Max Tanner (Jasper Pääkkönen) vääntää roistoa irti kurkustaan. Kuva: Antti Rastivo
ELOKUVA | Suomen kalleimmaksi elokuvaksi kahdeksan miljoonan euron tuotantobudjetillaan päätyneen Omerta 6/12:n voisi luulla olevan parasta laatua mitä rahalla vain saa, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
”Elokuvasta näkyy, ettei ohjaaja Aku Louhimies ole ollut siinä mukana alusta lähtien.”
ARVOSTELU
Omerta 6/12
- Ohjaus: Aku Louhimies.
- Käsikirjoitus: Jari Olavi Rantala, Antti J. Jokinen, Mika Karttunen.
- Rooleissa mm.: Jasper Pääkkönen, Nanna Blondell, Robert Enckell, Gaila Järvsalu, Zijad Gracic.
- Ensi-ilta: 19.11.2021
Elokuvan miespäähenkilö Tanner on hybridi, joka on rakennettu Ilkka Remeksen monien romaanien päähenkilöstä, terrorismin vastaisen yksikön poliisista Antti Korvesta, joka on saanut uuden nimen. Max Tanner -nimi on peräisin Remeksen kymmenen vuoden takaisten romaanien Isku ytimeen ja Shokkiaalto päähenkilöltä, Riku Tannerilta.
* *
Tanner on nimeä myöten kansainvälistetty vastaamaan teollisesti tuotetun nykyaikaisen toimintaviihteen vaatimuksia. Madsen ja Max Tanner saavat vastapelurikseen Sverrir Gudnasonin esittämän Vasa Jankovicin, joka iskee terroristijoukkion johtajana Suomen itsenäisyyspäivänä linnanjuhliin kaapatakseen korkea-arvoisia henkilöitä, maailman huomion sekä rahaa ja estelemättömän paon. Siihen iskevät kiinni suomalaispoliisi Tanner ja Ruotsin Säpon agentti Madsen EU:n poliisivoimien erikoisryhmän jäseninä.
Elokuva noudattelee tuotemerkki Remekselle tyypillisesti ilmestymisajankohtansa uutisista tuttujen asioiden liepeillä ratsastamista. Leffan perusteella niitä näyttäisivät olevan kansainvälisen terrorismin lisäksi hybridivaikuttaminen, Venäjän uhka ja Valko-Venäjän epävakaus.
* *
Omerta 6/12 -elokuvassa on paljon 1980-luvun toimintaelokuvien kliseitä, joista näkyvin on silmiään siristävä ja konemaisesti puhuva venäläiskaunotar. Nika Savolaisen esittämä Anya toimittaa elokuvan pahiksen tehtävää, kunnes hän vain katoaa.
Elokuvassa on paljon kertakaikkista kömpelyyttä ja kiireestä kertovaa ohuutta. On muutamia suomalaisen kotiyleisön imarteluita, kuten kansainvälisen uutismedian lausumiksi laitettuja englanniksi puhuttuja latteuksia Suomesta EU:n ja YK:n tärkeänä jäsenenä.
Gaila Järvsalu ja Robert Enckell Suomen fiktiivisenä presidenttiparina. Kuva: Heikki Leis
* *
Kyllä Suomessakin osataan tehdä kansainväliset standardit täyttävää anonyymiä tusinaelokuvaa. Yksi Remeksen toistuvia aivoituksia on ajatus Suomen naiiviuden synnyttämästä suojattomuudesta. Elokuva näyttää, miten tavattoman helppoa on iskeä Suomeen ja linnanjuhliin. Tosin elokuvan linnanjuhlat näyttävät kooltaan pienyrityksen pikkujouluilta.
Kummasti elokuva saa pienen Helsingin näyttämään isommalta kuin se onkaan. Mutta toimintakohtauksiin elokuvan tekijöillä on hirveän ulkokohtainen suhde. Toiminta on mukana vain, koska lajityypin mukaan sitä on pakko olla, eikä Omerta 6/12:n toiminta kasva orgaanisesti tarinasta tai elokuvan ihmisistä. Ihmisiä tässä elokuvassa ei ole, paperinukkeja vain.
Hiukan huvittaa jonkin EU-byrokraatin suuhun leffassa pantu lausuma Valko-Venäjän tietystä alueesta erityisen epävakaana. Se on huvittavaa tarkkuutta koko maan ollessa erityisen epävakaa.
* *
Omerta 6/12 todistaa myös toisesta Remeksen fiksaatiosta: Suomi ei voi luottaa kenenkään muun kuin itsensä apuun; tiukassa pakassa Suomi jää yksin. Elokuva viskaa Pääkkösen esittämän sankarin sotimaan yksin roistoja vastaan talvisella Valko-Venäjällä. Agentti Tanner lumihangessa taistelemassa roistoja vastaan näyttää turhan näkyvästi melkein kuin Suomelta talvisodassa 1939, jolloin saimme maailmalta kosolti sympatiaa emmekä muuta.
Elokuvaan on jäänyt joitain television poliisisarjojen tyypillisyyksiä, kuten musiikin tyyli ja kerronnan rytmitys. Muutamasta takaa-ajokohtauksesta huomaa, miten niissä hyödynnetään pelialalla kehiteltyjä virtuaalimaailmoja ja pelimoottoreita.
* *
Suomen kalleimmaksi mainitun elokuvan kirjavat vaiheet on kirjoitettu auki muualla, perusteellisimmin toimittaja Matti Rämön Suomen Kuvalehdelle tekemässä Jasper Pääkkösen haastattelujutussa.
Alkuperäisen ohjaajan, Antti J. Jokisen, jouduttua vetäytymään elokuvahankkeesta tuotiin Aku Louhimies vetämään projekti kunnialla loppuun. Sen hän on tehnyt.
Ikävä kyllä elokuvasta on tullut sellainen, ettei se pohjimmiltaan kiinnosta muita kuin suomalaisia. Muutenkin elokuvasta näkyy, ettei Louhimies ole ollut siinä mukana alusta lähtien.
Ruotsalainen Säpo-agentti Sylvia Madsen (Nanna Blondell). Kuva: Heikki Leis
* *
Lopputuloksessa, viittä minuuttia vaille kaksituntisessa elokuvassa näkyy, että se on ahdettu mittaansa isommin täyteen markkinakelpoisen toimintaelokuvan tykötarpeita. Elokuvan ahtaus näkyy siinä, ettei se tunnu pääsevän omillaan lentoon. Juuri kun sellaisen aika olisi, mukaan on runtattu pakollisilta vaikuttavia kuvioita.
Mitään niin onnistunutta ja persoonallista tässä leffassa ei ole, että sen tahtoisi katsoa useammin kuin kerran. Omerta 6/12 on markkinoiden vaatimuksiin sopeutettu tuote, tietyillä edellytyksillä ok, mutta ei mieleenjäävä tapaus.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uusi Alex Garland -elokuva Warfare kuvaa sitä, kun tajuntaan ei mahdu muuta kuin sodankäynnin jytinä
ELOKUVA | Aiheensa Irakin sodasta poimiva Warfare tarjoaa katsojilleen pelkistetyn kuvan nykyaikaisesta kaupunkisodankäynnistä.
Äkäisen miehen ja muistisairaan vaimon matkalla rakastetaan ja riidellään – arviossa Muistojen matka
ELOKUVA | Jelle de Jongen elokuva tarjoaa draamaa ja huumoria pitkästä avioliitosta, muistoista ja tulevaisuuden hyväksymisestä.
Sally Bauer oli nainen, joka rakasti uimista, poikaansa ja haasteita – arviossa Nainen ja meri
ELOKUVA | Frida Kempffin ohjaama elokuva ei kuvaa hellästi naista, jonka haaveiden esteenä olivat lähipiiri ja sota.
Nuori saamelaisnainen yllättyy alkuperästään – arviossa ensi-iltaelokuva Biru Unjárga: Fucking Uuniemi
ELOKUVA | Egil Pedersenin esikoiselokuva on saamelainen nuorisoelokuva, jossa jokainen etsii ja löytää itsensä.