Maja lapsuuden reunalla on temppeli, jota saa vielä hetken somistaa aikuisuuden kivettymistä vastaan

Joséphine Sanz ja Gabrielle Sanz. Kuva: Lilies Films

Elokuva kahdesta kahdeksanvuotiaasta tytöstä jossakin Ranskan Keravalla, kuolleen isoäidin tyyppitalossa ja sen samanlaisessa naapurissa – voiko näihin lokaatioihin sijoittuva elokuva olla kiinnostava?

Kuvalliseen runsauteen ja suurkaupungin välkkeeseen tottunut keskieurooppalaisen elokuvan katsoja joutuu hieraisemaan parikin kertaa silmiään Céline Sciamman uuden elokuvan edessä.

Nuoren naisen muotokuvassa (2019; lue Riikka Oksasen arvio täältä) oli sentään estetiikkaa, tässä tarkastelun kohteena ovat sinänsä viehättävät pikkutytöt alakulon maisemissa.

He elävät pari päivää tiivistä ystävyyttä, sattumalta saatua, ja kokevat aikamatkan, jossa sukeltavat äitiensä lapsuuteen.

Nelly (Joséphine Sanz) on juuri menettänyt isoäitinsä. Äiti Marion on surullinen eikä jaksa olla loppuun saakka mukana mummon talontyhjennyksessä.

Nelly jää isänsä kanssa setvimään tavaraa, jota ei nyt mitenkään haitaksi asti ole, enemmän kirjapinoja, joiden kanssa on aikaa pohdiskella.

Nelly kipaiseekin lähimetsään löytääkseen paikan, jossa äidin lapsuudenmaja sijaitsee.

Siellä on toinen tyttö, samanikäinen, jonka kanssa majanrakennus sujuu luonnostaan.

Isää esittää Stéphane Varupenne. Kuva: Lilies Films

* *

Marioniksi (Gabrielle Sanz) esittäytyvä tyttö asuu äitinsä kanssa aivan samanlaisessa talossa kuin Nellyn isoäiti.

Perheiden kohtalot alkavat muutenkin kummasti muistuttaa toisiaan.

Marionilla on vaiva, joka aikuistuessa saattaisi vaikuttaa liikuntakykyyn. Hänen äidillään on sellainen myös, mutta nyt Marion on pääsemässä leikkaukseen parin päivän päästä.

Nellyn äidillä on pienenä ollut myös jalkavaiva, joka on hoidettu leikkauksella.

Nelly tuntee kohdanneensa Marion-tytössä äitinsä.

Tyttöjen fantasiamaailma loihtii paikalle elokuvien ja teatterin hahmoja vuosien takaa. He eläytyvät ja esittävät rooliasuissa romanttisia kohtauksia.

Lapsuuden kyky elää monessa ajassa yhtä aikaa, hetkeen tarttuminen, kuvittelun voima ja vanhempien rakkauden merkitys kriiseissä nousevat hitaasti etenevän, mutta tunteista rikkaan tarinan suureksi sanomaksi.

Kuva: Lilies Films

* *

Maja lapsuuden reunalla on temppeli, jota saa vielä hetken somistaa aikuisuuden kivettymistä vastaan.

Samastun vahvasti tyttöjen maailmaan tyttöperheessä eläneenä. Noin mekin näyttelimme, noin jäljittelimme aikuisten elämää. Niin, hetkeä ennen murrosikää, viattomassa latenssivaiheessa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua