Kari Ketosen Häät ennen hautajaisia -elokuva kertoo naisesta, joka haluaa juhlia omia häitään ennen kuin kuolee

Iina Kuustonen. Kuva: Kristiina Salmen

Kotimaisia elokuvia on tullut tänä syksynä elokuvateattereihin sellaista tahtia, että eihän niitä kaikkia kukaan ehdi nähdä, vaikka kuinka haluaisi tukea suomalaista elokuvatuotantoa. Runsaus on osittain harmi, sillä esimerkiksi Häät ennen hautajaisia voi jäädä väliinputoajaksi.

Kari Ketosen ohjaama ja puoliksi käsikirjoittama Häät ennen hautajaisia on hyvä. Tarina on käänteiltään yllättävä, omaperäinen, hauska ja koskettava. Kyse on näyttelijänä paremmin tunnetun Ketosen esikoisohjauksesta.

Lajityyppi on osittain romanttinen komedia, mutta ei ihan puhtaasti. Kevyttä ei ole helppo tehdä, joten kaikki pisteet ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Ketoselle.

Iina Kuustonen on töihinsä hukkuva hääsuunnittelija Joanna, joka haluaa jopa pakkomielteisesti saada häät ennen omia hautajaisiaan. Kuustonen paljastuu loistavaksi komedienneksi. Joanna haluaa omat häät piristääkseen masentunutta isäänsä (Risto Tuorila). Sitten pitää vain löytää mies, ja kaikki keinot ovat sallittuja.

Sulhaseksi löytyy hautausurakoitsija Sakke, peräkammarinpoika, joka ei ole 43-vuotiaaksi koskaan seurustellut. Sakke on jäykkä, sosiaalisilta taidoiltaan kyvytön ja sisältä rikki. Antti Luusuaniemellä ei ole monia ilmeitä, ja tässä hän on mies paikallaan. Kaija Pakarinen, joka näyttelee Joannan äitiä, on aina hyvä rooleissaan. Dialogi on nokkelaa ja nopeaa.

Antti Luusuaniemi. Kuva: Kristiina Salmen

Tuntuu omituiselta sanoa, että elokuvassa yhdistyvät hauskuus ja syöpä, mutta niin se vain on. Aika outoja ovat henkilöhahmotkin, mutta silti ne vaikuttavat aidoilta ja niihin pystyy samaistumaan.

Huumori on välillä mustaa. Onhan se outoa nauraa syövälle, joka yleensä kuvataan sankarillisena selviytymistarinana sitten, kun ihminen on siitä parantunut. Tämä elokuva rikkoo tabuja, jotka liittyvät kuolemaan ja vähän elämäänkin.

Häät ennen hautajaisia näyttää, että hyvän elokuvan voi tehdä ilman aseiden räiskintää, massiivisia joukkokohtauksia tai häikäiseviä tehosteita, jos vain tarina on riittävän hyvä.

Päivi Vasara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua