Katla Njálsdóttir ja Elín Hall. Kuva: Cinemanse
ELOKUVA | Islantilaisen Rúnar Rúnarsson elokuva Kahden auringonlaskun välissä kertoo kauniisti ja hellästi vakavista asioista.
”Elämällä on tapana antaa muistoille tilaa ja ajan kanssa muistot muuttuvat hyviksi tai ainakin siedettäviksi.
ARVOSTELU
Kahden auringonlaskun välissä
- Ohjaus: Rúnar Rúnarsson
- Pääosissa: Elín Hall, Katla Njálsdóttir, Mikael Kaaber
- Ensi-ilta: 4.4.2025
Nuorten ihmisten elämä muuttaa ihmisten tulevaisuutta heidän kohdatessaan suuren tragedian. Diddi (Baldur Einarsson) ja Una (Elín Hall) ovat tutustuneet opiskelupaikkakunnalla yhteisten harrastusten, sirkustaiteen ja musiikin parissa. He istuvat auringonlaskun aikaan miettimässä tulevaisuuttaan. Seuraavana aamuna Diddi matkustaa kämppikseltään Gunnilta lainaamallaan autolla kotiseudulleen kertomaan tyttöystävälleen Klaralle (Katla Njálsdóttir) haluavansa erota. Matkalla Diddi joutuu onnettomuuteen ja kuolee.
Diddi ja Klara ovat seurustelleet jo vuosia, vaikka ovat nuoria vieläkin. Ainoa, joka tietää Unan ja Diddin suhteesta opiskelupaikkakunnalla, on Diddin kämppäkaveri Gunni (Mikael Kaaber).
Nämä kaksi tyttöystävää ja muu kaveripiiri sekä Diddin isä järjestävät hautajaiset ja sen jälkeiset juhlat, auringonlaskusta auringonlaskuun.
Nuoret tapaavat ja juhlivat niin menetystä kuin tulevaa. He toivovat tulevaisuutta, jossa saa elää niin kuin tahtoo, ja kauan. Pienellä paikkakunnalla eläneellä Diddillä oli vain pari kaveria, Siggi ja Bassi sekä tietenkin Klara.
Una on panseksuaali, johon Diddi rakastui ja jonka kanssa mietti vakavasti yhteistä tulevaisuutta. Näillä kahdella on paljon yhteistä, aikuisuuteen kuuluvia asioita, joista he keskustelevat vakavasti ennen Diddin matkaa. Kummankan tausta ei ole niin yksinkertainen kuin muulla kaveriporukalla.
Klara on perinteisempi tyttöystävä, joka suree virallisesti eniten. Sitten on se toinen, Una, joka ei halua loukata ketään vaan joutuu puremaan hammasta, että ei ulvoisi surusta.

Elín Hall ja Baldur Einarsson. Kuva: Cinemanse
Oikeastaan juttu on tuttu, mutta päähenkilöiden nuori ikä ja harvemmin julki tulevat asiat tekevät suhteiden moninaisuudesta erityisen. Unalle viimeinen tapaaminen Diddin kanssa jää merkityksellisesti, mutta hän ei voi kertoa siitä kenellekään. Uskoisivatko he – vai heittäisivätkö hänet ulos kaveripiiristä? Saavuttaako hän mitään kertomalla ketä Diddi kuollessaan oikeasti rakasti?
Tyttöystävien tavatessa kaikki muuttuu. He kohtaavat toisensa uusina ihmisinä, joilla on selvästi toisilleen annettavaa ja kerrottavaakin, tiettyyn pisteeseen asti. Klaran kiinnostus herää ensin ja Una tarttuu tarjottuun ystävyyteen, joka on selvästi aitoa.

Kuva: Cinemanse
Elokuvan kuvitus on kaunista, onnettomuuskin näkyy erilaisten valojen tanssina. Kun Islannissa ollaan niin kuoromusiikki säestää tunnelmien tulkkina.
Kaikesta huolimatta elokuvassa on kysymys uskosta, jota ei voi enää ajatella rakkaan ystävän kautta. Elämällä on tapana antaa muistoille tilaa ja ajan kanssa muistot muuttuvat hyviksi tai ainakin siedettäviksi.
Näyttelijät ovat juuri sopivia rooleihinsa. Erityisesti Elín Hall (Una) ja Katla Njálsdóttir (Klara) kannattavat tarinaa persoonillaan elokuvan yllättävään loppuun asti.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sahti virtaa vauhdikkaasti Sysmässä – arviossa Teemu Nikin ensi-iltaelokuva 100 litraa sahtia
ELOKUVA | Ohjaaja-käsikirjoittaja Teemu Nikin oivallus on ollut tehdä perinteisten kesäteatterinäytelmien koomisista miespäähenkilöistä naisia.
Pappi, joka uskalsi uhmata natsidiktatuuria sen voiman päivinä – arviossa ensi-iltaelokuva Bonhoeffer
ELOKUVA | 80 vuotta sitten kuolleen saksalaisteologin elämä pitkänä sekaisena takaumana nostaa esiin unohdetun merkkihenkilön.
Mustan kissan road-movie-seikkailu halki tulvivan maailman on kaunis ja salaa filosofinen – arviossa Flow
ELOKUVA | Oscar-palkittu latvialaisanimaatio vei kissanhännän hujauksella Baltian elokuvan maailmankartalle.
Lasten ja nuorten elämää sietämättömien aikuisten kanssa – arviossa Andrea Arnoldin Bird
ELOKUVA | Andrea Arnoldin Koillis-Englantiin sijoittuva draama on graffiteilla koristeltua sosiaalista realismia.