Myrskyluodon Maija. Kuva: Antti Rastivo / Solar Films
ELOKUVA | Tiina Lymin ohjaama ja käsikirjoittama draama on visuaalisesti todella komeaa katsottavaa, maisemat, eläimet ja meri kertovat omia tarinoitaan.
”Tekniikka on samalla tasolla taiteellisen tuotannon kanssa.”
ARVOSTELU
Myrskyluodon Maija
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Tiina Lymi
- Pääosissa: Amanda Jansson, Linus Troedsson, Amanda Kilpeläinen Arvidsson, Tobias Zilliacus, Jonna Järnefelt, Desmond Eastwood, Tony Doyle
- Ensi-ilta: 19.1.2024
Anni Blomqvistin Stormkärs Maja -kirjoista (1968–1973) tehdyn tv-sarjan Myrskyluodon Maija ohjasi Åke Lindman vuonna 1976.
Uuden elokuvaversion ohjannut Tiina Lymi on tehnyt aiemmin elokuvia, jotka ovat olleen ihan kelpo katsottavaa silloinkin, kun käsikirjoitus ei ollut erityinen. Hyviin teksteihin ja ohjauksiin kuuluu televisio-sarja Sisäilmaa, joka on hulluinta ja parasta tarjontaa televisiossa aikoihin.
Lymin käsikirjoittama ja ohjaama Myrskyluodon Maija on elokuvataidetta, jossa kaikki on selvästi tehty suurella sydämellä. Yhteistä Lindmanin tv-sarjan kanssa on oikeastaan vain elokuvan loppumusiikki, Lasse Mårtensonin säveltämä teema, joka kuullaan Lahden Sinfonian soittamana.
Myrskyluodon Maijassa puhutaan enimmäkseen ruotsia ja hetken aikaa englantia, suomi kuuluu vain torimyyjien suusta. Eletään Ahvenanmaalla Tsaarin hallitessa Suomea ja siten myös Ahvenanmaata.
Myrskyluodolle muuttaa kalastaja Janne ja tämän kanssa, vasten tahtoaan, nuori Maija. Alun kauhun jälkeen alkaa elämä, josta ei puutu haasteita tai vastoinkäymisiä.
Maija eli lapsuutensa uskonnon ja taikauskon maailmassa. Ankarissa oloissa Maija oppii nopeasti hoitamaan kodin ja perheen asioita Jannen kanssa. Jannella ei ole tarvetta alistaa Maijaa tahtoonsa. Rakkaus Janneenkin syntyy, vaikka Maija oli ihastunut toiseen poikaan.
Syttyy Krimin sota ja Janne pakenee mantereelle Suomeen. Maija yrittää ja onnistuu olemisessaan englantilaisten sotilaiden muuttaessa saarelle. Valloittajat yrittävät saada Maijan piiakseen, mutta väsyttyään hän saa sotilaat karjahtelemalla avukseen. Jannen palatessa kaikki on taas entisellään. Tosin suuret tragediat ovat vielä edessäpäin.
Maijan roolissa on ruotsalainen näyttelijä Amanda Jansson, joka on rooliin kaikin puolin täydellinen, vahva, herkkä ja hauskakin. Hän on elokuvan sielu, jonka matkassa katsoja kohtaa 1800-luvun Ahvenanmaan historiaan ja yksityisen naisen elämään kuuluvat ja muuttuvat tapahtumat.
Jannenkin roolissa on ruotsalainen näyttelijä, Linus Troedsson. Hänen vahvuutensa näkyy Maijan rinnalla olevana humaanina ymmärtäjänä. Tobias Zilliacus on se peräseinä, joka Maijan isän roolissa muuttaa tragediat parempaan ja antaa Maijan päättää elämisestään Jannen kuoleman jälkeen.
Elokuva on visuaalisesti todella komeaa katsottavaa, maisemat, eläimet ja meri kertovat omia tarinoitaan. Tekniikka on samalla tasolla taiteellisen tuotannon kanssa. Rauno Ronkaisen kuvat ovat kerronnallisesti upeita, Auli Turtiaisen puvustus on aitoa ja Lauri Porran musiikki sopii kuvien taustalle. Kirka Sainion äänisuunnittelu antaa kuvien näkymiin yksityiskohtia.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.