Kuva: Stephanie Di Giusto
ELOKUVA | Stéphanie Di Giuston ohjaama elokuva perustuu löyhästi ranskalaisen kahvilanpitäjän Clementine Delait’n elämään.
”Elokuva ruotii ulkonäön merkitystä rakkauteen, perheeseen ja elämän mahdollisuuksiin.”
ARVOSTELU
Rosalie
- Ohjaus: Stéphanie Di Giusto
- Pääosissa: Nadia Tereszkiewicz, Anna Biolay, Benoit Magimel, Benjamin Biolay
- Ensi-ilta: 2.8.2024
Rosalie on historiallinen draama, jonka sisältöön ovat vaikuttaneet myös ohjaaja, käsikirjoittajat ja pääroolien näyttelijät, jotka yhteisissä tapaamisissa liittivät tarinaan myös omia tuntemuksiaan. Elokuva perustuu löyhästi ranskalaisen kahvilanpitäjän Clémentine Delait’n elämään. Psykiatri Edgar Bérillonin mukaan hän oli ”täydellinen esimerkki” parrakkaasta naisesta.
Vuonna 1870 Etelä-Ranskassa, Bretagnessa, elää Rosalie, jolla on salaisuus. Hänen vartaloonsa ja kasvoihinsa kasvaa karvaa. Rosalie ajaa partansa päivittäin ja peittää korkeilla kauluksilla loput.
Isänsä kanssa maatilalla asuva Rosalie haluaa perheen ja lapsia. Isän järjestämänä Rosalie nai baarinpitäjä Abelin, joka on pahoissa veloissa kylän rikkaimmalle miehelle, kartanonherralle ja kylän päällikölle, joka haluaisi ostaa Abelin baarin.
Rosalie ei sairaudestaan huolimatta ole menettänyt uskoaan muihin ihmisiin, vaikka pelkääkin vieraiden reaktioita.
Abel huomaa hääyönä Rosalien karvaisuuden ja hylkää vaimonsa läheisyyden. Hetken mietittyään Rosalie pyytää Abelia ymmärtämään ja esittää idean siitä, että hän antaisi partansa kasvaa. Hän voisi olla nähtävyys Abelin baarissa. Taustalla on myös ajatus siitä, voisiko Abel todella rakastaa häntä, parrakkaanakin.
Abelin velkojalle Rosalien paljastus ei ole mieleen. Kartanonherra yrittää saada kyläläiset kääntymään Rosalieta vastaan.
Rosalien tarina on osoitus siitä, että erilaisetkin ihmiset voidaan oppia hyväksymään, kun heidät nähdään kokonaisuutena.
Rosalieta näyttelee suomalais-ranskalainen Nadia Tereszkiewicz. Hänen äitinsä on suomalainen ja isä puolalainen, ja hän on asunut koko ikänsä Ranskassa. Tereszkiewicz näyttelee vaikean roolin uskottavasti ja vahvasti.
Benoît Magimel (Abel) tekee sisäänpäinkääntyneen, vahvan ja puhumattoman miehen roolin hyvin.
Elokuva ruotii ulkonäön merkitystä rakkauteen, perheeseen ja elämän mahdollisuuksiin. Tarina vihjaa, että kaikesta on mahdollista selvitä, jos kohtaa oikeaita ihmisiä, edes yhden joka rakastaa.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
Italialaisen naisen elämää sodan jälkeen hellan ja nyrkin välissä – arviossa Ainahan on huominen
ELOKUVA | Paola Cortellesin esikoisohjaus oli Italian vuoden 2023 katsotuin elokuva. Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa Roomassa.
Vaimo jättää miehensä menemällä katkaisuhoitoon – arviossa Isäni Goodrich
ELOKUVA | Hallie Meyers-Shyerin elokuvassa perhe on paras ja pahin. Michael Keaton esittää yksin jäävää isää, jolla on niin aikuisia kuin pieniäkin lapsia kahdesta avioliitosta.