Alan Ritchson ja Emily Mithcell. Kuva: Marble Oy
ELOKUVA | Hilary Swankin tähdittämä tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo sairaiden ja heidän lähipiirinsä arjesta Yhdysvalloissa.
”Joskus ihminen osaa olla toiselle hyvä, ainakin elokuvissa.”
ARVOSTELU
Ordinary Angels
- Ohjaus: Jon Gunn
- Pääosissa: Hilary Swank, Alan Ritchson, Nancy Travis, Amy Acker, Emily Mitchell
- Ensi-ilta: 10.5.2024
Parturi-kampaaja ja osa-aika-alkoholisti Sharon Stevens yrittää löytää tarkoituksen elämälleen. Ilo ilman viinaa on häneltä hukassa, jälleen kerran. Hän lukee lehdestä 5-vuotiaasta Michellestä, sairaasta tytöstä, joka on menettänyt äitinsä. Eletään vuotta 1993 Kentuckyssa, Louisvillessa.
Sharon päättää osallistua hyväntekeväisyyteen, rahankeruuseen, jolla saadaan hankittua pienelle Michellelle uusi maksa ja käynnistettyä hoidot.
Michelle asuu tiukkapipoisen, vakavan isänsä Edin ja sisarensa kanssa. Ed Schmitt ei ole ensin onnesta soikeana saadessaan Sharonin lähipiiriinsä. Sharon on vahva ja osaa vaatia sekä tehdä asioita. Sharon haluaa auttaa Michelleä ja olla vihdoinkin jotain, enimmäkseen itselleen.
Ajan kanssa molemmat aikuiset auttajat oppivat olemaan aikuisia ja toimimaan niin, etteivät sotke suhteeseen omia tunne-elämän ongelmiaan.
Ordinary Angels -elokuvassa on aiheellista kritiikkiä amerikkalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Järjestelmä toimii yhä rahalla ja vakuutuksilla. Isällä ei ole sairausvakuutusta ja luottokorttirajat paukkuvat, mutta hänellä ei näytä olevan hätää.
Yhteiskunnan toimintojen arvostelu on tässä elokuvassa vähäistä. Kysymys onkin totuudesta, joka ei ole sadan vuoden aikana muuttunut mihinkään, arvostelusta huolimatta. Elokuvassa on välillä epätodellisia odotuksia jostain paremmasta
Uskonnollisuus on läsnä, mutta se ei voi eikä saa olla ainoa vaihtoehto parantumiseen. Kaikenparantava rukous lienee tavallista, kun mikään muu ei onnistu.
Ohjaaja Jon Gunnilla on takanaan parikin uskonnollista elokuvaa, Do You Believe? (2015) ja The Case for Christ (2017), jotka kertovat hänen ajatusmaailmastaan.
Ehkä tämä elokuva on tarkoitettu ilahduttamaan ja luomaan uskoa elämään. Joskus ihminen osaa olla toiselle joskus hyvä, ainakin elokuvissa. Välillä on vaikea uskoa tarinaa todeksi. Elämä on joskus tarua ihmeellisempää.
Näyttelijät ovat paikallaan ja osaavat esittää vaivattomasti aidon oloisia ihmisiä.
Alan Ritchson (Ed) on vahva isänä ja elättäjänä, joka kaipaa kuollutta vaimoaan, mutta osaa myös jatkaa eteenpäin. Oscarillakin palkittu Hilary Swank (Sharon) antaa keveämmällekin tarinalle uskottavuutta.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mamman viimeinen pysäkki – arviossa ruotsalaisromaaniin perustuva draamakomedia Äiti sohvalla
ELOKUVA | Ruotsalaisen Niclas Larssonin ohjaama ensi-iltaelokuva on vino perhepotretti. Kaikki puhuvat, mutta eivät sano juuri mitään.
Judokan halu voittaa kilpailu ja löytää elämisen vapaus – arviossa ensi-iltaelokuva Tatami
ELOKUVA | Guy Nattivin ja näyttelijänä palkitun Zar Amir-Ebrahimin yhdessä ohjaama elokuva ottaa kantaa.
Trilleri Joker – Folie à Deux ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta vääntää sekin katsojan vatsanpohjaa
ELOKUVA | Joaquin Phoenixin ja Lady Gagan roolityöt kannattelevat erikoista trilleriä, jossa Batmanin arkkivihollinen löytää musiikin ja rakkauden.
Erikoisen laulajan henkilökuva – Pepe Willberg ja viisi metriä verhoista mikrofonin luo
ELOKUVA | Laulaminen ja häärääminen musiikin parissa ilman taloudellisia huolia ja rajoitteita. Näin voisi tiivistää Pepe Willbergin toiveen hyvästä elämästä