Markku Pölönen teki Veikko Huovisen Hamstereista hyvän tuulen elokuvan varustautuvalle NATO-Suomelle

Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen / MRP Matila Röhr Productions

Tapahtuupa niinä sodanjälkeisinä päivinä, kun Suomen valuuttana on vielä arvossaan alentumaton markka, että lievästi masentunut kirjanpitäjä Rurik (Jaakko Ohtonen) veikkausvoiton saatuaan muuttaa perheineen maalle vanhaan huvilaan keskelle ei mitään.

Naapurinaan heillä on piirtäjän ja kuvittajan tilapäistöillä itseään työllistävä, Hamsteriksi kutsuttu mies (Peter Franzén), joka ilmeiseksi harrastuksekseen yllyttää uusia naapureitaan varautumaan uhkaavaan hirmuiseen talveen. Kouluja Hamsteri on käynyt sen verran, että vähimmäismäärä yleissivistystä on ja hiukan yllättävääkin kielitaitoa, tosin on hänellä myös kova tarve esiintyä kaikkien alojen asiantuntijana.

Hamsteri löytää naapurin perheenpäästä Rurikista sukulaissielun, joka on valmis paneutumaan kaikilla voimillaan viikkokausien aamusta iltaan kestävään marjanpoimintaan, säilöntään, hilloamiseen, mehustukseen, varastojen rakenteluun, talvivaatteiden hankintaan ja muuhun sellaiseen.

Kun kovin hiljaisella maaseudulla ei kummempaakaan tekemistä tunnu olevan, niin Rurikin vaimo Tellu (Vilma Kinnunen) ja lapset Raisa (Emilia Mattila), Niku (Edvin Kaari) ja Naku (Eero Kiuru) tulevat mukaan touhuamiseen.

Hamsterit saattaa saada katsojansa ällistelemään, että miten siitä, mikä vielä vähän aikaa sitten oli normaalia suomalaista talveen varautumista ja elämään kuuluvaa kansalaistaitoa, on tullut erikseen opeteltavaa reipasta harrastusta ja Strömsön kaltaisten tv-ohjelmien markkinoimaa söpöä puuhastelua.

Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Markku Pölönen maalailee kuvaansa sodanjälkeisestä suomalaisesta maaseudusta ikuisena onnen maana niin paksulla maalilla, että sen on pakko olla joko pilantekoa tai tietoinen valinta.

Hamsterista saamme tietää hänen olevan alun perin kaupunkilainen, joka on asettunut maalle. Tyhjäntoimittajaksikin paikallinen sekatavarakaupan myyjä häntä nimittelee. Hamsteri asettuu siihen kotimaisen kirjallisuuden maalaisoriginellien pitkään jatkumoon, jossa ennen häntä ovat oleskelleet Tuntemattoman sotilaan sotamies Honkajoki ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen.

Huovisen ja Pölösen Hamsteri ei sentään keksi ikiliikkujaa, vaan yllyttää kaupunkilaisnaapureitaan varautumaan ”hirmuiseen talveen”, jolloin sylkiklimppi jäätyy matkalla suusta lumihankeen.

Jaakko Ohtosen ja Vilma Kinnusen esittämä pariskunta kuuntelee Hamsterin (Peter Franzén) tarinointia talvien hirmuisuudesta. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen / MRP Matila Röhr Productions

Hamsteri saa lietsottua naapurinsa sellaiseen talvivarastojen haalimisvimmaan, että paunat, tuumat, korttelit, naulat ja bushelit silmissä vilisevät.

Hamsteri on outo hybridihahmo, jossa on rutkasti yksin oleskelevan korpieläjän omalaatuista lemmikkihiirelle yksinpuheluiden pitämistä ja intomielistä ranskalaisen kulttuurin ihailua, mutta myös ihminen, jolla on ylenpalttisesti aikaa ja mielikuvitusta. Hänen paasauksensa säilykkeiden ihanuudesta, kuinka niihin on säilötty hedelmien tai marjojen kasvuolosuhteiden auringonpaiste ja kesätuulet, kuulostaa epäilyttävän paljon mainostoimistokieleltä.

Elokuvassa voi nähdä enemmänkin kuin onnekkaasti juuri tähän NATO-henkiseen aikaan osuneen muistutuksen varautumisen ja varustautumisen tarpeellisuudesta. Voi ajatella, että Hamsterissa on salaovelaa maalaisukkoa, joka huviksensa katsoo, mihin kaikkeen saa kaupunkilaisen houkuteltua. Mutta toisaalta Hamsteri on myös myötätuntoinen ihminen, joka ymmärtää, miten Rurik tarvitsee jonkin harrastuksen selvitäkseen alakulostaan.

Tampereen liepeiltä kuvauspaikaksi löydetty puuhuvila käy ympäristöineen uskottavasti sodanjälkeisestä maaseudusta.

* *

”Toiveikas talvimieli” on se iskulause, jolla Hamsteri myy varustautumisen Rurikille ja tämän perheelle. Elokuvaa vinouttaa sen pääosan esittäjän, Peter Franzénin ylenmääräinen huhkiminen roolissaan. Hän on ylivoimaisessa osassa elokuvan kuvia ja äänessäkin melkein koko ajan.

Franzén on hyvä ja taitava näyttelijä, mutta liika on liikaa. Kun Hamsterit on Peter Franzénin soolo, se jättää toiset näyttelijät pelkiksi kulisseiksi.

Elokuvassa toisteltu iskulause toiveikkaasta talvimielestä vie ajatukset jonkin sortin moraaliseen varustautumiseen, henkiseen ryhdistäytymiseen koettelemusten varalta. Hetken huviksi Hamsterit voi käydä, muttei enemmäksi.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua