Keanu Reeves on palkkamurhaaja John Wick. Kuva: Murray Close / Lionsgate
ELOKUVA | Supersankarimaisen ketterästi luoteja väistelevästä palkkatappaja John Wickistä kertovien elokuvien sarja näyttäisi päättyvän, mutta eihän sitä tiedä.
”Tulitaistelut klubilla, jossa huvikansa joraa eri tasoille terassoiduilla tanssilattioilla, tuovat väistämättä mieleen musikaalien tanssikohtaukset.”
ARVOSTELU
John Wick Chapter 4
- Ohjaus: Chad Stahelski
- Kuvaus: Dan Laustsen
- Pääosissa: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Lance Reddick, Ian McShane
- Ensi-ilta: 22.3.2023
Ensimmäinen John Wick -elokuva (2014) oli sikäli mainiota katsottavaa, että väkivaltainen kostotarina oli tehty tiiviiksi, ilkeäksi pikku pakkaukseksi, jolla oli kestoa Hollywoodin klassisen studiokauden elokuvan eli noin puolitoistatuntisen ihannemitan verran.
Mutta nyt, kaksi jatko-osaa ja yhdeksän vuotta myöhemmin, kun elokuvantekijät, viihdeteollisuus ja fanit tahtovat eeppisiin mittoihin laajennetun toimintaelokuvan, sille tulee kestoakin liki kolme tuntia.
Keston venytyksellä on saatu enemmän kaikkea. Enemmän väkivaltaa ja enemmän ruumiita. Elokuva todistaa sen, että määrä ei muutu laaduksi.
* *
Tarjolla on siis väkivaltaa viihteenä. Koska väkivalta elokuvan yksinomaisena sisältönä käy tylsäksi, on tälle elokuvalle kehitelty juonikin: kansainvälisten ammattitappajien järjestön The High Tablen hallinnoima Continental-hotelliketju on saanut uuden johtajan, elähtäneen ja etuoikeutetun markiisi de Gramontin (Bill Skarsgård), joka edustaa eurooppalaisuutta ja armottomuutta, jonka mukaan amerikkalaisten rakastamat uudet mahdollisuudet ovat luusereitten turva.
Markiisi tahtoo siivota Keanu Reevesin esittämän palkkatappaja John Wickin pois tuottamasta Continentaleille mainehaittaa. John Wick Chapter 4 seuraa monin tavoin James Bond -elokuvia, myös siten, että maailmaa kierretään New Yorkista Osakaan, Berliiniin, Pariisiin ja taas Yhdysvaltoihin.
* *
Leffan pisimpiä jaksoja ovat taistelukohtaukset Berliinissä, missä tapetaan klubimusiikin tahtiin rytmitetysti. Tulitaistelut klubilla, jossa huvikansa joraa eri tasoille terassoiduilla tanssilattioilla, tuovat väistämättä mieleen musikaalien tanssikohtaukset. Muutenkin koko elokuva muistuttaa kaavamaisuudessaan musikaalia.
Viedessään päähenkilönsä rökittämään häntä jahtaavien roistojen pataljoonan taipaleella kohti Pariisin Sacré Coeur -kirkolle sovittua yhteenottoa, elokuva tekee käytännössä saman taistelukohtausten sarjan kahdesti, millä elokuvan kokonaiskestoa saadaan venytettyä.
John Wickin univormuun kuuluu musta puku, parta ja surumielinen ilme. Kuva: Murray Close / Lionsgate
* *
Päähenkilön viimeisiin sanoihin kuuluu se, jonka kuvitusta koko elokuvasarja on ollut: ”Seuraukset.”
Jos mistään haluaa pahastua, niin siitä ehkä, että miksi toimintaelokuvien tekijöiden tuntuu olevan pakko käydä pilaamassa upeita, kauniita kaupunkeja tympeillä väkivaltakohtauksilla.
John Wick Chapter 4 on tasalaatuista tavaraa, niin osana sarjaa kuin yksittäisenä leffanakin. Elokuvaa leimaa päähenkilölleen tyypillinen väsymys, mikä kertoo tietyn tien tulleen kuljetuksi loppuun.
Ylipitkä leffa ainakin on. 2 tuntia 49 minuuttia on kesto, josta saisi kätevästi neljäosaisen minisarjan televisioon, mutta surumarssin nopeudella raahustava leffa kuuluu elokuvasarjan ikävystyttävimpiin.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Luukku 24: Mättäpölö, persoonallinen ja pirteä kaveri
JOULUKALENTERI | Matti Kuusela ja valokuvaaja Onni Rantanen ovat esitelleet viime viikkoina Kulttuuritoimituksen lukijoille 24 siipiveikkoa ja sirkuttajaa. Hyvää joulua!
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
