Peter Jacksonin elokuva näyttää ensimmäisen maailmansodan lapsisotilaat väreissä, kuin äsken nähtyinä

They Shall Not Grow Old -dokumenttielokuvan pääosassa ovat sotilaiden äänet, kirjaimellisesti, koska elokuva perustuu 1950- ja 1960-luvulla tehtyihin, silloin vielä voimissaan olleiden ensimmäisen maailmansodan brittisotilasveteraanien haastatteluihin.

Haastatteluista elokuvaan on otettu vain haastateltujen kertomukset kokemuksistaan, heitä ei koskaan nähdä kuvissa yksilöinä. Elokuvan kuvat ovat peräisin lontoolaisen Imperial War Museumin kokoelmista, joissa on tuntikausien edestä ensimmäisessä maailmansodassa kuvattua filmiä.

Ohjaaja Peter Jackson on tehnyt filminpätkille pieniä ihmeitä. Hän on restauroinut ja värittänyt ne sekä tehostanut niiden syvyysvaikutelmaa ja koonnut niistä yhtenäisen kertomuksen.

Alokkaista juoksuhautakelpoisiksi

Sodassa taistelleiden brittisotilaiden kertomukset alkavat kaikki kokemuksilla koulutusvaiheesta, kun eri puolilta Iso-Britanniaa ja sen siirtomaita kootuista nuorista miehistä piti kouluttaa sotilaallisesti tarkoituksenmukaisia yksiköitä.

Äkseerauksen jälkeen nutipäiksi ajellut sotilaat passitetaan Pohjois-Ranskan ja Belgian rintamille juoksuhautoihin. Hämmästyttävin ja samalla kauhisttavin asia on nähdä ja tajuta miten hirveän nuoria brittijoukoista nuorimmat olivat. 15–16-vuotiaina värväytyneet valehtelivat ikänsä ja heidät kelpuutettiin, kunhan lääkärintarkastuksen suorittaja oli komentanut heidät toviksi ulos ”viettämään syntymäpäivän tai pari”.

On siellä joukossa myös aikamoinen understatement. Kunbrittijoukot hyökkäsivät saksalaisjoukkojen kimppuun hirmuisen taistelun, mahdollisesti Verdunin yhteydessä kostamaan ystäviensä kuolemaa, yksi brittisotilas toteaa: ”Kyllä se meni vähän teurastukseksi.”

Menneet ihmiset tulevat lähelle

Elokuvan upein hetki on, kun ensimmäiset kymmenet minuutit mustavalkoisina nähdyt kuvat muuttuvat kuin varkain värillisiksi – aivan kuin joku nostaisi verhon silmien edestä. Yksi Jacksonin perusteista ratkaisulle oli, etteivät 1900-luvun tapahtumat ja ihmiset suinkaan olleet mustavalkoisia, vaikka ne siltä valokuvissa ja elokuvissa näyttävät.

Osana vanhojen elokuvien kunnostamista Jackson tahdisti niiden nykyaikaisesta poikkeavat kuvataajuudet ja -nopeudet sellaisiksi, ettei vanhoista mykkäelokuvista tuttua nykivää hyppelehtimistä enää näy. Tällä lailla Jackson tiettävästi halusi tehdä historiankirjoihin ja vanhoihin valo- ja elokuviin etääntyneistä sadan vuoden takaisista ihmisistä meille nykypäivän ihmisille helpommin ymmärrettäviä.

Muutamat kuvat ruumiskasoista pilkistävistä ihmisjäänteistä ja kuolioon joutuneista jaloista voivat koetella katsojan sietokykyä.

Ei nimiä, ei kontekstia

They Shall Not Grow Oldin näkökulma on korostetusti rivimiesten, tavallisten mosureiden. Upseereita ja päälliköitä ei kuulla, eikä edes historioitsijoita. Äänessä ovat rintamasotilaat.

On turhaa ilkkua elokuvaa rivimiehen sammakkoperspektiivin nostamisesta pääosaan.

Elokuva ei kontekstoi mitään nähdystä, ei nimeä kestonsa aikana ainuttakaan sotilaista tai upseereista eikä taisteluillakaan ole nimeä. Tapahtumia ei tuoda osaksi historiaa, ne vain esitetään osana kokijoidensa henkilökohtaista kokemusmaailmaa. Sillä on tietysti oma, inhimillinen arvonsa.

They Shall Not Grow Old näyttää meillä kavalkadin tuntemattomia sotilaita, joiden nimiä emme koskaan saa tietää.

Parhaiten elokuvasta jäävät mieleen kauheuksien lisäksi humoristiset pikku yksityiskohdat. Vesijäähdytteisen Vickers-konekiväärin kiehuvan kuumaksi lämmennyttä jäähdytysvettä käytettiin teevetenä, sillä teehetkistään britit eivät voineet luopua missään olosuhteissa.

Elokuvan katsominen tekee selväksi sen kuinka paljon ensimmäisessä maailmansodassa oli kyse sodan arkipäiväistämisestä ja teollistamisesta. Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen laajamittainen sota, jossa lanseerattiin konetuli-, kaasu- ja panssariaseet. Vaikka Richard Gatlingin kehittämiä sarjatuliaseita oli jo aiemmin käytetty muun muassa Yhdysvalloissa, vasta ensimmmäisen maailmansodan taistelut toivat konekiväärin käytön Eurooppaan.

Sota muuttui sotiessa

Henkiinjääneiden kertomuksia leimaa tietty lakonisuus: ”Olihan se kivaa, paitsi silloin kun se oli pelkästään kauheaa.”

Sotilaiden mukaan sota muuttui sotimisen aikana. Alkuvaiheissaan vuonna 1914 ensimmäinen maailmansota oli vielä lähempänä 1800-luvulla sodittuja jalka- ja ratsuväen sotia, mutta vuosina 1917–1918 mukaan tulivat kaasu- ja panssariaseet sekä liekinheittimet. Ne viimeistään riisuivat sodankäynniltä kaiken romanttisen hohdon, jos sitä koskaan oli ollutkaan.

Elokuvan nimi They Shall Not Grow Old tulee Lawrence Binyonin runosta For The Fallen. Siinä ylistetään sankarikuoleman kokeneiden jäämistä ikuisesti nuoriksi. Jacksonin elokuva on ainakin ikuistanut nämä eloonjääneet.

Antti Selkokari