Karnevaalihuumaa ja kadonneita raajoja Cannes-palkitussa brassielokuvassa – arviossa The Secret Agent

Kuva: Cinemanse

The Secret Agent alkaa kuin Sergio Leonen länkkäri. Mies ajelee volkkarilla jonnekin Brasilian valtatien varrella olevan huoltamon pihaan, jossa pahvin alla pötköttää jo ties kuinka monetta päivää kuoliaaksi ammuttu mies. Epämääräinen huoltamonpitäjä hätistelee välillä kulkukoiria pois ruumiin kimpusta. Pian paikalle kurvaa paikallinen maantiepoliisi, joka on kiinnostuneempi volkkarista ja sen ajajasta kuin ruumiista.

Useaan lukuun jaettu, pitkähkö (2 h 41 min) elokuva kuvaa volkkarilla ajavan Marcelon (oikealta nimeltään Armando) asettumista takaisin synnyinkaupunkiinsa Recifeen. Vähitellen rivien välistä ja takaumajaksosta selviää, että Armando on joutunut lähtemään São Paulosta suksien mentyä työpaikalla ristiin paikallisen yrittäjän kanssa. Lisäksi Armandoa pidetään poliittisesti epäilyttävänä, joten häneen peräänsä on pistetty pari palkkatappajaa.

Recifestä Armando saa turvapaikan paikallisen anarkisti-syndikalistiporukan kommuunista, jota pyörittää tiukka symppismummo Dona Sebastiana. Sebastiana hommaa suhteillaan Armandolle suojatyöpaikan paikallisesta henkilörekisteritoimistosta. Siellä Armando, nyt kaikille Marcelo, ystävystyy taustaltaan värikkäiden työtovereidensa kanssa ja käyttää luppoajat etsimällä henkilöstörekisterikortistoista tietoja omasta äidistään, josta hänellä on vain muistoja lapsuusvuosilta.

* *

Korruptoitunut paikallispoliisi kaksine poikineen limittyy vähitellen Armandon tarinaan. Heidät kutsutaan biologiselle tutkimusasemalle; hain vatsasta on löytynyt ihmisen jalka. Tämän jalan seikkailuista ja vaihtumisesta karvaiseen kavioon irtoaa juonenkäännettä aina painajaisia myöten. Ei liene kaukaa arvattu, että jalka on kuulunut jollekin diktatuurihallinnon vastustajalle. Eletäänhän vuotta 1977, jolloin Brasiliassa valtaa piti sotilasdiktatuuri ja sen vastustajia kidutettiin ja surmattiin ja heitä katosi epämääräisesti. Vastustajia jahtaamaan on elokuvasta päätelleen palkattu samantapaista muihin töihin kelpaamatonta ja väkivaltaan taipuvaista porukkaa kuin Yhdysvaltojen ICEen nykyään. Heille yliopistokoulutettu pitkätukka Armando on ilman muuta kommunisti.

Ohjaaja Kleber Mendonça Filho käyttelee taitavasti eri kerrontamuotoja ja upottaa elokuvaan suoria viittauksia muihin leffoihin ja elokuvakulttuuriin. Leskeytynyt Armando löytää maakunnista entisen appiukkonsa, joka on pitänyt huostassaan Armandon poikaa Fernandoa. Tämä on innostunut juuri tuohon aikaan Brasilian teattereissa pyörineestä Tappajahaista ja piirtää siitä kuvia. Appiukko puolestaan pyörittää elokuvateatteria ja pistää rainat pyörimään projektorikopistaan.

Palkkatappajien saapuminen paikkakunnalle ja sitä seuraava ajojahti kaupungin kapeilla kujilla muistuttaa William Friedkinin elokuvien takaa-ajokohtauksia. Elokuvan nimi puolestaan viittaa paitsi Armandon suojatyöpaikalla nousevaan epäilyyn siitä, että Armando on salaisen poliisin agentti, myös televisiossa pyörivään paikalliseen sarjaan Salainen agentti. Elokuvan nimen olisi toki voinut suomentaa.

The Secret Agent luo tunnelmia vallan taitavasti. Verkkaiseen tahtiin etenevä tarina sijoittuu Brasilian karnevaaliviikolle, jota siivittää median eli tuohon aikaan sanomalehtien uutisointi hain mahasta löytyneestä jalasta ja siitä seuraava huhumylly juhlajoukossa. Nämä huhut tuntuvat löytävän kuvallistuksen elokuvassa, kun kadonnut jalka hyökkää homojen kimppuun heidän suosimassaan puistossa.

Wagner Moura. Kuva: Cinemanse

* *

Verkkainen tahti ja vasta vähitellen paljastuvat taustakertomukset vaativat katsojalta jonkun verran tarkkaavaisuutta, mutta matkalla voi nauttia mustalla huumorilla siivitetystä kadonneen jalan tarinasta, karnevaalihuumasta ja Brasilian paikallisväreistä. Sen sijaan loppupuolen hyppäys nykyaikaan, jossa historianopiskelija Flavia tekee tutkimusta vastarintaliikkeestä jonka hoivissa Armando oleili, tuntuu turhalta ja heittää elokuvan visuaalisestikin eri tunnelmaan. Flavia löytää nyt aikuisen Fernandon, joka on lääkäri ja töissä klinikalla – joka sijaitsee paikassa, jossa elokuvateatteri tapasi olla.

Wagner Moura pokkasi roolistaan parhaan näyttelijän palkinnon Cannesissa keväällä 2025. Hänen osanaan on myös näytellä roolihahmonsa poikaa Fernandoa aikuisena nykyajassa. Näyttelijäkaartissa pistäytyy Udo Kier viimeisessä roolissaan ennen kuolemaansa, tällä kertaa holokaustista selviytyneenä miehenä, joka on töissä samassa rekisteritoimistossa kuin Armando.

Kleber Mendonça Filho palkittiin Cannesissa parhaasta ohjauksesta. Lisäksi elokuvakriitikkojen järjestö Fipresci palkitsi elokuvan festivaalin parhaana.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua