Nuori tyttö kasvaa naiseksi Kuninkaan hovissa – arviossa Sofia Coppolan Priscilla

14.02.2024
Domino

Cailee Spaeny on Priscilla. Kuva: A24 Distribution, LLC.

ELOKUVA | Sofia Coppolan uskottavasti kerrottu muotokuva kertoo 14-vuotiaan Priscilla Beaulieun ja Elvis Presleyn tapaamisesta ja parisuhteesta.

”Coppolan ohjauksessa lopputulos ei jää koskaan laimeaksi, tarinat elävät ja lähikuvat ihmisten kasvoista jäävät verkkokalvoille.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Priscilla

  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola
  • Käsikirjoitus: Priscilla Presley & Sandra Harmon
  • Ensi-ilta: 14.2.2024

Elämäkertaelokuvien vaikeus ja helppous kulkevat käsi kädessä. Kertoja, kirjoittaja, saa julki oman näkemyksensä tapahtumista. Se toinen, varsinkin jos on kuollut, ei saa.

Elvis Presley oli maailman kuuluisin laulaja 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen musiikkinsa ja esiintymisensä vei populaarikulttuuria uusille urille ja teki Elviksestä esikuvan ja unelmien kohteen monille tuon ajan nuorille.

Vuonna 1959 Elvis oli Saksassa armeijassa. Hänen armeija-aikansa sujuu enimmäkseen kavereiden kanssa juhliessa ja pelatessa. Eräänä päivänä yksi Elviksen kavereista kohtaa nuoren tytön pirtelöbaarissa ja kysyy tyttöä vaimonsa kanssa maailmankuulun Elviksen juhliin.

Tyttö on 14-vuotias Priscilla Beaulieu. Priscillan vanhemmat eivät tykkää ajatuksesta, mutta lopulta suostuvat. Juhlissa Elvis bongaa Priscillan heti. Muutamien kieltojen jälkeen he alkavat luvan kanssa viettää aikaa yhdessä.

Armeija-ajan loputtua Elvis palaa kotiinsa Gracelandiin. Jonkin ajan kuluttua Priscilla saa sinne kutsun. Isä antaa luvan sillä ehdolla, että Priscilla suorittaa koulunsa loppuun.

Graceland on Elviksen ja hänen aikuisten kavereidensa leikkipaikka. Vain makuuhuone on yksityistä aluetta. Muuten tärkeimpiä seuralaisia Elvikselle ovat ”pojat”, isä, isoäiti ja perheen kokki. Viimeksi mainituista tulee tärkeiksi myös Priscillalle. Eversti Tom Parkeria, Elviksen manageria, kuullaan tarinassa vain käskevissä puhelinkeskusteluissa.

dsc 0102 6 v2 credit a24 distribution llc

Jacob Elordi on Elvis. Kuva: A24 Distribution, LLC

Varsinainen parisuhde etenee alusta alkaen täysin Elviksen käskyjen mukaan. Alku on käsittämätöntä sekoilua, jossa Priscilla on nukke, jolla leikitään vain jos on aikaa. Elvis odotuttaa itseään ja tekee tytöstä hänelle sopivan niin ulkoisesti kuin luonteeltaan. Erikoista, jopa tuohon aikaan.

Elviksen lääkärit huolehtivat hänen lääkityksestään. Pillereitä on joka lähtöön, enimmäkseen nukkumiseen ja viihtymiseen. Elviksen avustuksella Priscilla kokeilee samoja pillereitä ja nukkuu ensimmäisellä kerralla kaksi vuorokautta.

Toiset naiset Elvis myöntää Priscillalle ja samalla kieltää Priscillaa olemasta ”vaikea ja vaativa”.

Domino

Kuva: A24 Distribution, LLC

Priscilla-elokuvasta jää surullinen mieli. Enimmäkseen ahdistuneissa ja surullisissa tunnelmissa etenevä nuoren naisen kasvutarina on uskottava ja visuaalisesti vaikuttava.

Näyttelijät Cailee Spaeny (Priscilla) ja Jacob Elordi (Elvis) ovat hyvä pari. Spaeny, tuttu tv-sarjasta Mare of Easttown (2021), on herkkäkasvoinen. Hänen itkunsa repeää vain kerran ja kertoo silloin kaiken. Rakastuneen Priscillan kautta alamme ymmärtää kuinka tilanteet syntyivät ja millaisiin ongelmiin niissä päädyttiin. Hänen yksinäisyytensä on karua ja pakahduttavaa. Kasvunsa kautta hän pääsee välillä käsiksi omaan elämäänsä.

Jacob Elordi, tuttu tv-sarjasta Euphoria (2019), näyttelee vivahteikkasti ikuisesti keskenkasvuista Elvistä, joka on päällekäyvä, kova, itsekäs ja kaikentietävä. Pelejä hän ei koskaan hävinnyt, siitä piti poikajoukko huolta. Elvis kuvataan myös perinteisenä poikaystävänä, jolle morsian on koskematon häihin saakka.

Kokonaisuutena elokuva on näiden kahden nuoren näyttelijän ja ohjaaja-käsikirjoittaja Sofia Coppolan taitavien ja puhuttelevien kohtausten ansiosta komeaa katsottavaa. Coppolan ohjauksessa lopputulos ei jää koskaan laimeaksi, tarinat elävät ja lähikuvat ihmisten kasvoista jäävät verkkokalvoille. Hänen tapansa on tehdä kuvauspaikoista ja ympäristöistä osa tarinaa. Oscar-palkittu Lost in Translation (2003) lienee tästä tunnetuin esimerkki.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua