Naiset ja nykyään yhä enenevässä määrin myös miehet puhuvat näkymättömäksi tulemisesta. Eli siitä, että tietyn iän saavutettuaan ihmisestä tulee vastakkaisen sukupuolen edustajien silmissä kuin ilmaa. Olen kuka haluat -elokuvan pääosanesittäjä syö pahasti näkymättömyysidean uskottavuutta, koska kuka uskoo, että Juliette Binochea voisi olla huomaamatta? Elokuvan tekijätkin ovat hänen lumoissaan niin vahvasti, että pitävät hänet useimmiten kuvassa vahvasti esillä.

* *

Kuvat kertovat elokuvan keskeisen idean ennen kuin varsinaiseen kertomukseen on päästy käsiksikään. Binochen roolihahmo, viisissäkymmenissä oleva kirjallisuuden professori Claire Millaud nähdään usein lasiseinien, ikkunoiden ja muiden heijastavien pintojen takana, mikä kertoo hänen eristyneisyydestään. Jopa hänen silmälasiensa linsseistä tulee muuri hänen ja Nicole Garcian esittämän terapeutin, tohtori Catherine Bormansin välille.

Paitsi eristyneisyydestä silmälasit kertovat myös sen, että elokuvan esittämä tarina kuullaan nimenomaan Clairen näkökulmasta. Se herättää kysymyksen Clairen luotettavuudesta kertojana.

Ranskalaiselokuvan juonta ei voi omaperäisyydestä moittia sen enempää kuin kehuakaan. Claire kertoo päätyneensä kahden miehen jättämäksi. Hänen lastensa isä on jättänyt hänet vaimoaan puolet nuoremman naisen takia. Ja petikaveriksi hankittu rakastaja Ludovic (Guillaume Gouix) nostaa sananmukaisesti kytkintä noin vain. Mitä voi nainen silloin muuta tehdä kuin nysvätä somessa ja katsella löytyykö jotain kiinnostavaa, ja löytyyhän sieltä.

* *

Nimittäin Ludovicin kämppäkaveri Alex (François Civil), jota Claire ryhtyy piirittämään kehittelemällään avatarilla, jolla on hänen tuntemansa nuoren naisen persoona ja valokuva. Tällä tavoin syntynyt ”Clara Antunes” hurmaa Alexin. Seuraa paljon viestittelyä, puhelinkeskusteluita, puhelinseksiäkin ja puhetta siitä, miksi heidän kasvokkain tapaamisensa olisi huono juttu.

Elokuvan kirjallinen alkuperä, Camille Laurensin romaani, lienee jättänyt elokuvaan paljon kömpelösti taiteelliselta kuulostavaa dialogia. Elokuva seuraa Clairen tunteita vapautumisesta iän kuoresta ihmiseksi, jolla on sosiaalisessa mediassakin haluttavan naisen olemus.

Melkeinpä alleviivaavan ironisesti keskellä some-suhteitaan professori luennoi opiskelijoilleen ranskalaisen kirjallisuuden klassikosta, Pierre Choderlos de Laclos’n romaanista Vaarallisisia suhteita.

* *

Koska Clairen pointti on olla jotain muuta kuin hän on, vaikuttaa siitä muusta eli Clarasta tulevan hänen elämänsä valtaava hirviö. Koko juttu toisintaa pahan unen logiikkaa, missä kauhun päätepiste on paljastuminen joksikin muuksi kuin mitä on, eli tässä tapauksessa ihan vain tavalliseksi itsekseen.

Joitain vuosikymmeniä sitten psykiatreja puhuttivat teoriat sivupersoonista, se että ihmisellä saattoi olla useita ns. sivupersoonia, joilla saattoi olla varsinaisesta pääpersoonasta erilliset muistot ja puhetapakin. Nykyisessä psykologiassa puhuttaneen dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.

Elokuvan parasta antia on pääosanesittäjä Binoche, joka nostaa tähtivoimallaan ja suvereeneilla näyttelijäntaidoillaan keskinkertaisenkin materiaalin sujuvaksi katsottavaksi.

Ollakseen moraliteetti elokuva on huomattavan monimielinen, se ei suinkaan ota yksiselitteistä kantaa päähenkilönsä käytökseen, vaan varaa itselleen oikeuden olla mitä mieltä tahansa, kuten päähenkilönsäkin.

Aikuisten parisuhdemarkkinoilla on harkittava mitä toivoo, koska sen voi myös saada, ja sillä on aina seurauksensa.

Antti Selkokari