Iina Kuustonen. Kuva: Kristiina Salmen
ELOKUVA | Hyvän elokuvan voi tehdä aika pienistä aineksista, kun tarina on riittävän kiinnostava. Näin on kotimaisessa elokuvassa Häät ennen hautajaisia, joka on näyttelijänä tunnetun Kari Ketosen esikoisohjaus.
”Iina Kuustonen on loistava komedienne. Yhden ilmeen näyttelijä Antti Luusuaniemi tekee elämänsä roolin.”
ARVOSTELU
Häät ennen hautajaisia
- Ohjaus: Kari Ketonen
- Käsikirjoitus: Ketonen ja Leo Viirret
- Pääosissa: Iina Kuustonen, Antti Luusuaniemi, Risto Tuorila, Kaija Pakarinen, Pihla Penttinen
- Ensi-ilta: 23.9.2022
Kotimaisia elokuvia on tullut tänä syksynä elokuvateattereihin sellaista tahtia, että eihän niitä kaikkia kukaan ehdi nähdä, vaikka kuinka haluaisi tukea suomalaista elokuvatuotantoa. Runsaus on osittain harmi, sillä esimerkiksi Häät ennen hautajaisia voi jäädä väliinputoajaksi.
Kari Ketosen ohjaama ja puoliksi käsikirjoittama Häät ennen hautajaisia on hyvä. Tarina on käänteiltään yllättävä, omaperäinen, hauska ja koskettava. Kyse on näyttelijänä paremmin tunnetun Ketosen esikoisohjauksesta.
Lajityyppi on osittain romanttinen komedia, mutta ei ihan puhtaasti. Kevyttä ei ole helppo tehdä, joten kaikki pisteet ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Ketoselle.
Iina Kuustonen on töihinsä hukkuva hääsuunnittelija Joanna, joka haluaa jopa pakkomielteisesti saada häät ennen omia hautajaisiaan. Kuustonen paljastuu loistavaksi komedienneksi. Joanna haluaa omat häät piristääkseen masentunutta isäänsä (Risto Tuorila). Sitten pitää vain löytää mies, ja kaikki keinot ovat sallittuja.
Sulhaseksi löytyy hautausurakoitsija Sakke, peräkammarinpoika, joka ei ole 43-vuotiaaksi koskaan seurustellut. Sakke on jäykkä, sosiaalisilta taidoiltaan kyvytön ja sisältä rikki. Antti Luusuaniemellä ei ole monia ilmeitä, ja tässä hän on mies paikallaan. Kaija Pakarinen, joka näyttelee Joannan äitiä, on aina hyvä rooleissaan. Dialogi on nokkelaa ja nopeaa.
Antti Luusuaniemi. Kuva: Kristiina Salmen
Tuntuu omituiselta sanoa, että elokuvassa yhdistyvät hauskuus ja syöpä, mutta niin se vain on. Aika outoja ovat henkilöhahmotkin, mutta silti ne vaikuttavat aidoilta ja niihin pystyy samaistumaan.
Huumori on välillä mustaa. Onhan se outoa nauraa syövälle, joka yleensä kuvataan sankarillisena selviytymistarinana sitten, kun ihminen on siitä parantunut. Tämä elokuva rikkoo tabuja, jotka liittyvät kuolemaan ja vähän elämäänkin.
Häät ennen hautajaisia näyttää, että hyvän elokuvan voi tehdä ilman aseiden räiskintää, massiivisia joukkokohtauksia tai häikäiseviä tehosteita, jos vain tarina on riittävän hyvä.
Päivi Vasara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uusi Alex Garland -elokuva Warfare kuvaa sitä, kun tajuntaan ei mahdu muuta kuin sodankäynnin jytinä
ELOKUVA | Aiheensa Irakin sodasta poimiva Warfare tarjoaa katsojilleen pelkistetyn kuvan nykyaikaisesta kaupunkisodankäynnistä.
Äkäisen miehen ja muistisairaan vaimon matkalla rakastetaan ja riidellään – arviossa Muistojen matka
ELOKUVA | Jelle de Jongen elokuva tarjoaa draamaa ja huumoria pitkästä avioliitosta, muistoista ja tulevaisuuden hyväksymisestä.
Sally Bauer oli nainen, joka rakasti uimista, poikaansa ja haasteita – arviossa Nainen ja meri
ELOKUVA | Frida Kempffin ohjaama elokuva ei kuvaa hellästi naista, jonka haaveiden esteenä olivat lähipiiri ja sota.
Nuori saamelaisnainen yllättyy alkuperästään – arviossa ensi-iltaelokuva Biru Unjárga: Fucking Uuniemi
ELOKUVA | Egil Pedersenin esikoiselokuva on saamelainen nuorisoelokuva, jossa jokainen etsii ja löytää itsensä.