Riitta Havukainen. Kuva: Kuusan Kino Oy
ELOKUVA | Hanna Västinsalon ensi-iltaelokuvassa eletään määrittelemätöntä aikaa tulevaisuudessa, jolloin sairaat voivat osallistua geenihoitoon ja nuorentua pysyvästi.
”Elokuvassa on huumoria ja hyvää sanailua, mutta liian paljon tapahtuu ilman selityksiä.”
ARVOSTELU
Palimpsesti – ohita intro
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Hanna Västinsalo
- Pääosissa: Krista Kosonen, Leo Sjöman, Riitta Havukainen, Antti Virmavirta, Emma Kilpimaa, Milo Tamminen, Kaisu Mäkelä
- Ensi-ilta: 12.4.2024
Palimpsesti on pergamentti tai papyrus, johon voi aina uudestaan kirjoittaa uuden tarinan. Sana sopii nimeksi kertomukselle ihmisistä, jotka parantuvat ja nuorentuvat ja kertovat uusia tarinoita.
Eletään määrittelemätöntä aikaa tulevaisuudessa, jolloin sairaat voivat ottaa osaa geenihoitoon ja -terapiaan. Se on hoito, jolla voit nuorentua ja pysyä nuorena. Juhanin vakavasti sairas vaimo Matilda vaatii miestään osallistumaan geenirokotuksiin. Matilda perustelee vaatimustaan sillä, että Juhani olisi heidän tyttärelleen ja tyttärenpojalleen kauan olemassa.
Juhani liikkuu huonosti ja hänen ainoa viihdykkeensä on käydä katsomassa petipotilaana olevaa vaimoaan. Vastentahoisesti Juhani osallistuu toisessa sairaalassa hoitoihin yhtä aikaa Tellervon kanssa. ”Tellu” haluaa olla nuori, vanhuus on hänestä ikävää.
Juhani ja Tellu sijoitetaan hoitosairaalassa samaan huoneeseen. Nuortuminen alkaa vauhdilla. Ensimmäisenä Tellulla herää seksuaalisuus ja Juhanilla ikävä vaimoon, joka yhä makaa sairaalassa. Juhanilla ja Tellulla ei ole oikeastaan mitään yhteistä, ei ollut ennen eikä ole nyt nuorempana; he ovat lähinnä kämppikset.
Kun Matilda-vaimo kuolee, Juhani alkaa harkita vakavasti uutta alkua ja mahdollisuuksia toteuttaa nuoruuden haaveita. Hän laskee elävänsä nyt uudelleen vuotta 1969 ja voisi toteuttaa lapsuuden unelmaansa eli matkustaa kuuhun. Tellu ei ajattele tulevaisuuttaan kovin paljon eikä tiedä mihin muuhun pyrkii kuin nuortumaan.
Juhanin uusi intohimo elämään saa Tellun kyseenalaistamaan omia valintojaan. Juhani pääsee opiskelemaan astrofysiikkaa. Sen seurauksena Juhani aikoo Tellun yllätykseksi muuttaa pois yhteisestä huoneesta.
Juhani päättää lopettaa hoidot ollessaan noin parikymppisen näköinen. Hän haluaisi yhä olla tyttärelleen isä ja lapsenlapselleen ukki, mutta tytär ei ymmärrä itseään nuoremman näköistä isää. Tellu jatkaa hoitoja ja ottaa ilon irti elämästä, perinteisin tavoin kapakoissa. Hoitojen edetessä Tellu tarvitsee lopulta tiedon siitä, ryhtyisikö Juhani hänen holhoojakseen, kun hän alkaa näyttää teiniltä ja vieläkin nuoremmalta.
Elokuvassa on huumoria ja hyvää sanailua, mutta liian paljon tapahtuu ilman selityksiä. Miksi tämä kaikki tapahtuu, paitsi terveyden hoitamiseksi, liikuntakyvyn palauttamiseksi ja ulkonäön nuorentamiseksi? Teini-ikäinen Tellu sanoo lääkärille, että kai tämä kaikki tapahtuu suurimmaksi osaksi siksi, että keksijä-lääkäri saa aikaan raportteja, mainetta ja kunniaa.
Tarina etenee kohtuullisen hyvin, tosin kohtaukset ovat osin toistoa. Kehuttavaa on, että tulevaisuuden kuvaus on osattu tehdä ilman suuria lavastuksia. Elämisen ympäristö on sama kuin nyt eikä elokuvan tapahtuma-aikaa korosteta eikä edes kerrota.
Päärooleissa ovat vanhimpana Telluna ja Juhanina Riitta Havukainen ja Antti Virmavirta, jotka tekevät roolinsa hyvin. Seuraavan ikävaiheen esittäjät ovat Krista Kosonen ja Leo Sjöman. Kososella on hyvä ote ja vivahteita roolinsa kuvittajana. Sjöman jatkaa loppuun asti tasaisen varmana.
Emma Kilpimaa osaa näyttää tunteensa hyvässä ja pahassa räväkkänä nuorena Telluna, joka bailaa ja yrittää rakastaa. Kaisu Mäkelä on teini-Telluna suorapuheinen ja ilmeikäs.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.