Dakota Johnson ja Pedro Pascal. Kuva: Adore Matchmaking LLC
ELOKUVA | Celine Songin uutuus kuvaa New Yorkin yläluokan parinetsintää rikkoen romanttisen komedian konventioita.
”Dakota Johnsonin usein kylmänkiskoinen tulkinta sopii Lucyn hahmolle erinomaisesti.”
ARVOSTELU

Materialists
- Ohjaaja: Celine Song
- Pääosissa: Dakota Johnson, Pedro Pascal, Chris Evans
- Ensi-ilta: 1.8.2025
Ennakkoasetelma elokuvalle on äärimmäisen herkullinen: ohjaajana Oscar-ehdokas Past Livesin Celine Song, yhdessä pääosassa Hollywoodin kermaan noussut Pedro Pascal ja tuotantoyhtiönä cinefiilien suosikki A24, joka on tuonut valkokankaille sellaisia palkintohirmuja kuin vuoden 2022 Everything Everywhere All At Once.
Mutta onnistuuko Materialists toistamaan Past Livesin taian ja luomaan uutta romanttisen komedian ystäville?
Lucy (Dakota Johnson) työskentelee ultrarikkaiden treffipalvelussa välittäjänä – mutta on itse sinkku. Useat parit työssään naimisiin saattaneena Lucyn oma rakkauselämä on jäänyt taka-alalle, mutta yhtäkkiä hän on dilemman edessä – valitako täydelliseltä vaikuttava miljonäärihurmuri (Pedro Pascal) vai ex-rakas, tähteyttä metsästävä näyttelijä Jack (Chris Evans).
New Yorkin yläluokan siloteltujen kulissien keskellä Materialists kertoo ihmisistä, joiden valinnat ja tunteet törmäävät toisiinsa maailmassa, jossa rakkaus ja raha etsivät jatkuvaa tasapainoa. Kolmiodraaman sisällä elokuva alkaa hiljalleen kuoria hahmojensa motiiveja: rakastetaanko ihmistä vai hänen tarjoamaansa elämäntyyliä?
Celine Song rakentaa tarinasta satiirisen, tarkkanäköisen kudelman 2020-luvun deittailusta, onhan hän itsekin työskennellyt treffipalvelussa ennen elokuvauraansa. Valitettavasti suuria tunteita ei katsojalle herää, ja hahmoista on vaikea löytää samaistumispintaa. Finassivelien romantiikankaipuu ei valitettavasti herätä samanlaisia tunteenpurkauksia kuin Past Livesin riipaiseva pohdinta menetetyistä mahdollisuuksista.

Dakota Johnson ja Chris Evans. Kuva: Atsushi Nishijima
Materialists on kiistatta kiinnostava ja ilahduttavan erilainen romanttinen elokuva. Dialogi iskee terävästi, estetiikka on hillityn ylellinen (erityismaininta puvustuksesta vastaavalle Katina Danabassille), ja ihastuttavan kliseetön New York -kuvaus tuo mieleen Woody Allenin klassikot.
Pedro Pascal on nähty viimeisen vuoden aikana lukemattomissa rooleissa, ja Materialists sinetöi hänen asemansa kesän 2025 suurimpana tähtenä – ja meemitilien vakikasvona. Dakota Johnson ja Chris Evans onnistuvat myös rooleissaan – Johnsonin usein kylmänkiskoinen tulkinta sopii Lucyn hahmolle erinomaisesti.
Klassikkoa elokuvasta tuskin syntyy, mutta erinomainen deittielokuva kyllä. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin Celine Song seuraavaksi siirtää katseensa.
Muru Vähänikkilä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tekoäly ei ikinä pysty tekemään yhtä hyviä elokuvia kuin Tarkovski – siltä puuttuvat mielikuvitus ja sielu
ELOKUVA | Useiden mielestä maailman paras elokuva on Andrei Rublev. Aprillipäivänä Niagarassa esitettävän elokuvan esittelee katsojille emerituspiispa Juha Pihkala.
Lapset tappajina – arviossa Anu Kaajan Siluetinleikkaaja
KIRJAT | Anu Kaaja opetteli leikkaamaan siluetteja, jotta ymmärtäisi paremmin teoksensa hahmoja.
Matti Pesolan Horjumaton Varjonen on kunnianosoitus vaikeiden aikojen suunnannäyttäjälle
KIRJAT | Horjumaton Varjonen -kirjan luettu on helppo todeta: tämän kirjan Unto Varjonen on totta vie ansainnut.
Liiankin runsas lukuromaani – arviossa Chris Whitakerin Kaikki pimeän värit
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.




