Televisiosta tuttu animaatiohahmo Late Lammas palaa jälleen valkokankaalle. Voi sanoa, että tätä on jonkin verran odotettukin, sillä edellisestä pitkästä Late Lammas -elokuvasta on kulunut jo neljä vuotta. Toki lyhyet Late-animaatiot ovat pyörineet televisiossa tässäkin välissä, sillä suosittua sarjaa on näytetty ahkerasti myös uusintoina.

Niin kuin useimmissa lapsiperheissä tiedetään, Late Lammas asustaa pikkuisella maatilalla. Muina hahmoina Laten rinnalla nähdään useita lampolan asukkeja, lampaita paimentava Vuhku-koira, aidan takana ilkkuvat siat ja tietenkin silmälasit huurussa puuhasteleva tilan Isäntä, joka on autuaan tietämätön tilan eläinten moninaisista harrastuksista.

Late Lammas (Shaun the Sheep) on brittiläisen animaationeron, Nick Parkin, luoma hahmo. Parkin tunnetuimpia animaatioita ovat valloittavat Wallace & Gromit -elokuvat, ja alkujaan myös Late Lammas nähtiin ensi kertaa Wallace & Gromit -lyhytelokuvassa Läheltä piti vuonna 1995. Vaha-animaatiotekniikkaan erikoistuneessa Aardman Animations -studiossa Laten omaa sarjaa tehtiin vuosina 2007–2016. Kestoltaan noin seitsemänminuuttisia Late-animaatioita syntyi vuosien varrella kaikkiaan 150 kappaletta.

Valkokankaalle Late Lammas tuli ensi kerran vuonna 2015, ja nyt tänä syksynä siis toistamiseen. Nick Park on ollut molemmissa elokuvissa vielä tuottajan roolissa, mutta varsinainen ohjaus ja käsikirjoitus on annettu muille Aardmanin ammattilaisille. Uusimman elokuvan ovat ohjanneet Will Becher ja Richard Phelan, jotka ovat jo aiemmin kunnostautuneet Late Lammas -televisiosarjan tekijätiimissä.

Isäntä on autuaan tietämätön kaikesta, mitä maatilalla tapahtuu.

Vaikka Late Lammas -televisosarjassa on viihdytty enimmäkseen maatilalla, elokuvissa nähdään muutakin maailmaa. Ensimmäisessä Late Lammas -elokuvassa seikkailtiin suurkaupungissa muistinsa menettänyttä tilan Isäntää etsimässä. Uusi Late Lammas -elokuva: Farmageddon menee vielä tätäkin pitemmälle: tieteisseikkailun pyörteissä piipahdetaan jopa ulkoavaruuden puolella.

Scifi-tunnelmiin päästään heti elokuvan alussa, kun tilan lähelle laskeutuu ufo, kyydissään avaruusmuukalainen. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta, mutta elokuviin lastensa kanssa mielivät vanhemmat voivat olla rauhallisin mielin; Late-elokuvan alien ei ole yhtään pelottava, vaan tietenkin aivan söpö ja herttainen. Elokuvan varsinainen juoni onkin hyvin empaattinen, sillä tarina rakentuu avaruusmuukalaisen suojelun ja auttamisen ympärille – samaan aikaan kun tapausta selvittävä agentti mustissa laseissaan ja toilailevat ufo-tutkijat keltaisissa haalareissaan yrittävät löytää todisteita avaruusoliosta.

Televisiossa Late Lammas on lastenohjelmien parhaimmistoa. Koska siinä ei ole lainkaan puhetta, eivätkä tapahtumat ole pelottavia, sarja sopii pienillekin lapsille. Late-ohjelmien visuaalinen kerronta ja huumori on myös sen verran monikerroksista, että siitä nauttivat aikuisetkin. Oman kokemukseni mukaan mummot ja papatkin on huhuiltu television ääreen, kun Late Lammas on ilmestynyt ruutuun.

Uudessa Late Lammas -elokuvassa on paljon näitä televisiosarjan hyviä puolia. Visuaalinen huumori toimii, kohtaukset avautuvat myös pienille katsojille – ja toisaalta elokuvassa on myös joitakin viittauksia tieteiselokuviin ja -sarjoihin, mikä aikuista katsojaa saattaa ilahduttaa.

Silti joistakin elokuvan piirteistä on pakko niuhottaa. Vaikka olen itse tieteiselokuvien ystävä, Late Lampaan tieteisfiktionaalinen seikkailu tuntuu hieman yliampuvalta aiheen valinnalta. Eikö lampaiden, paimenkoiran ja Isännän keskinäisestä maanpäällisestä elämästä enää saatu riittävästi aihetta elokuvaksi asti? Tieteisfiktioon siirtyminen tuntuu liian helpolta ratkaisulta. Varsinkin kun elokuvan varsinainen juoni ei mitään yllätyksiä tarjoa.

Ideoinnin laiskuutta on paikoin myös elokuvan sisällä. Elokuvassa on pari musiikkivideomaista jaksoa – ikään kuin ei olisi keksitty, miten kerrontaa muuten voidaan viedä eteenpäin. Luottamus lapsikatsojiin (vai olisiko sittenkin aikuisiin?) on aika vähissä, jos tapahtumia pitää koko ajan kuljettaa talla pohjassa. Vaikka elokuva ei varsinaisesti tunnu liian pitkältä, Late Lammas on sittenkin parhaimmillaan televisio-ohjelmien lyhyissä jaksoissa, jotka pysyvät narratiivisesti paremmin kasassa.

Yksittäisissä kohtauksissa on kuitenkin sitä samaa visuaalista kekseliäisyyttä, mihin Late Lammas -fanit ovat vanhastaan tottuneet. Myös vahasta valmistetut hahmot ovat tuttuun tapaan sympaattisia ja stop-motion-animaatio on taattua Aardman-tasoa. Eli, pikku natinoista huolimatta, Late Lammas -elokuva: Farmageddon on oikein suositeltava koko perheen elokuva, empaattinen ja hauska, viihdyttävää katsottavaa. Jopa kriitikko nauraa hekotteli ääneen elokuvaa katsoessaan.

Kaarina Lehtisalo