Judokan halu voittaa kilpailu ja löytää elämisen vapaus – arviossa ensi-iltaelokuva Tatami

Kuva: Cinemanse

Tatamin aihe koskettaa taas tänä päivänä diktatuurin alla elävien maiden ihmisiä ja urhelijoita, erityisesti naisia. Elokuva perustuu löyhästi todellisiin tapahtumiin vuoden 2019 judon MM-kisoissa. Elokuva on täydellisen ajankohtainen juuri nyt, Israelin ja Libanonin pommittaessa toisiaan.

Iranilainen judoka Leila ja hänen valmentajansa Maryam osallistuvat judon maailmanmestaruuskisoihin Georgiassa tavoitteenaan tuoda kotiin Iranin ensimmäinen kultamitali. Yllättäen Leila pärjää niin hyvin, että hänellä on mahdollisuus finaaleihin. Kesken kilpailun Leilaa kuitenkin painostetaan keskeyttämään – hänet uhataan leimata maanpetturiksi. Oman ja perheensä vapautta uhmaten Leila joutuu mahdottoman valinnan eteen. Hänen valmentajansa Maryam, johon Leila on aina luottanut, pyytää Leilaa keskeyttämään kilpailun.

Leila on rohkea ja saa komentelusta enemmän voimaa tehdä omia päätöksiään. Hän osallistuu kilpailujen aikana juhliin, joissa tanssitaan ja heitetään hijabit pois. Mukana on israelilainen kilpakumppani Shani, jonka kanssa Leila puhuu avoimesti parisuhteista ja elämästä. Valmentaja Maryam varoittaa Leilaa kaveeraamasta näkyvästi israelilaisen kilpakumppanin kanssa. Leila ei ottele ainoastaan voitosta vaan myös pelkojaan, valmentajaansa, vanhempiaan ja kotimaataan vastaan.

Kaikkien vaatimukset tuntuvat katsomossa asti. Leilan (Arienne Mandi) ajatukset, pelon ja toisaalta vahvuuden voima näkyvät mustavalkoisessa kuvassa.

Myös valmentaja Maryam ja hänen äitinsä ovat vaarassa. Maryamista (Zar Amir-Ebrahimi) tuleekin tarinan edetessä se, jonka tekemisiä ja sanomisia seurataan, ja pelätään, mitä hän saa teoillaan tai sanomisillaan mahdollisesti aikaan.

Elokuvan kuvaus on nerokasta, judokat ja tuomarit ja heidän liikkeensä ja ilmeensä tatamilla nähdään hämärän läpi.

Näyttelijöiden varassa on paljon, melkein kaikki, ja he onnistuvat kertomaan tarinan uskottavasti. Elokuva on niin henkilökohtainen kuin poliittinen draama, jolle urheilu antaa hyvän taustan.

Kuva: Cinemanse

Ohjaaja Guy Nattiv on israelilainen ja Zar Amir-Ebrahimi iranilais-ranskalainen näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. Arienne Mandi on yhdysvaltalainen näyttelijä, jolla on iranilais-chileläiset juuret.

Guy Nattivin edellinen ohjaus oli Helen Mirrenin tähdittämä Golda (lue arvio). Amir-Ebrahimille ohjaustyö on ensimmäinen. Vuonna 2022 hän voitti Cannesin parhaan näyttelijän pääpalkinnon elokuvasta Holy Spider.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua