Paul Thomas Andersonin genreiloittelu haastaa katsojan – arviossa One Battle After Another

Leonardo DiCaprio. Kuva: Warner Bros. Pictures

Bob (Leonardo DiCaprio), entinen vasemmistoradikaali, yrittää elää rauhallista arkea tyttärensä Willan (Chase Infiniti) kanssa. Nuoruuden villit seikkailut osana French 75 -aktivistiverkostoa ovat takana päin: päivät kuluvat aamutakissa pilventokkurassa televisiota katsellen.

Menneisyys ei kuitenkaan ole jättämässä Bobia rauhaan, kun vanha vihollinen Colonel Lockjaw (Sean Penn) muistuttaa olemassaolostaan. Willan yllättäen kadottua on entisen radikaalin aika palata toiminnan keskelle – jos vielä muistaisi vanhat salasanat.

Boogie Nightsista (1997) suureen tietoisuuteen (ja palkintopalleille) noussut ohjaaja Paul Thomas Anderson tunnetaan pitkistä kameraotoistaan, hieman häiriintyneistä roolihahmoistaan ja erinomaisesta kyvystään luoda tunneside katsojan ja elokuvan välille.

One Battle After Another on ohjaajan kallein teos ja lähimpänä perinteistä toimintaelokuvaa. Mistään perinteisestä diehardista ei kuitenkaan ole kyse. Genre hyppelee tragikomediasta poliittiseen satiiriin sata lasissa, mutta suhde isän ja tyttären välillä antaa teokselle sen punaisen langan, joka kannattelee koko elokuvaa.

DiCaprio tekee yhden viime vuosien vahvimmista rooleistaan. Hän tuo Bobiin Wolf of Wall Streetistä tuttua sekoilua, mutta samalla erityisesti Chase Ifinitin kanssa yhteisissä kohtauksissa ihailtavaa herkkyyttä. Sean Pennin Lockjaw toimii täydellisenä vastakohtana ollen yhtä aikaa uhkaava ja karikatyyrimäinen pahis – eiköhän tästä sivuosa-Oscar Pennille siunaannu. Uusi tulokas Chase Infiniti on selkeästi elokuvan parasta antia.

Chase Infiniti. Kuva: Warner Bros. Pictures

Perinteistä ”aivot narikkaan” -popcorn-actionia kaipaavalle katsojalle One Battle After Another saattaa olla pienoinen pettymys. Epälineaarinen tarina ja lukuisat eri hahmot tekevät katselukokemuksesta intensiivisen, mitä elokuvan lähes kolmituntinen pituus vielä korostaa. Välillä myös tuntuu, että elokuvan rakenne hajoaa sen hyppiessä eri teemojen, paikkojen ja hahmojen välillä.

Tästä huolimatta, ja kaikessa rönsyilevyydessäänkin, One Battle After Another todistaa, miksi Paul Thomas Andersonia pidetään yhtenä aikamme lahjakkaimmista elokuvaohjaajista.

Erityismaininta: elokuvan loppupuolella nähtävä, suoralla tiellä kuvattu takaa-ajokohtaus tulee jäämään elokuvahistoriaan.

Muru Vähänikkilä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua