Iina Kuustonen. Kuva: Kristiina Salmen
ELOKUVA | Hyvän elokuvan voi tehdä aika pienistä aineksista, kun tarina on riittävän kiinnostava. Näin on kotimaisessa elokuvassa Häät ennen hautajaisia, joka on näyttelijänä tunnetun Kari Ketosen esikoisohjaus.
”Iina Kuustonen on loistava komedienne. Yhden ilmeen näyttelijä Antti Luusuaniemi tekee elämänsä roolin.”
ARVOSTELU
Häät ennen hautajaisia
- Ohjaus: Kari Ketonen
- Käsikirjoitus: Ketonen ja Leo Viirret
- Pääosissa: Iina Kuustonen, Antti Luusuaniemi, Risto Tuorila, Kaija Pakarinen, Pihla Penttinen
- Ensi-ilta: 23.9.2022
Kotimaisia elokuvia on tullut tänä syksynä elokuvateattereihin sellaista tahtia, että eihän niitä kaikkia kukaan ehdi nähdä, vaikka kuinka haluaisi tukea suomalaista elokuvatuotantoa. Runsaus on osittain harmi, sillä esimerkiksi Häät ennen hautajaisia voi jäädä väliinputoajaksi.
Kari Ketosen ohjaama ja puoliksi käsikirjoittama Häät ennen hautajaisia on hyvä. Tarina on käänteiltään yllättävä, omaperäinen, hauska ja koskettava. Kyse on näyttelijänä paremmin tunnetun Ketosen esikoisohjauksesta.
Lajityyppi on osittain romanttinen komedia, mutta ei ihan puhtaasti. Kevyttä ei ole helppo tehdä, joten kaikki pisteet ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Ketoselle.
Iina Kuustonen on töihinsä hukkuva hääsuunnittelija Joanna, joka haluaa jopa pakkomielteisesti saada häät ennen omia hautajaisiaan. Kuustonen paljastuu loistavaksi komedienneksi. Joanna haluaa omat häät piristääkseen masentunutta isäänsä (Risto Tuorila). Sitten pitää vain löytää mies, ja kaikki keinot ovat sallittuja.
Sulhaseksi löytyy hautausurakoitsija Sakke, peräkammarinpoika, joka ei ole 43-vuotiaaksi koskaan seurustellut. Sakke on jäykkä, sosiaalisilta taidoiltaan kyvytön ja sisältä rikki. Antti Luusuaniemellä ei ole monia ilmeitä, ja tässä hän on mies paikallaan. Kaija Pakarinen, joka näyttelee Joannan äitiä, on aina hyvä rooleissaan. Dialogi on nokkelaa ja nopeaa.
Antti Luusuaniemi. Kuva: Kristiina Salmen
Tuntuu omituiselta sanoa, että elokuvassa yhdistyvät hauskuus ja syöpä, mutta niin se vain on. Aika outoja ovat henkilöhahmotkin, mutta silti ne vaikuttavat aidoilta ja niihin pystyy samaistumaan.
Huumori on välillä mustaa. Onhan se outoa nauraa syövälle, joka yleensä kuvataan sankarillisena selviytymistarinana sitten, kun ihminen on siitä parantunut. Tämä elokuva rikkoo tabuja, jotka liittyvät kuolemaan ja vähän elämäänkin.
Häät ennen hautajaisia näyttää, että hyvän elokuvan voi tehdä ilman aseiden räiskintää, massiivisia joukkokohtauksia tai häikäiseviä tehosteita, jos vain tarina on riittävän hyvä.
Päivi Vasara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
