylhäältä kuvattuna ja katsottuna. On hylättyjä bensa-asemia, hotelleja ja rakennuksia. Kaikki sopii loistavasti aiheen kuvittamiseen.

Genovesen kirjoittama dialogi on hetkittäin valitettavan vaisua. Varsinaisen asian päälle ei päästä vaan pohditaan nopeasti, miettimättä toista näkökulmaa.

Kuva: Future Film

Enkelin tapaisen miehen roolissa Toni Servillolla (Uomo) on santtaavaa, mutta enimmäkseen hän on pahantuulinen sivustaseuraaja ja odottaja.

Valerio Mastandrea (Napoleono) on enimmäkseen kyyninen. Hän ei löydä eikä edes osaa etsiä motivaatiota uuteen alkuun. Margherita Buy (Arianna) tuntee aikuisista eiten ja näyttää halunsa ymmärtää itseään ja elämää.  Sara Serraiocco (Emilia) on antanut kuoleman porteillakin periksi. Mikään ei näytä auttavan uuteen alkuun. Gabriele Cristini (Daniele) on lempeä ikänsä edellyttämällä tavalla. Hän menetti eniten ja tahtoisi tietää paljon enemmän menetyksistään.

Sivuroolissa nähdään Vittoria Puccini, jonka suomalaisyleisö tuntee draamasarjan Ihana Elisa nimiroolista.

Paolo Genovesen palkittuja ohjauksia ovat Rakkauden supersankari (2021), The Place (2017) ja Salaisuuksien illallinen (2016).

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua