”Rehellisyyteen meidän homma on perustunut alusta asti” – arviossa dokumenttielokuva Pohjoinen intohimo

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus ry

Tämä hyvällä tavalla viipyilevä, värimaailmaltaan ja osin tunnelmaltaankin tummahko kotimainen dokumenttielokuva katsoo läheltä elämää, jota tuskin on aiemmin tällä tavoin elokuvattu. Elokuva etenee rauhallisin askelin kohti syvempää intiimiyttä, kun maaseudulla asuva pariskunta avautuu toisilleen ja katsojille parisuhteensa epätavallisesta tilanteesta.

Elokuvan keskiössä on maanviljelijäpariskunnan aviomies Petri ja tämän puoliso Anu. Muut henkilöt, lähinnä aviomiehen miesystävät ja perheen tytär, ovat pienehköissä sivuosissa, mutta myös kertovat elokuvan kuluessa suhteestaan Petriin ja omaan seksuaalisuuteensa keskusteluissaan Petrin kanssa.

Sataprosenttinen luottamus pitää tällaisessa avioliitossa olla, toteaa heti alussa Petri, joka on juuri palannut tapaamasta uutta miestuttavuuttaan. Keskustelusta käy ilmi, että vaimo tietää aviomiehensä miessuhteista. Vaimon kysymyksissä ja kommenteissa on tiettyä herkkyyttä tai arkuutta, mutta keskustelusta ilmenee, että asia ei ole uusi. Asetelma perheessä selviää pian. Vaimo kysyy mieheltään: ”Sanoitko hänelle, että vaimosi on tietoinen myös miehistä?”

Elokuvassa on parisuhteisiin, rakkauteen, sivusuhteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvien keskustelujen lisäksi arjen ja maataloustyön kuvausta sekä muita askareita. Elokuva keskittyy pariskuntaan, mutta myös perheen tytär ja muutama Petrin ystävä ja läheinen mies ovat välillä mukana. He pääsevät ottamaan kantaa heillekin tuttuun tilanteeseen siitä, mitä biseksuaalisuus merkitsee heille, mitä se käytännössä voi tarkoittaa ja miten se vaikuttaa itseen ja lähiympäristöön.

* *

Vuodenajat, pariskunnan kotiolot, työt ja tehtävät maatilalla ovat konkreettisesti läsnä keskustelujen aikana. Maatilalla kasvatetaan muun muassa kanoja, kasviksia ja viljaa. Arjen askareissa on mukana kaksi kissaa, jotka tuovat lisää elollisuutta pariskunnan arkeen ja keskusteluihin.

Tuntuu viisaalta ja lempeältä ratkaisulta näyttää pariskunnan elämää suorastaan hellästi. Elokuva avaa kummankin ajatuksia ja tunteita epätavallisen liiton eri puolista, merkityksistä, tunteista ja ajatuksista. Anun ja Petrin keskustelut Petrin biseksuaalisuudesta ja sen vaikutuksista ovat ihailtavan avoimia, pohdiskelevia ja rauhallisia, ottaen huomioon, että tilanne on epätavallinen, ja mukana on monenlaisia haastaviakin tunteita, molemmilla.

”Rehellisyyteen meidän homma on perustunut alusta asti”, Anu toteaa.

Petri puolestaan myöntää: ”Se, mitä pyydän sinulta, on hirmuisen iso asia. Harva siihen pystyy. − Riität minulle naisena, seksi kanssasi on ollut täydellistä.” Toisella kerralla Petri vahvistaa: ”Seksi naisen kanssa on ihan mahtavaa.”

Pariskuntaa näytetään eri tilanteissa keskustelemassa molempien elämään useilla tavoilla vaikuttavasta aiheesta, eli Petrin biseksuaalisuuden vaikutuksista heidän suhteeseensa. Anukin kertoo rehellisesti, mikä tilanteessa on hyvää ja mikä vaikeaa, vaikka rakkaus ja yhteiselämä yhdistävät pariskuntaa. Anu tunnustaa, että hän on nyt ensimmäisen kerran sellaisessa parisuhteessa, jossa hän tuntee kelpaavansa kumppanilleen. Petri puolestaan toteaa, että onneksi he molemmat voivat olla tukena ja turvana toisilleen.

Töiden ja askareiden keskellä pariskunta keskustelee kypsästi tilanteensa merkityksestä niin tilan omassa kylpypaljussa, peltoa kyntäessään, kasvihuonetta rakentaessaan kuin kirkossakin.

Hyväksyminen ei ole aina niin helppoa. Petrin sopiessa seuraavaa tapaamistaan uuden miehen kanssa Anu kysyy, milloin tapaaminen toteutuu. Kuultuaan, että parin tunnin päästä, vaimo toteaa: ”On tässä taas vähän opettelemista tässä elämisessä.” Yhteinen läheisyys ja suukottelu kuitenkin vaikuttavat helpottavan ja luovan hymyilyttävän analogian, joka syntyy Anun repliikistä, kun kissa maukuu oven takana: ”Päästä se kissa kahtomaan. Sillä on taas vähän läheisriippuvainen olo.”

Petri analysoi naisen ja miehen eroja: ”Miehen kanssa on… Se miehen iho on erilainen.” Hän kertoo myös nuoruuden elämäntilanteestaan, kun hän tajusi tuntevansa vetoa poikia kohtaan. ”Olin 17-vuotias, lukion toisluokkalainen, kun tajusin, että tykkään myös pojista, kun tapahtui ihastuminen poikaan. Tajusin, että ihminen voi ihastua tyttöihin ja poikiin.”

Pariskunta puhuu myös ehkäisystä ja varovaisuudesta. Petri toteaa, että aina ei ehdi laittaa kondomia. Anu esittää oman ymmärrettävän näkemyksensä: ”Jos ei ole valmiuksia suojautua, sitten pidetään pistooli kotelossa.”

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus ry

* *

Elokuvan loppupuolella Petri tapaa viisi miestä, joilla myös on miessuhteita. He käyvät uimassa joessa, halaavat sateessa ja keskustelevat siitä, millaista heidän elämänsä on. Yksi miehistä toteaa: ”On raskasta olla kaapissa olevien miesten kanssa, pitää kauheasti selittää. Haluan löytää vapaista miehistä kaverin.”

Miehet voivat kohtalotovereina jakaa samankaltaisia asioita, kokemuksia, tuntemuksia ja mietteitään niistä. ”Kävi yllättävä asia. En ollut voinut kuvitella, että voisin rakastua mieheen. Tajusin, kuinka mahtavaa ja läheistä voi miehen kanssa olla.”

Anun ja Petrin kotona pariskunta jatkaa omaa keskusteluaan. Anu lukee lehdestä, että heidän paikkakunnallaan Pride-liputus kiellettiin kunnan lipputangossa. Anu huokaa: ”Tiukassa ne on nämä asenteet.” Petri kertoo: ”Ihmisten puheet ovat sattuneet tosi pahasti. En yhtään ihmettele, että monet pysyvät visusti piilossa tai lähtevät pois.”

Elokuvan loppuvaiheessa todetaan, että puhumattomuudella ei päästä pitkälle. Anu ja Petri avaavat katseen tulevaisuuteen. Siellä saattaa odottaa uusia mahdollisuuksia. Ihmisen seksuaalisen suuntauksen ei tarvitse muuttua mihinkään. Aika näyttää, miten tilanteeseen osalliset tekevät valintojaan.

Markku Heikkinen Pohjoinen intohimo avaa herkkätuntoisesti ja maltillisen hyväksyvästi näkymiä avioparin elämään, jonka ihmissuhderatkaisut ovat yleisesti ottaen harvinaisempia. Se näyttää myös, miksi suvaitsevaisuus, itsen ja toisen tarpeiden, halujen ja tunteiden ymmärtäminen ja hyväksyminen on keskeinen voima parisuhteessa, jossa halutaan olla. Toivottavasti tällaisen elokuvan seuraava, tulevaisuuden jakso on sellainen, jossa kaikki voivat avoimesti rakastaa ja toteuttaa elämäänsä yhteisymmärryksessä juuri niin kuin heille yhdessä sopii, ilman muiden ihmisten tuomiota. Kun elokuvaa katselee avoimin silmin, voi nähdä, että haasteista huolimatta rakkaus ratkaisee. Ja mikä onkaan sen parempaa kuin hyväksytty rakkaus?

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua