Vesa Vierikko on surumielinen Pelle Hermanni. Kuva: Artista Filmi
ELOKUVA | Sirkus Hepokatin väki saa tietää, että Pelle Hermannin syntymäpäiviä ei ole koskaan vietetty, sillä kukaan ei tiedä, koska tämä olisi syntynyt.
”Elokuva on puvustusta, lavastusta ja maskeerausta myöten värikäs – sirkusmainen.”
ARVOSTELU
Pelle Hermanni ja hypnotisoija
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Timo Koivusalo
- Näyttelijät: mm. Vesa Vierikko, Jari Salmi, Martti Suosalo, Iina Kuustonen
- Ensi-ilta: 22.12.2023
Suomessa esitetään yllättävän paljon lapsille suunnattuja elokuvia, ja iso osa niistä on kotimaista tuotantoa. Ne ovat virkistäviä kaiken Disney-vyöryn keskellä. Kotimaisin voimin on toteutettu myös vuodenvaihteen tienoolla teattereihin saapunut Pelle Hermanni ja hypnotisoija (2023).
Tarinan lähtöasetelma on hellyttävä: Sirkus Hepokatin väki saa tietää, että Pelle Hermannin (Vesa Vierikko) syntymäpäiviä ei ole koskaan vietetty, sillä kukaan ei tiedä, koska tämä olisi syntynyt. Siitä aletaan ottaa selvää, jotta Hermannille voitaisiin järjestää kunnon kekkerit. Samanaikaisesti kilpailevan sirkuksen hypnoosin hallitseva tirehtööri (Jari Salmi) haluaa Pelle Hermannin tulevan hänen sirkukseensa – keinolla millä hyvänsä, ja keinot ovat melkoisen katalat. Syntyy jännitteitä ja jopa väärinkäsityksiä.
Timo Koivusalon käsikirjoittama ja ohjaama lasten- ja nuortenelokuva pitää sisällään kaikki ne elementit, joita lajityyppi vaatii. Tarinaa toteuttamassa on sievoinen joukko suomalaisen näyttelijäkaartin osaavaa kermaa. Tampereen oma poika Vesa Vierikko on sympaattinen Pelle Hermannin rollissa.
Elokuvassa on perinteisen maalaissirkuksen meininkiä oikein olan takaa. Replikointi on erittäin korrektia, jopa turhankin kirjakielistä. Näytteleminen on kauttaaltaan yliampuvaa, turhankin liioiteltua. Näin tosin ehkä on haluttu tuoda esiin heti hyvisten ja pahisten roolit. Hepokatin tirehtööri Hannu-Pekka Björkman, taikuri Martti Suosalo ja trapetsitaiteilijaa esittävä Iina Kuustonen tuntuvat normaaleimmilta.
Elokuva on puvustusta, lavastusta ja maskeerausta myöten värikäs – sirkusmainen. Tarinan tavanomaisuudet, muutamaa sukkelaa repliikkiä lukuun ottamatta, pitävät ainakin aikuisen katsojan naaman peruslukemilla. Elokuva on sallittu, mutta pienimmille tarina on mitä ilmeisimmin liian pelottava.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.