Sahti virtaa vauhdikkaasti Sysmässä – arviossa Teemu Nikin ensi-iltaelokuva 100 litraa sahtia

Kuva: Rami Rusinen / It’s Alive

Sysmäläiset lienevät syystäkin ylpeitä sahtiperinteestään. Sitä yrittävät jatkaa ansiokkaasti nyt valkokangassiskokset Pirkko ja Taina, ohjaaja Teemu Nikin syntymäpaikkakunnalla.

Pirkko ja Taina ovat keski-ikäiset siskoset, jotka asuttavat maalaistaloa ja ovat perineet sahdintekovälineet ja -taidon sahtimestari-isältään. Touhuhan ei aivan laillista ole, mutta asiakkaita riittää aina paikallista pappia myöten. Asiakkaiden maksuhalukkuus on tosin alhaisempi kuin halu kuluttaa siskosten tuotosta.

Paikkakunnalle on rantautumassa kaupungista kolmas sisko, joka ilmoittaa menevänsä naimisiin ja häihin pitäisi saada sahtia 100 litraa. Pirkko ja Taina saavatkin aikaiseksi elämänsä parhaimman satsin, mutta sitä maistellessa lähtee mopo käsistä ja siskoset havahtuvat pari päivää ennen häitä siihen, että sahti on mennyt parempiin suihin ja uusi pitäisi saada jostakin. Sitähän ei alta kahdessa vuorokaudessa panna.

100 litraa sahtia -elokuvan tarina on rakenteeltaan klassinen: on päähenkilöt, tarkka aikaraja (joka näytetään sekuntikellona valkokankaalla aina silloin tällöin) ja tavoite, jonka eteen kasataan jatkuvasti uutta estettä mikä siskosten on ylitettävä, apunaan toiseen heistä ihastunut Hauki-Hinkkanen. Matkan varrella tuotetaan ja ratkotaan uusia ja vanhoja konflikteja, tämän ihastumiskuvion lisäksi suhdetta vaativaan isään, siskosten välistä skismaa ja suhdetta sukulaisiin.

Kuva: Rami Rusinen / It’s Alive

100 litraa sahtia on elokuva, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Itsekin pohdin, että tämähän on klassinen kesäteatteripuskakomedia, jossa kännätään, rällätään ja siinä ohessa tuodaan esille mitä eksentrisimpiä henkilöitä, joiden konfliktit jotenkin ratkotaan rymyämisen lomassa.

Teemu Nikin oivallus on ollut tehdä niiden kesäteatterinäytelmien koomisista miespäähenkilöistä nyt naisia. Ja tämä nostaa elokuvan pisteitä rutkasti.

Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Ville Tiihonen. Kuva: Rami Rusinen / It’s Alive

Ne päähenkilöitä tukeviksi sivuhenkilöiksi kesäteattereissa kuvatut naiset ovat nyt kaksi kännäävää, huonosti käyttäytyvää naista, joita tulkitsevat vallan nautittavasti Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka. Viime aikoina on niin tv-draamassa kuin elokuvassa on kiitettävästi kuvattu näitä epätäydellisiä ja elämänsä isolla metelillä sekoittavia naisia.

Lopputulos on ihan kelvollinen ja nauttimiskelpoinen elokuva. Loppuun olisin tosin kaivannut hieman jymäkämpää ratkaisua.

Sanoisin, että Kulttuuritoimitus hyväksyy.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua