Leon Huff. Kuva: Hannu-Pekka Vitikainen
ELOKUVA | Arto Halosen dokumenttielokuva kertoo kahden 1970-luvulla Suomeen muuttaneen afroamerikkalaisen koripalloilijan sekä heidän jälkeläistensä tarinaa.
”Yrittäminen on avainasemassa. Teemana on myös rasismi ja olemassaolon puolustaminen.”
ARVOSTELU
Suomeen juurtuneet
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Arto Halonen
- Päähenkilöt: Ervin Latimer Sr, Leon Huff, Shawn Huff, Ervin Latimer Jr
- Ensi-ilta: 1.9.2023
Afroamerikkalaiset koripalloilijat Leon Huff ja Ervin Latimer Sr saapuivat Suomeen 1970-luvulla vahvistamaan suomalaisia joukkueita. He pelasivat vieraassa kulttuurissa ja perustivat Suomessa perheen. Aktiivisen peliuransa jälkeen jäivät maahan. He olivat tienraivaajia, joiden vanavedessä moni jenkkipelaaja on tullut vahvistamaan suomalaisia koripallojoukkueita.
Arto Halosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Suomeen juurtuneet kertoo Huffin ja Latimerin sekä heidän poikiensa Shawn Huffiin ja Ervin Latimer Jr:n tarinaa.
Kolmen vuoden aikana kuvattu Suomeen juurtuneet pureutuu kiinnostavasti koripalloilun maailmaan ja tuo päähenkilöt lähelle katsojaa. Mutta se on muutakin kuin urheiluelokuva. Se tuo esiin ulkomailta Suomeen muuttaneiden isien ja heidän poikiensa välisiä suhteita sekä sen, miten he itse kukin ovat juurtuneet Suomeen. Yrittäminen on avainasemassa. Teemana on myös rasismi ja olemassaolon puolustaminen.
Leon Huff ja Ervin Latimer Sr olivat NBA-tason koripalloilijoita. He olivat uranuurtajia tullessaan Suomeen aikana, jolloin monikulttuurisuus oli meille vielä kovin vierasta. Huffin ja Latimerin menestyksekäs ura toi heille kunniaa ja he nostivat Suomen koripalloilun tasoa merkittäväksi. He saapuivat Yhdysvalloista, jossa rasismi oli tuona aikana rankkaa arkea. Suomessa heitä kunnioitettiin ja he saivat elää rauhassa.
Leon Huff oli tärkeä pelaaja muun muassa Joensuussa. Aktiivin peliuran jälkeen hän valmensi useita joukkueita, mutta nykyään hän viettää hiljaiseloa piilossa julkisuudelta. Eläköitynyt Ervin Sr toimii nykyään kahvilanpitäjänä. Hän toteaa osuvasti, miksi hänen kaltaisensa afroamerikkalaiset pelaajat lähtevät ja lähtivät kotimaastaan eurooppalaisiin joukkueisiin: ”Valkoiset eivät osaa pelata korista”. Muistanette elokuvan Mustat donkkaa tykimmin (White Men Can’t Jump, 1992), jonka alkuperäisessä ja lystikkäästi käännetyssä nimessä kulminoituu tuo samainen asia.
Huff ja Latimer kasvattivat lapsensa Shawn Huffin ja Ervin Latimer Jr:n suomalaisiksi, jotka toki tuntevat amerikkalaiset juurensa. Sinnikkyydellään pojat ovat kasvaneet suomalaisiksi yhteiskuntavaikuttajiksi.
Nuori Shawn jatkoi isänsä jalanjäljillä ja ryhtyi koripalloilijaksi. Hän pelasi aktiivisesti ja oli Suomen koripallomaajoukkueen, Susijengin kapteeni. Hän oli ensimmäinen monikulttuurinen kapteeni suomalaisen joukkueurheilun historiassa. Kun hän oli jo tehnyt päätöksen lopettaa pelaajaura mutta osallistui vielä EM-kisoihin 2022, hän lähti mukaan politiikkaan vihreiden edustajana. Elokuvassa seurataan vaalikampanjaa, jona aikana hän voitti kannattajia puolelleen, ja hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon. Viime eduskuntavaaleissa hän oli ehdokkaana.
Avoimesti homoseksuaali Ervin Jr yritti pelata, mutta innostui muodista. Hänestä tuli vaatesuunnittelija ja drag queen -artisti. Vuonna 2020 hän voitti Vuoden nuori suunnittelija -kilpailun, jossa tehtävänä oli suunnitella monikäyttöinen hybridivaate. Hän on saavuttanut myös kansainvälistä menestystä. Elokuvan kuvausten aikaan omaa yritystä varten haettu laina jäi saamatta. Nykyään menee paremmin.
Periksi antamattomuutta – esimerkkinä kummankin pojan isät – on tarvittu, sillä elämä ei ole aina ollut helppoa valkoisessa yhteiskunnassa. Nuoret toteavat esimerkiksi, että oli outoa olla erivärinen isossa koululuokassa, mitä pienenä ei edes tajunnut.
Arto Halonen on perehtynyt aikaisemminkin urheiluaiheisiin. Varhaisessa lyhyessä dokumenttielokuvassa Valo varjon takaa (1991) Halonen seuraa Arto Bryggaren elämää akillesjänteen katkeamisen jälkeen, eikä paluu huipulle näytä todennäköiseltä. Lyhytelokuva Ringside – viimeinen erä (1992) on fiktiivinen dokumentti nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta, joka tilittää elämäänsä ja tavoitteitaan fiktiiviselle toimittajalle. Sinivalkoinen valhe (2012) kuvaa Lahden MM-kisojen 2001 dopingskandaaliin huipentuvaa Suomen hiihdon dopinghistoriaa. Komediallisin keinoin dopingtarinaa kuvataan fiktiivisessä Isänmaallinen mies (2013) -elokuvassa, jossa Toivo on suomalaisen hiihtomaajoukkueen salainen ase edesauttamassa menestystä.
Suomeen juurtuneet on lämminhenkinen hyvän tuulen urheiluelokuva, jossa on myös liikuttavia tuokioita. Koetaan suuria onnen ja onnistumisen hetkiä mutta myös pettymyksiä, ja ikävää kaukana olevia läheisiä kohtaan.
Lähes kaksituntinen Suomeen juurtuneet tuntuu ajatuksena pitkältä elokuvalta. Se on kuitenkin hyvin intensiivinen, vaihteleva, täynnä kiinnostavia käänteitä ja etenee niin sujuvasti, että on vaikea kuvitella, mitä siitä olisi voitu jättää pois. Elokuva innostaa jopa siinä määrin, että se voisi saada urheilua seuraamattomankin kiinnostumaan koripallosta.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Väärinymmärretyn näyttelijän elämä oli työtä, arvoja ja asenteita – arviossa Annelin aika
ELOKUVA | Saara Cantellin dokumentti Anneli Saulista on uskottava. Annelin aika on täynnä aitoa puhetta ja railakasta naurua.
Tärkeimmät puheenaiheet Pedro Almodóvarin elokuvassa The Room Next Door ovat elämän loppu ja rakkaus
ELOKUVA | Pedro Almodóvarin ensimmäinen englanninkielinen pitkä elokuva saa ihailemaan Tilda Swintonia ja Julianne Moorea jos mahdollista entistäkin enemmän.
Elokuva naisesta, joka ei halunnut näkyä – Your Fat Friend on sievä paketti läskiaktivismista
ELOKUVA | Aubrey Gordonin hersyvä persoona kannattelee dokumenttia, joka on tarpeellinen, mutta hukkaa elokuvalliset mahdollisuutensa.
Rakkaustarina uusilla ihmisillä ja vanhoilla ideoilla – arviossa We Live in Time
ELOKUVA | We Live in Time -elokuvassa eletään suurta rakkaustarinaa, sitä ikuista ja kaiken kestävää. John Crowleyn ohjaama sentimentaalinen melodraama ei nappaa.