Klaania kokoontuneena vanhuksen hautajaisiin. Kuva: Why Not Productions
ELOKUVA | Ihmisen perintö voi olla muutakin kuin materiaa. Ja juuri siitä aineettomasta, mitä perintö voi olla, ranskalaiselokuva haroo otetta.
”Perintö istuu saumattomasti eurooppalaisten perhedraamojen perinteeseen, missä kuolema paljastaa ihmisten luonteet.”
ARVOSTELU
Perintö
- Ohjaus: Maïwenn
- Käsikirjoitus: Maïwenn ja Mathieu Demy
- Rooleissa mm.: Maïwenn, Omar Marwan, Dylan Robert, Fanny Ardant, Louis Garrel
- Ensi-ilta: 19.11.2021
Emirin perhe sekoilee, kun he eivät tahtoisi antaa vaaria vietäväksi pois kuolinvuoteeltaan. Laitos tahtoisi huoneen vapaaksi seuraavan asukin käyttöön. Ruumis on tuskin kylmennyt, ja omaiset jo kinastelevat siitä, mitä mieltä kuollut oikeastaan oli asioista. Kukin omainen ilmoittautuu vuorollaan vaarivainajan näkemysten autenttisimmaksi tulkitsijaksi, mikä sopii näin häiriintyneelle perheelle, jossa kaikki paitsi vainaja mekastavat omaa tärkeyttään.
Maïwenn ja Louis Garrel Seinen rantamilla Kuva: Why Not Productions
* *
Hillitön tragikomedia alkaa vaiheessa, jolloin hautaustoimistossa valitaan arkkua ja sen pehmikkeitä. Silloin alkavat tykit paukkua ja vuosia piilotellut myrkkynuolet viuhua.
Perintö istuu saumattomasti eurooppalaisten perhedraamojen perinteeseen, jossa kuolema paljastaa ihmisten luonteet. Se näkyy kohtauksessa, jossa Fanny Ardantin esittämä Caroline noin vain hyökkää dominoimaan hautajaisia viskaamalla eräänkin muistopuheen pitäjän sivuun, koska uskoo oman puheensa, omien näkemystensä, olevan tärkein totuus.
* *
Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Maïwennin esittämä Neige etsii algerialaiseksi uskomaansa perintöään geenitestien avulla. Totuuden sulattelu johtaa hänet hankkimaan Algerian kansalaisuuden ja hankkiutumaan Välimeren toiselle laidalle syleilemään todeksi uskomaansa perintöä. Se mitä hän uskoo realismiksi, onkin pohjimmiltaan hyvin romanttista.
Elokuvaa voi ajatella ranskalais-algerialais-vietnamilaisen ohjaaja-kirjoittaja-päätähti Maïwennin autofiktiivisenä teoksena, koska niin selvästi hän siinä prosessoi omia eri suuntiin harottavia juuriaan. Siinä vaiheessa, kun elokuva ikään kuin unohtaa muun perheen ja alkaa keskittyä Maïwennin esittämän Neigen hahmoon, se menettää kiinnostavuuttaan, koska hahmo ei tällaisenaan yksin riitä kantamaan elokuvaa.
Silloin kun Emir-vaari (Omar Marwan) vielä eli, tyttäret tekivät hänestä kirjan kertomaan muille kuka hän oli. Kuva: Why Not Productions
* *
Liian monet kuvat Neigestä kyyhöttämässä sikiöasennossa Algeriasta kertovien kirjapinojen keskellä tuntuvat jo enemmän narsismilta kuin vilpittömältä itsereflektiolta. Neigen kolme lastakin jäävät hänen oman henkilökohtaisen kasvunsa melodraaman alle.
Siitä huolimatta Perintö nostaa esiin sen, miten tärkeä on ihmisen suhde omaan asemaansa suvun historiassa. Perinnössä näkyy Maïwennin tapa tehdä rosoista ja karheaa elokuvaa aina täysillä. Kaikki on ehdotonta. Sävyille ei jää tilaa.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Charles Dickensin klassisesta joulusadusta on jälleen tehty uusi versio – arviossa Ebenezer: Saiturin joulu
ELOKUVA | Ti West on ohjannut aikuisille tarkoitetun joulusadun ahneuden ja itsekkyyden seurauksista. Johnny Depp onnistuu Ebenezer Scroogen roolissa.
Dokumentti käsittelee Purraa ja perussuomalaisia silkkihansikkain – arviossa Minä ja Riikka Purra
ELOKUVA | Liisa Akimofin juuri ensi-iltansa saanut dokumentti Minä ja Riikka Purra on perussuomalaisille ilmainen vaalimainos.
Hanna Bergholm tekee naiseuden tabuista näkyvää ja käsinkosketeltavaa kauhua – arviossa Yön lapsi
ELOKUVA | Seidi Haarlan tähdittämä ensi-iltaelokuva vie äitiyden pelot painajaismaisiin mittoihin. Mystinen ilmapiiri imaisee mukanaan.
Agentteja Santiagossa ja Pääsiäissaarilla vuonna 1973 – arviossa ensi-iltaelokuva Wild Horse Nine
ELOKUVA | Martin McDonaghin Wild Horse Nine on musta komedia ja poliittinen satiiri amerikkalaisten agenttien toimista Chilesssä Salvador Allenden hallinnon aikana.