Yksinhuoltajamies saa edelleen paapomista päinvastoin kun yh-nainen. Henkisiä yksinhuoltajia on kahden aikuisenkin lapsiperheissä edelleen enemmän naisissa, koska kotityöt, joihin lastenhoitokin lasketaan, suorittaa tilastojen mukaan edelleen useammin nainen kuin mies. Tai naisoletettu.

Tarhapäivässä kuusivuotiaan Paavon isä Antti Pesonen siis tekee sitä, mitä lapsiperheiden äidit enimmäkseen. Vastaa tarhalogistiikasta, käy kaupalla, huoltaa kodin, laittaa ruoat ja pesee pyykit.

Ja elää puutteessa. On elänyt jo kaksi vuotta.

Miesnäkökulma tavallaan unohtuu, koska lapsiperheen puuhat ja puutteet ovat kaikille samoja. Sitten kun Tarhapäivä nostaa Antin kuorman toiseen potenssiin ystävä-Ennin jouduttua onnettomuuteen, alkaa katsojakin miettiä miten tästä selviytyisi.

Ennin tytär Terttu kun kipataan Antin hoidettavaksi, vaikka venymistä riittää jo ex-vaimo Piian psyyken vahtimisessa ja Paavo-pojan äidinkaipuussa.

Tarina on suorastaan raastava, mutta juuri niistä aineksista syntyykin parasta komediaa.

* *

Eve Hietamiehen mainion Tarhapäivä-romaanin pohjalta tehty samanniminen elokuva on jatkoa suositulle ja New Yorkissa asti palkitulle, Marja Pyykön ohjaamalle Yösyöttö-elokuvalle. Hietamiehen kahdesta Pesos-kirjasta on nyt tehty leffa ja sama taitaa odottaa Hammaskeijuakin, trilogian kolmatta osaa.

Tiina Lymin ohjaus ja käsikirjoitus nappaavat Hietamiehen kepeäniskevästä dialogista parhaat palat. Puolitoistatuntisen istuu ilolla nauramassa. Petteri Summasen olemuksessa on kaikkea pellestä viilipyttyyn ja niitähän tarvitaan, kun roolina on yh-isä.

Elokuvan sympaattisuus syntyy äijäilyn ja herkkyyden, äärimmäisen vastuuntunnon ja ajopuu-ukon yhdistelmästä. Summasen lisäksi herkulliset mieskuvat syntyvät niin Juha Mujeen rakastuvalta isäukolta kuin Santeri Helinheimo Mäntylän veljeltä.

Sivurooleissa on myös monta hekotuksia suovaa hetkeä.

Lomalla huokaisevat Piia (Marja Salo), Terttu (Ellen Herler), Paavo (Olavi von Bagh) ja Antti (Petteri Summanen).

Lymi on antanut sikäli sähäköitä komentoja leikkaajalle, ettei lopputulos valahda puuduttavan arjen tallentamiseen ja väsymyksen vatvomiseen.

Kun lapset katoavat marketissa, hepulivääntöä syntyy niin sukulaissuhteista kuin isän ulkoisesta olemuksesta, infotädin ilmeistä puhumattakaan.

Lapsinäyttelijät ovat tämän komedian jalokivet. Olavi von Bagh ja Ellen Herler rissaavat Paavona ja Terttuna Antin päivät sattumien vyyhdeksi, josta pitää aukoa oikea letitysmuoti ja pienen mielen kauhun tunteet.

Enemmistö katsojista varmaan huokaisee helpotuksesta, että lasten sukupuolierot ovat tuossa vaiheessa ja näillä lapsilla useimmiten selkeät, on tyttöjen ja poikien leikit ja kotkotukset.

Komedian tarvitsemaa selkeää rajalinjaa ei syntyisikään, jos Hietamies ei olisi päättänyt kertoa, miten eri tavoilla vanhempi joutuu vastaamaan tytön ja pojan tarpeisiin.

Anne Välinoro