En itke elokuvissa. En en en. Elokuva on selluloidia, sähköä, rasteria. Laskelmoitua, leikattua huijausta.

Peanut Butter Falcon saa itkemään. Se on vuosikymmenen, tulevan ja menneen aidoin, hulluin, riemastuttavin elokuva.

Peanut Butter Falcon on jännäri, road movie, rakkaustarina, kannanotto ihmisen erityisyyden puolesta.

Olkoon, että sillä on serkku Forrest Gumpissa ja toinen Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa, se on silti aito oma itsensä.

Se keikuttaa elokuvanäyttelemisen raameja ja standardeja ja juuri siellä, mistä on totuttu odottamaan silikonilla ja botoxilla täytettyjä kehoja ja valkaistuja hampaita.

Painiopettajakseen Zak (Zak Gottsagen) saa toisen karkulaisen Tylerin (Shia LaBeouf).

Pähkinävoikotka (nimi on uljaan painijakotkan itselleen antama) on amerikkalainen elokuva, jonka tähti on Down-mies Zak Gottsagen. Tämä nuori äijä on lahjakkuus, joka ei jää missään roolinsa käänteessä tuleen makaamaan.

Häneen kun ei osuta. Ei edes laivalla suistossa, jossa karkulaiset Tyler (Shia BeLoeuf) ja Zak piileskelevät ja ylittävät joen uimalla.

* *

Takana kun paahtaa pari punaniskaista ravunpyytäjää, joiden mertoja virkaheitto Tyler on mennyt ensin varastelemaan ja sitten pistämään tuleen.

Zak taas ei ole kenenkään. Nuori mies on viettänyt ikänsä vanhainkodissa, koska äiti hänet hylkäsi. Siellä ainoana viihdykkeenä on kahdeksankymppinen äijänrahjus ja vanhat videonauhat showpainija Salt Waterista.

Zak siis tahtoo painikouluun tullakseen parhaaksi. Nuorukaisella riittää kiitettävästi voimia siihen.

Ja Zak ottaa haulikon ja ampuu, jos on tarvetta.

* *

Peanut Butter Falcon kääntelee tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, rotuennakkoluuloista, ikäsyrjinnästä, vanhustenhoidosta, perheen tarkoituksesta ja vammaisuudesta aina uuden kulman, mitä pitemmälle huisin hieno tarina jyrää.

Kuka oikein on terve, vastuullinen, täyspäinen, kunnioitettava, oikeutettu elämään? Entä jos mokaa, miten sitten pitäisi elää?

Kaunis nainen (Dakota Johnson) herättää Tylerin (Shia LaBeouf) vaistot.

Entä jos on vammainen, saako unelmoida, karata, aiheuttaa harmia, etsintöjä, taistella oikeasti Goljatia vastaan?

Daavid-Zak voittaa lopulta, siksi tarina on jännäriluonteestaan huolimatta myös ihana satu. Jos mietit, mihin viet koko perheesi ja vieläpä mummoja vaareja ja erityislapsia ja poikkeusyksilöitä kuhisevan sukusi tulevana viikonloppuna, se on tämä leffa.

* *

Taidan soittaa ystävälleni Maijalle. Hänen down-teininsä Matti saa luvan kirjoittaa minulle tästä arvion.

Itse en pysty kuin tähän.

Zakin maailmaan yltää vain Zakin vertainen.

Anne Välinoro