Suomalainen maalaismaisen kuvittaa melankolisesti Kansanradion puheluja. Kuva: Euphoria Film
ELOKUVA | Liekö saunan ja ilmaisen ämpärin lisäksi toista niin perisuomalaista ilmiötä kuin Kansanradio. Tuo vuodesta 1979 saakka toiminut instituutio on innoittanut dokumentintekijä Virpi Suutarin antropologiselle reissulle suomalaisuuden ytimeen. Tulos on lyhytelokuva Kansanradio – runonlaulajien maa.
”Valokuvaajan koulutuksen saanut Suutari on nähnyt kuvattavaa siellä, missä sitä ei aina nähdä.”
ARVOSTELU
Kansanradio – runonlaulajien maa
- Dokumenttielokuva.
- Suomi, 2021.
- Ohjaus: Virpi Suutari.
- Tuotanto: Euphoria Film
- Ensi-ilta: Tampereen elokuvajuhlilla 10.–14.3.2021
Kansanradioon on vuosien varrella soitettu yhteiskunnallisista ja paikallisista kismittävistä asioista. Helsingin herrat ovat saaneet haukkuja, on valitettu naapureista ja moni peräkammarinpoika on ihmetellyt parinmuodostamisvaikeuksia. Linjoilla on keikkunut monta Mielensäpahoittajan henkistä sukulaista, joita maailman rivakka muutos kummastuttaa niin, että on täytynyt tarttua puhelimen ripaan, myöhemmin kännykkään. Nimettömänä linjoille soittava on uskaltautunut avautumaan asioista, joita ei tienvarren postilaatikolla kehtaisi naapurille sanoa.
Virpi Suutari on käynyt leikkaajansa Teresa Sadik-Oglin kanssa läpi satoja tunteja puhelunauhoja 30 vuoden ajalta ja koostanut niistä olennaisen, miltei nykykalevalaiselle runoilulle nousevan kansan sanallisen arkun. Ohjaaja itse mainitsee Kansanradion karnevalistisen luonteen, ja voi ohjelmassa todellakin nähdä bakhtinilaista kansankulttuurin henkeä, sieltä syvältä unohdetun kansan joukosta nousevaa pientä nyppiintymistä maailman menoon.
Suomalainen maalaismaisen kuvittaa melankolisesti Kansanradion puheluja. Kuva: Euphoria Film
Elokuvan kuvitus on sitä Suomea, josta nämä puhelut kumpuavat. Suutari matkusti koronakesän 2020 aikana miehensä, tuottajana toimineen Martti Suosalon kanssa pitkin Suomea. Reissussa mukana seuranneen Heikki Färmin kameraan on tallentunut laatikkomarkettien hallitsemia maalaistaajamia, avohakkuumetsää ja risukkoa – kuin antiteesinä Suutarin edellisen dokumentin Aallon ylväälle arkkitehtuurille. Valokuvaajan koulutuksen saanut Suutari on nähnyt kuvattavaa siellä, missä sitä ei aina nähdä.
Muutamat arkistofilmit täydentävät elokuvan. Puheluita ja kuvastoa siivittää Iiro Rantalan säveltämä musiikki.
Dokumentti on niin puheluineen kuin kuvastoineen kuin antropologin matka nyky-Suomeen, sinne joka ei aina näy mediassa pöhinän takaa, mutta johon katse on alkanut kääntyä nyt pakollisen pandemiaseisahtamisen aikana.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereen elokuvajuhlien Generation XYZ -sarjassa nähdään mustaa huumoria ja mulkkuja miehiä – sekä maailman kaunein zombiapokalypsielokuva
ELOKUVA | Tampereen elokuvajuhlien ohjelmistossa on mukana ensi kertaa uusi, genre-elokuviin keskittyvä Generation XYZ -kilpailu. Kaarina Lehtisalo katsoi 15 kilpaelokuvaa ja valitsi niistä omat suosikkinsa.
Filkkareilla on tarjolla yhteensä 237 elokuvaa – nämä kolme nousevat joukosta esiin
ELOKUVA | Maarit Saarelainen ahmi kolmen ensimmäisen festivaalipäivän aikana noin 60 leffaa Tampereen elokuvajuhlien tarjonnasta. Toistaiseksi muiden yläpuolelle ovat nousseet nämä kolme teosta.
