Juoksijasuuruus Emil Zátopekista kertova elokuva esittää päähenkilön elämän suurten hetkien kokoelmana

Václav Neuzil on Emil Zátopek. Kuva: LuckyManFilms

Zátopek alkaa vuoden 1968 olympiakisoista Meksikossa missä australialaisen kestävyysjuoksijan Ron Clarken (James Frecheville) romahdus radalle synnyttää hänessä halun käyttää juoksijanuransa jo lopettanutta Emil Zátopekia henkisenä valmennusapuna. Clarken vierailu Zátopekin luona Prahassa kehystää elokuvan päähenkilön tarinaa vaihtelevan rennosti.

Elokuvan kerronta liikuskelee vapaasti päähenkilönsä elämän tärkeistä hetkistä toisiin, olivat ne sitten nuoruudessa, urheilu-uran voimavuosina tai myöhemmässä ajassa. Poukkoileva kerronta estää synnyttämästä suurta tarinan kaarta. Tekijät ovat nähtävästi halunneetkin elokuvasta suurten hetkien kokoelman, mikä tekee siitä hiukan tasapaksun: kun kaikki hetket ovat suuria, mikään ei erotu.

Zátopekin vielä harjoitellessa ja etsiessä itseään juoksijana, hänelle esitetään usein kysymys: ”Miksi näytät niin kamalalta juostessasi?” Väitetty kamaluus on Zátopekille ominainen tapa juosta pää kenossa ja irvistäen. Hän ei kuulu niihin, jotka hymyilevät juostessaan.

Ihmisveturiksikin kutsutulla Zátopekilla vei aikaa löytää itsensä ja tapansa juosta. Kun Zátopek tapasi tulevan vaimonsa, keihäänheittäjä Dana Ingrovan, tämä piti häntä itseään täynnä olevana pöyhkeilijänä. Suhteen syntyminen on kuvattu arasti syttyvänä romanssina.

Pariskunta ei hanki lapsia, koska Emil tahtoo keskittyä juoksemiseen. Päähenkilö kuvataan toistuvasti itsekeskeisenä junttina. Se näkyy ikävimmillään tapana varastaa huomio vaimon urheilusaavutuksilta omakehulla. Dana-vaimoa esittävä Martha Issová näyttelee paremmin kuin sankariurheilijaa esittävä Václav Neuzil.

Valikoituina takaumina kerrottu elokuva loikkaa tyylikkäästi sen yli, että Ron Clarken tarinalla ei ole yhtikäs mitään tekemistä Zátopekin elämän kanssa.

* *

Selväksi käy päähenkilön taipumus pisteliäisyyteen ja haluttomuus totella tärkeilevien byrokraattien sanelemia käyttäytymisohjeita sekä Zátopekia vaaniva yksinäisyys.

Zátopek onnistui Helsingin olympiakisoissa vuonna 1952 siihen asti ja sen jälkeenkin mahdottomana pidetyssä saavutuksessa: hän voitti 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksun ja vielä maratoninkin. Pari vuotta Helsingin kisojen jälkeen Zátopek juoksi ensimmäisenä maailmassa kymppitonnin alle 29 minuutin.

Saavutuksiltaan kiistämättömän huikean urheilijan elämästä tehty elokuva tuntuu sopivan intomieliseltä kuvaamaan näin suurta urheilijaa. Zátopekin suuruus näkyi vain hänen juoksussaan, ihmisenä hän saattoi olla hitusen pikkusieluinenkin.

Taas on juostu ja hyviä kuvia tulee. Emil Zátopekin vaimoa, keihäänheittäjä Dana Zátopkováa esittää Martha Issová. Kuva: LuckyManFilms

* *

Ohjaaja David Ondricek on tehnyt elokuvastaan kiiltokuvan ja realistisen muotokuvan yhdistelmän. Leffa on niin sanottu yleisöelokuva, joka on tarkoituksellisesti tehty miellyttämään yleisöä. Lavastus ja kuvaus tuovat elokuvaan vanhoja valokuvia mukailevaa taidokkuutta, mikä tekee koko jutusta miellyttävän katsoa.

Elokuva saa miettimään, mitä ihmiselle tekee se, kun hän kuulee tuhansien ja kymmenientuhansien hurraavan itselle. Zátopekin aikaan, 1900-luvun puolivälissä, urheilijat eivät olleet lähimainkaan yhtä palvottuja julkisuuden hahmoja kuin nykyään.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua