Ryan Reynolds ja Jodie Comer. Kuva: 20th Century Studios
ELOKUVA | Ketterästi kulkevassa elokuvassa videopelin sivuhenkilöstä tulee sankari, joka ottaa elämänsä omiin digitaalisiin käsiinsä. Lempeäluonteinen sankari kyseenalaistaa elokuvien ja pelien väkivaltaiset sankarikliseet.
”Free Guy käsittelee luontevan kepeästi melko painaviakin eksistentiaalisia kysymyksiä – kuten onko sillä merkitystä, jos en olekaan oikeasti olemassa.”
ARVOSTELU
Free Guy
- Yhdysvallat, 2021.
- Ohjaus: Shawn Levy
- Rooleissa: Ryan Reynolds, Jodie Comer, Joe Keery, Taika Waititi
- Ensi-ilta: 13.8.2021
Siniseen paitaan pukeutuva Guy (Ryan Reynolds) on hyväntuulinen ja ystävällinen pankkivirkailija, joka asuu Free Cityssä, kaupungissa, jossa sattuu ja tapahtuu joka ikinen päivä. Päivittäiset pankkiryöstöt eivät kuitenkaan Guyn mieltä paina, vaan hän keskittyy haaveilemaan kahdesta tärkeästä asiasta: uusista lenkkareista ja tosirakkaudesta. Eräänä päivänä toinen näistä haaveista kävelee kadulla ohi Molotov Girlin (Jodie Comer) hahmossa.
Silloin kaikki Guyn elämässä muuttuu. Mutta ensin on uskallettava ottaa se ratkaiseva askel – eli pistettävä sankarin lasit päähän.
Näin näppärästi luodaan alkuasetelmat Shawn Levyn ohjaamassa, Matt Liebermanin ja Zak Pennin käsikirjoittamassa tieteiskomediassa Free Guy (2021). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat videopelimaailman todellisuuteen, sillä päähenkilö Guy on pelimaailman EPH eli ei-pelattava hahmo, joka yllättäen ottaakin elämänsä omiin digitaalisiin käsiinsä.
Hyvän mielen Matrix
Free Guy on kuin hyvän mielen komediaksi käännetty Matrix-elokuva (1999) yhdistettynä Päiväni murmelina -elokuvaan (1993). Kutkuttavasti elokuva tuo mieleen muistumia muistakin eri todellisuuksien välillä liikkuvista elokuvista, kuten Arnold Schwarzeneggerin tähdittämästä Last Action Hero -elokuvasta (1993). Tämä viime mainittu mielleyhtymä ei olekaan ihan sattumaa, sillä Free Guyn toinen käsikirjoittaja, Zak Penn, aloitti käsikirjoittajanuransa juuri tällä elokuvalla.
Pelkkää vanhan kierrätystä Free Guy ei kuitenkaan ole, vaan Lieberman ja Penn ovat onnistuneet kirjoittamaan elokuvasta aivan omanlaisensa kokonaisuuden.
Free Guy -elokuvan huumori syntyy eri todellisuuksien törmäämisestä, Guyn riemusta ja pelosta uusien mahdollisuuksien avautuessa, sekä elokuvien ja pelien kliseiden reippaasta ryöppäämisestä. Samalla elokuva on salaa viisas, sillä se käsittelee luontevan kepeästi melko painaviakin eksistentiaalisia kysymyksiä – kuten onko sillä merkitystä, jos en olekaan oikeasti olemassa.
Tarkimmin elokuva punnitsee sankarin käsitettä ja elokuvien ja pelien perinteisiä toimintamalleja. Väkivaltaiset sankarit muuttuvat naurettaviksi, kun sankariksi ryhtyykin tavis sinipaitahemmo, joka ei tahdo tehdä pahaa kenellekään. Tässä elokuvassa sivulliset eivät enää olekaan uhreja, vaan todellisia toimijoita, jotka ottavat oman elämänsä haltuun. Ja tämähän on kerta kaikkiaan ilahduttavaa, ja kaikille meille taviksille innostavaakin katsottavaa.
Eikä tässä vielä kaikki: Free Guyssa on myös oikein söpö rakkaustarina.
Pelihahmomainen Reynolds
Free Guy kulkee ketterästi, ja elokuvassa on monia hauskoja sivuosasuorituksia. Heikoin lenkki koko tarinassa on elokuvan pahis, pelifirman johtaja Antwan (Taika Waititi), jonka hahmo tuntuu väkinäiseltä. Waititi myös näyttelee roolin kökösti. En voi olla miettimättä, onko tämä peräti suunniteltua: ehkä pahikselta on haluttu riisua kaikki mahdollinen karisma, sillä tämä elokuva ei anna pahiksille minkäänlaista tilaa.
Ryan Reynolds on pääroolissa ihastuttavan pelihahmomainen, hän tuntuu sisäistäneen pelitodellisuuden ilmeitään myöten. Jodie Comer puolestaan pääsee esittämään monipuolisia näyttelijätaitojaan kaksoisroolissaan pelimaailman Molotov Girlinä ja todellisen maailman pelinörttinä Millienä.
Kaarina Lehtisalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
Italialaisen naisen elämää sodan jälkeen hellan ja nyrkin välissä – arviossa Ainahan on huominen
ELOKUVA | Paola Cortellesin esikoisohjaus oli Italian vuoden 2023 katsotuin elokuva. Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa Roomassa.