Pappi, joka uskalsi uhmata natsidiktatuuria sen voiman päivinä – arviossa ensi-iltaelokuva Bonhoeffer

Dietrich Bonhoeffer (Jonas Dassler, selin) käy pahaa vastaan Kuva: Crow’s Nest Production

Dietrich Bonhoeffer jos joku ansaitsee tulla muistetuksi tyrannian vastaisen taistelun marttyyrinä. Hän oli teologi ja toisinajattelija aikana, jolloin se oli mahdollisimman vaikeaa.

Elokuva Bonhoeffer: Pastor. Spy. Assassin. (2024) esittää päähenkilönsä keskeisenä henkilönä salaliitossa Adolf Hitlerin murhaamiseksi keskellä toista maailmansotaa. Todellisuus ei ollut ihan näin jännittävä, mutta päähenkilö on tarpeeksi kiinnostava käydäkseen yli kaksituntisen elokuvan aiheeksi.

* *

Elokuva alkaa ensimmäisen maailmansodan syttymisen vuodesta 1914, jolloin Dietrich on piilosilla ihailemansa Walter-isoveljen kanssa. Dietrich uskoo taikoihin, joilla tulla näkymättömäksi. Tämä prologi on elokuvassa vain, jotta ymmärtäisimme sen kertovan jonkin syvällisen totuuden Dietrichin luonteesta, kuten että hän säilytti lapsenuskonsa.

Selittämättömästi elokuva loikkaa 30 vuoden päähän toisen maailmansodan vuosiin, joina täysikasvuista Dietrich Bonhoefferia (Jonas Dassler) kuljetetaan tuntemattomaan määränpäähän. Hänet teljetään selliin saamaan muistumia lapsuudestaan, nuoruudestaan ja kasvuvuosistaan intomieliseksi papiksi.

* *

Juuri kun luulee elokuvaa kerrottavan johdonmukaisena takaumana se loikkaakin johonkin muualle. Elokuvassa vilahtaa kirjoitus keskitysleirin seinällä: ”Kaikki on sadan vuoden kuluttua toisin”.

Ja taas aikahyppy 1930-luvun New Yorkiin, missä Bonhoeffer opiskelee teologiaa ja tutustuu opiskelukaverinsa Frankin kanssa Harlemin gospel-musiikin rytmittämiin jumalanpalveluksiin sekä jazz-luoliin.

Tuleepa saksalaisteologi temmatuksi esiintymislavalle Louis Armstrongin bändiin pianoa kilkuttelemaan ja saamaan siitä suosionosoituksia. Se on kaikki toiveajattelua ja osa elokuvan tekijöiden tapaa rakentaa päähenkilöstään elämää suurempaa legendaa.

* *

Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen teologi, joka monien vuosien ajan oman henkensä uhallakin toimi kotimaassaan aktiivisesti natsismia ja Adolf Hitleriä vastaan, eikä monista tilaisuuksista huolimatta suostunut pakenemaan natsi-Saksasta, koska uskoi, että hänen täytyy pysyä isänmaassaan omien kansalaistensa rinnalla heidän vaikeimpina aikoinaan ja puhua kristillisten, eettisten arvojen ja rakkauden puolesta natsien murhaavaa järjestelmää vastaan.

Bonhoeffer sai maksaa vakaumuksestaan odotettavissa olevan hinnan huhtikuussa 1945 vain viikkoja ennen Saksan antautumista.

Pappiskollegat ja ystävykset Dietrich Bonhoeffer (Jonas Dassler) ja Martin Niemöller (August Diehl) katsomassa ja kuuntelemassa tarkkaan kun natsit valtaavat saksalaisen kristillisyyden. Kuva: Crow’s Nest Productions

* *

Elokuva nostaa kiinnostavasti esiin natsismin suhteen uskontoon ja etenkin kristinuskoon hyvinkin kielteisenä. Natsien kiihko puhdistaa Saksa kaikesta, mitä he pitivät juutalaisuuden vaikutuksena, ulottui kirkkoonkin.

Voimaa, miehekkyyttä ja germaanista sankarillisuutta korostanut natsismi halusi raastaa maahan kaiken juutalaisuudeksi mielletyn heikkouden, kuten armon ja anteeksiannon. Niiden tilalle natsismi nosti vahvemman oikeuden ja halveksi kristillistä lähimmäisenrakkautta.

Kolmas valtakunta nojasi näyttävästi uuspakanallisiin symboleihin ja riitteihin. Puhdasta arjalaisuutta korostanut verimystiikka johti puhumiseen Jeesuksesta puhtaana arjalaisena.

* *

Elokuva ei tuo selvästi esiin, miten Hitler korvautti Lutherin raamatunkäännöksen uudella ”Saksan raamatulla”, jossa kymmentä käskyä on muutettu ja kaksi käskyä lisätty. ”Pidä veri ja kunniasi puhtaana”, kuului yksi uusista käskyistä.

Natseille yhdestoista käsky oli: ”Kunnioita Johtajaasi ja mestariasi.” Mitä tällaiset raamatunväärennökset tekivät saksalaisten ymmärrykselle kristinuskosta, sitä elokuva ei kerro.

Bonhoeffer: Pastor. Spy. Assassin -nimellä levitettävä elokuva lienee saanut ainakin jonkin verran vaikutteita Eric Metaxasin kirjoittamasta elämäkertateoksesta Bonhoeffer: pastori, marttyyri, näkijä, vakooja (Päivä, 2013).

Bonhoefferin perheessä ollaan läheisiä, minkä todistavat sisarukset Paula (Lisa Hofer) ja Dietrich (Jonas Dassler) hiljaisena hetkenä elokuvassa Bonhoeffer. Kuva: Crow’s Nest Production

* *

Epäilemättä elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajalla Todd Komarnickillä on ollut hyviä tarkoituksia, mutta hänen tyylinsä panna elokuvan enimmäkseen päähenkilön elämäntarinasta koostuva juoni säntäilemään sinne tänne tekee kokonaisudesta käsittämättömän.

Tosielämän tapahtumien aikajärjestystä viskellään täysin mielivaltaisesti. Elokuva puhuu papiston lähettämisestä toiseen maailmansotaan itärintamalle (1941–1945) välittömästi vuoden 1938 Kristalliyön jälkeen. Ärsyttävää, ja vastaavaa tapahtuu elokuvan mittaan koko ajan.

* *

Elokuva on osittain Angel Studios -yhtiön tuottama. Alun perin mormonien perustama yhtiö tuottaa uskonnollista sisältöä elokuviin ja tv-ohjelmiin. Yhtiön isoin hitti on ollut Sound of Freedom (2023), MAGA-piireissä suosituksi tullut lapsikauppaa sivunnut trilleri.

Elokuva jättää huomiotta Bonhoefferin kirjallisen tuotannon, jonka laajuus on sitäkin tyrmäävämpää, kun tajuaa, miten lyhyessä ajassa ja millaisissa vankeuden oloissa se syntyi. Elokuvan vahvimmaksi ansioksi jää, että se ylipäätään kiinnittää huomion päähenkilöönsä, merkittävään ihmiseen, josta varmaankin olisi tullut luterilaisten pyhimys, jos luterilaisessa kirkossa ylipäätään harrastettaisiin kanonisointia.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua